Jos kerran puolison lyödessä pitää erota ja lapsen lyömisen voi rinnastaa puolison lyömiseen niin...

[Lusche]

..mitäs silloin tapahtuu, jos oma lapsesi lyö sinua?

Tuskinpa yhtään mitään. Kuinkahan moni äiti tai isä on nytkin pahoinpideltävänä, vammaisten tai muuten vaan sairaiden lastensa toimesta? Ja kuinkahan moni hoitotaho tms. katsoo läpi sormien tällaista käytöstä lapsen osalta, välittämättä siitä mitä vanhemmille tapahtuu?

Oma lapseni on viimeiset kolme vuotta satuttanut niin muita lapsia kuin meitä vanhempiakin mm. lyömällä, puremalla sekä henkisellä väkivallalla (= yrittää kiristää, uhkailla, jatkuvasti pahantuulinen ja ärtyisä). Olen ihmeissäni katsonut tätä, miten jokainen taho näyttää hyväksyvän hiljaisuudessa lapsen käytöksen; levitellään käsiä ja selitellään. Onko tämä jokin suomalainen ilmiö, että muita lapsia saa satuttaa toistuvasti ilman muita seurauksia kuin jäähyä tai että omat vanhemmat joutuvat kuuntelemaan jatkuvaa ärinää, murinaa ja riidanhaastamista? Lapsen parhaasta höpötetään kovasti, mutta muut ihmiset unohtuvat: ne läheiset eivät jaksa loputtomiin ilman tukea ja apua.

Miksi lapsen käytökselle ei saada vedettyä rajoja?

 

[njaa]

kerro lisää??? kaipa tuossa on se ongelma, että jos joku on uhri, se sitten on vain ja ainoastaan uhri ja huomio kiinnitetään muiden käytökseen. ja kun lapsen ongelmat yleensä katsotaan johtuvan vanhemmista, niin lapsen tekemisiä on turha rajoittaa koska silloin käytäisiin uhrin kimppuun?

 

[!]

Oletko jo tehnyt itse lapsestasi lastensuojeluilmoituksen ja kuvaillut siinä perheenne tilanteen ja sen ettette pärjää ja jaksa lapsen kanssa?

 

[xxddt]

Kummallinen rinnastus. Hoitoon valitettavasti voidaan meillä huonosti pakottaa, eikä oikein eroamaan ketään voida velvoittaa.

Hoitojärjestelmät tietysti voisi paremmatkin meillä olla, vaikka en usko että ne kuitenkaan maailmanlaajuisesti ihan huonommastakaan päästä ovat.

 

[satuttajan äiti]

Meillä myös satuttaja perheessä ja mietin, kun omille lapsille olen opettanut, että et saa lyödä ym. etkä kostaa lyömistä. MUTTA, jos toinen vain hakkaa ja hakkaa niin puolustaa saa (esim. tönästä nurin ja juosta karkuun). Mutta oon miettiny, kun yks lapsistani lyö minua, lyö lyö ja potkii... Mitkä on minun oikeudet? Nythän saan hänet vielä aisoihin, mutta kun on isompi, niin onko MINULLA oikeuttaa tönästä nurin ja juosta karkuun? Soittaa poliisit? Lyödä takaisin? Lapsi "saa" lyödä ja aikuisen pitää se lopettaa, mutta mitä sitten, kun ei ole enää keinoa? Kun en jaksa enää pitää holding otteessa ja muksu pieksääki minut 6-0...

 

[Lusche]

Olen soittanut lastensuojeluun, mutta neuvoivat muualle hakemaan apua.

Kesti vähän vastata, jätin lapsen minuutiksi valvomatta vessassa ja oli sillä aikaa sotkenut "sillä itellään" vaatteensa ja vessankin...ihan arkipäivää meillä tämmöiset tempaukset. Meinasi aiemmin syöty ruoka nousta takaisin ylös suuhun pelkästä hajusta. :x

 

[Lusche]

"satuttajan äiti", sepä se: mitkä ovat vanhemman oikeudet vai onko niitä ollenkaan? Itse alan kallistumaan jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle, ikävä kyllä. Ja tosiaan, kuinka opettaa lapsi puolustamaan itseään jos äitikään ei saa aina omia rajojaan vedettyä (ymmärrettävästi, koska kukaan ei tiedä tarkkaan mitä saa/ei saa tehdä)? Minulta paloi joskus hermo lapsen lyömisiin ja läimäytin takaisin. Tämä karjui että "ei saa lyödä", mikä on totta. Mutta totta sekin on, että hän oli sitä ennen lyönyt jokaista perheenjäsentä itse.

