T
tuumiva
Vieras
Tutustuin monta vuotta sitten työn kautta eräisiin naispuoleisiin ihmisiin. Itse silloin olin aktiivisesti solmimassa ystävyyttä heidän kanssaan ja oli kyllä kivat ihmiset. Ensimmäinen vuosi, reilukin, oli mukavaa ja tuntui hyvin mukavilta, luotinkin heihin tosi paljon.
Vuosien kuluessa tuli muuta. Oltiin samalla työpaikalla, joten aktiivisesti tekemisissä. Itse ensin kärsin oman aviokriisini ihastumisineen ja ystäväni taasen oli oman avioeron keskellä. Tuettiin toisiamme. Sitten yhteinen ystävämme sairastui. Ystäväni pettyi uusissa seurustelusuhteissa ja ei ollut yhtä paljon tukemassa ystäväämme kuolemaan johtavassa sairaudessa. Hänen ympärilleen meni muita ihmisiä, jotka häntä enemmän auttoivat. Itse olin saattohoitajana tuolle ystävälleni, joka siis teki kuolemaa. Avioliittoni parani ja tässä välissä tulin raskaaksi.
Jotain meidän välillä meni pieleen ystäväni kanssa. Hän oli todella ilkeä ja teki ilkeitä asioita minulle ystäväni saattomatkalla. En jaksanut sitä taistelua, vähättelyä ja selkään puukottamista joten jättäydyin ystäväni seurasta, en ottanut yhteyttä ja hänen vaihtaessa työpaikkaa, lopulta poistin facebookin ystävälistalta jne.
Nyt tuostakin mennyt jo vuosi. Kahden yhteisen tuttavan kautta (eri kerroilla) hän on laittanut viestiä siitä, että kaipaa ja toivoo, että ottaisin häneen yhteyttä. Ajattelee kuulema päivittäin jne.
Itselläni vauva-arki ja kaikesta toipuminen vienyt aikaa. Nyt miettinyt, kun paras ystäväni kuoli, että miten menen eteenpäin. Osassa ystävyyssuhteistahan käy niin, että ne eivät jatku. Edessä tulee varmaan olemaan vielä paljon mukavia ihmisiä.
Uskallanko minä ottaa häneen yhteyttä. Meitä kuitenkin on yhdistänyt kivat jutut, mutta myös negatiivisia asioita välillämme on. Mikäli niitä alamme purkamaan, todennäköisesti siitä ei tule tolkkua. Mielestäni minulla on vaihtoehdot nyt joko jatkaa pitämättä yhteyttä tai ottaa yhteyttä. Puhelinnumeroni on tässä välissä vaihtunut, joten hän ei saa minuun yhteyttä.
Mutta mitenhän tekisi...
Vuosien kuluessa tuli muuta. Oltiin samalla työpaikalla, joten aktiivisesti tekemisissä. Itse ensin kärsin oman aviokriisini ihastumisineen ja ystäväni taasen oli oman avioeron keskellä. Tuettiin toisiamme. Sitten yhteinen ystävämme sairastui. Ystäväni pettyi uusissa seurustelusuhteissa ja ei ollut yhtä paljon tukemassa ystäväämme kuolemaan johtavassa sairaudessa. Hänen ympärilleen meni muita ihmisiä, jotka häntä enemmän auttoivat. Itse olin saattohoitajana tuolle ystävälleni, joka siis teki kuolemaa. Avioliittoni parani ja tässä välissä tulin raskaaksi.
Jotain meidän välillä meni pieleen ystäväni kanssa. Hän oli todella ilkeä ja teki ilkeitä asioita