 

[Lispetti]

Vastaan nyt vanhempana jonka lapsilla antenniosastossa ei ole mitään vikaa.

En koskaan antaisi lasteni tai kenekään tönia tai lyödä itseäni. En edes kuuntele huutoa. Ihan turha yrittää saada meillä vastausta/tahtoaan läpi huutamalla
äiti saa kyllä välillä kai korottaa ääntänsä ihan vähäsen, tai ainakin vaatia määrätietoisesti:saint:

Jos lapseni alkaisi käyttäytyä vakivaltaisesti niin veisin antenniosastolle tutkimuksiin. Normaali "kukkotappelut" kuuluu asiaan, näihin puuttuisin itse.
Jos jotakin vikaa löytyis niin varmasti on tahoja josta saa apua tilanteeseen ja vertaistukea ja infoa ryhmistä tms!

Vaikka laissamme velloaa vapaakasvatus niin se ei tarkoita että lapsien tulisi itse kasvattaa itsensä.

Se on SYY-SEURAUS! Ei siinä mitään sen kummempaa!

 

[Lusche]

Vastaan nyt vanhempana jonka lapsilla antenniosastossa ei ole mitään vikaa.

En koskaan antaisi lasteni tai kenekään tönia tai lyödä itseäni. En edes kuuntele huutoa. Ihan turha yrittää saada meillä vastausta/tahtoaan läpi huutamalla
äiti saa kyllä välillä kai korottaa ääntänsä ihan vähäsen, tai ainakin vaatia määrätietoisesti:saint:

Jos lapseni alkaisi käyttäytyä vakivaltaisesti niin veisin antenniosastolle tutkimuksiin. Normaali "kukkotappelut" kuuluu asiaan, näihin puuttuisin itse.
Jos jotakin vikaa löytyis niin varmasti on tahoja josta saa apua tilanteeseen ja vertaistukea ja infoa ryhmistä tms!

Vaikka laissamme velloaa vapaakasvatus niin se ei tarkoita että lapsien tulisi itse kasvattaa itsensä.

Se on SYY-SEURAUS! Ei siinä mitään sen kummempaa!

Tässäpä piileekin ongelman ydin: lapseni ei ymmärrä syy-seuraussuhteita. On ihan yhtä ihmeissään joka kerta, kun teoilla tosiaan on seuraukset, vaikka olemme olleet tosi johdonmukaisia tässä. Ihan sama juttu eskarissakin, mummolassa...jne.

Tutkimuksissa on oltu eikä niistä löytynyt mitään, mikä selittäisi tätä käytöspuolta.

Niin että miten kasvatetaan väkivaltaista lasta, joka ei häpeä käytöstään, uhmaa aikuista eikä ymmärrä syy-seuraussuhteita?

 

[Lispetti]

Tässäpä piileekin ongelman ydin: lapseni ei ymmärrä syy-seuraussuhteita. On ihan yhtä ihmeissään joka kerta, kun teoilla tosiaan on seuraukset, vaikka olemme olleet tosi johdonmukaisia tässä. Ihan sama juttu eskarissakin, mummolassa...jne.

Tutkimuksissa on oltu eikä niistä löytynyt mitään, mikä selittäisi tätä käytöspuolta.

Niin että miten kasvatetaan väkivaltaista lasta, joka ei häpeä käytöstään, uhmaa aikuista eikä ymmärrä syy-seuraussuhteita?

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
Mitä konkreettista olette tehneet jos lapsi rikkoo sääntöjä? Mistä teillä saa sanktiota, esim?

 

[Neydan]

Tässäpä piileekin ongelman ydin: lapseni ei ymmärrä syy-seuraussuhteita. On ihan yhtä ihmeissään joka kerta, kun teoilla tosiaan on seuraukset, vaikka olemme olleet tosi johdonmukaisia tässä. Ihan sama juttu eskarissakin, mummolassa...jne.

Tutkimuksissa on oltu eikä niistä löytynyt mitään, mikä selittäisi tätä käytöspuolta.

Niin että miten kasvatetaan väkivaltaista lasta, joka ei häpeä käytöstään, uhmaa aikuista eikä ymmärrä syy-seuraussuhteita?

Eikö oikeasti mitään uhmakkuushäiriötä tms? Jos ei ymmärrä syy-seuraussuhteita, sotkee paskalla itsensä ja vessan, lyö perhettään on joko tosi pieni TAI erityislapsi. Semmosta vanhemmat oikeutta ei olekaan, joka suojelisi omalta lapselta, tokikin laki suojelee rikoksilta: voit siis tehdä lapsesta rikosilmoituksen.

On hyvin vaikea uskoa, että mitään tukea ei saa, eikä mitään syytä löydy. Joskus väkivaltaisille lapsille annetaan esim. lääkitystä impulssiherkkyyteen. Terapiat on olemassa ja kiinnipitoihin pystyy vielä murrosikäisenkin kanssa. Jos jatkuvasti on raivareita, niin sillon on mielenterveysongelmia ja osastohoidon paikka, paitsi tietysti jos on kyse kehitysvammasta tms. Niissä tapauksissa taas tuki tulee muualta!

 

[Nellien]

Vastaan nyt vanhempana jonka lapsilla antenniosastossa ei ole mitään vikaa.

En koskaan antaisi lasteni tai kenekään tönia tai lyödä itseäni. En edes kuuntele huutoa. Ihan turha yrittää saada meillä vastausta/tahtoaan läpi huutamalla
äiti saa kyllä välillä kai korottaa ääntänsä ihan vähäsen, tai ainakin vaatia määrätietoisesti:saint:

Jos lapseni alkaisi käyttäytyä vakivaltaisesti niin veisin antenniosastolle tutkimuksiin. Normaali "kukkotappelut" kuuluu asiaan, näihin puuttuisin itse.
Jos jotakin vikaa löytyis niin varmasti on tahoja josta saa apua tilanteeseen ja vertaistukea ja infoa ryhmistä tms!

Vaikka laissamme velloaa vapaakasvatus niin se ei tarkoita että lapsien tulisi itse kasvattaa itsensä.

Se on SYY-SEURAUS! Ei siinä mitään sen kummempaa!

herranjestas huomaa kyllä että omat lapsesi on normilapsia..tajuatko että se ei toimi noin näiden toisenlaisten lasten kanssa. ymmärrätkö?

sitäpaitsi voidaan todeta että sulla ei ole kokemusta edes siitä miten lapsen saa tutkittavaksi. ensin tarvitaan psykologin tutkimukset(jotka alle kouluikäisille onkin hankalampaa saada,koska päiväkodissa ei työskentele psykologia,tarvitaan siis jopa lähete)

sen jälkeen kun psykologi on kirjoittanut lausunnon ja puoltaa tutkimuksia/suosittelee.. varataan aika tk lääkärille lähetettä varten, koska vaan lääkäri voi laittaa lähetteen erikoissairaan hoitoon,mutta ne ei ota sinne ilman psykologin tutkimuksia..

sitten on oma lukunsa se että sä saat jonkun puoltaman niitä tutkimuksia. mä puhuin jo 4v neuvolassa että lapsi on poikkeava koska mikään johdonmukaisuus ei auta ja kaikila muilla tutuilla oli sata kertaa helpompaa kun mulla, omien 4v kanssa.

lapsi oli 6v 9kk kun sai diagnoosin!

 

[satuttajan äiti]

herranjestas huomaa kyllä että omat lapsesi on normilapsia..tajuatko että se ei toimi noin näiden toisenlaisten lasten kanssa. ymmärrätkö?

sitäpaitsi voidaan todeta että sulla ei ole kokemusta edes siitä miten lapsen saa tutkittavaksi. ensin tarvitaan psykologin tutkimukset(jotka alle kouluikäisille onkin hankalampaa saada,koska päiväkodissa ei työskentele psykologia,tarvitaan siis jopa lähete)

sen jälkeen kun psykologi on kirjoittanut lausunnon ja puoltaa tutkimuksia/suosittelee.. varataan aika tk lääkärille lähetettä varten, koska vaan lääkäri voi laittaa lähetteen erikoissairaan hoitoon,mutta ne ei ota sinne ilman psykologin tutkimuksia..

sitten on oma lukunsa se että sä saat jonkun puoltaman niitä tutkimuksia. mä puhuin jo 4v neuvolassa että lapsi on poikkeava koska mikään johdonmukaisuus ei auta ja kaikila muilla tutuilla oli sata kertaa helpompaa kun mulla, omien 4v kanssa.

lapsi oli 6v 9kk kun sai diagnoosin!

Hei, minkä diagnoosin lapsi sai? Meille sanoi perheneuvolassa psykologi ja sos.työntekijä, että näyttää tavalliselta lapselta, jolla on vain voimakas tempperamentti. Ottakaa yhteyttä, jos tulee vielä jotain. Heippa! Siinä oli se apu...

 

[Lispetti]

herranjestas huomaa kyllä että omat lapsesi on normilapsia..tajuatko että se ei toimi noin näiden toisenlaisten lasten kanssa. ymmärrätkö?

sitäpaitsi voidaan todeta että sulla ei ole kokemusta edes siitä miten lapsen saa tutkittavaksi. ensin tarvitaan psykologin tutkimukset(jotka alle kouluikäisille onkin hankalampaa saada,koska päiväkodissa ei työskentele psykologia,tarvitaan siis jopa lähete)

sen jälkeen kun psykologi on kirjoittanut lausunnon ja puoltaa tutkimuksia/suosittelee.. varataan aika tk lääkärille lähetettä varten, koska vaan lääkäri voi laittaa lähetteen erikoissairaan hoitoon,mutta ne ei ota sinne ilman psykologin tutkimuksia..

sitten on oma lukunsa se että sä saat jonkun puoltaman niitä tutkimuksia. mä puhuin jo 4v neuvolassa että lapsi on poikkeava koska mikään johdonmukaisuus ei auta ja kaikila muilla tutuilla oli sata kertaa helpompaa kun mulla, omien 4v kanssa.

lapsi oli 6v 9kk kun sai diagnoosin!

Kokemusta löytyy!

Oli kyllä tieto että neurologisiin pääsee vaikka neuvolapsykologin kautta lähete kädessä. Ei nyt tarvitse pikkumaiseksi alkaa.

Tässä juuri selvitellään ap:n asiaa. Voihan se tosiaan olla että diagnoosi heillekin putkahtaa myöhemmässä vaiheessa.

Kannattaa tosiaan itse olla aktiivinen. Kyllä asia otetaan todesta jos asiaa ei jätä sikseen!



Hienoa että te saitte diagnoosin!

 

[Nellien]

Eikö oikeasti mitään uhmakkuushäiriötä tms? Jos ei ymmärrä syy-seuraussuhteita, sotkee paskalla itsensä ja vessan, lyö perhettään on joko tosi pieni TAI erityislapsi. Semmosta vanhemmat oikeutta ei olekaan, joka suojelisi omalta lapselta, tokikin laki suojelee rikoksilta: voit siis tehdä lapsesta rikosilmoituksen.

On hyvin vaikea uskoa, että mitään tukea ei saa, eikä mitään syytä löydy. Joskus väkivaltaisille lapsille annetaan esim. lääkitystä impulssiherkkyyteen. Terapiat on olemassa ja kiinnipitoihin pystyy vielä murrosikäisenkin kanssa. Jos jatkuvasti on raivareita, niin sillon on mielenterveysongelmia ja osastohoidon paikka, paitsi tietysti jos on kyse kehitysvammasta tms. Niissä tapauksissa taas tuki tulee muualta!

hei ei sitä tukee oikeesti saa.. kun mä ajatelin että se on a. joko sellaista mikä muuttaa lapsen käytöstä tai b.lastenhoitoapua

no jälkimmäistä saa vain lastensuojelusta(siis lastenhoitoapua ja se on yks kämänen viikonloppu kuussa), mutta sitten saa päälle sen stressin ku asioit jatkuvasti sosiaaliviranomaisten kanssa..joten plus miinus nolla musta toi. tietty avohuollon sijoitus mutta siihen minä en ainakaan haluis päätyy.

kehitysvammasen kanssa saa paljon paremmin tuet ne kun tulee vammaispalvelusta ja on lakisääteisiä!

mun lapsella on adhd,ei mielenterveysongelmia,eikä kehitysvammaa,vaikka välillä se tuntuukin kehitysvammiselta kaikkinensa.

Me ollaan käyty neurologilla(2eri) neuropsykologilla, neurologisel osastolla viikko,perinnöllisyyslääkärillä ja 2:lla lastenspykiatrilla. paras anti on ollut lääkitys se vie yli puolet ongemista pois.. mutt siltikin tuo on vaativuudeltaan nyt lähes 9v ikäisenä.. haastavan 2-3vuotiaan tasolla..paitsi pikkunen sisarus selvisi jo 2v iässä tietyistä asioista paljon paremmin kuin isompi!

 

[Nellien]

Kokemusta löytyy!

Oli kyllä tieto että neurologisiin pääsee vaikka neuvolapsykologin kautta lähete kädessä. Ei nyt tarvitse pikkumaiseksi alkaa.

Tässä juuri selvitellään ap:n asiaa. Voihan se tosiaan olla että diagnoosi heillekin putkahtaa myöhemmässä vaiheessa.

Kannattaa tosiaan itse olla aktiivinen. Kyllä asia otetaan todesta jos asiaa ei jätä sikseen!



Hienoa että te saitte diagnoosin!

meidän neuvolassa ei ole sellaista psykologia joka tekis lasten tutkimuksia sellanen löytyy perheneuvolasta, jonne joutuu jonottaa! eikä psykologi voi kirjoittaa lähetteitä! vaan lääkäri!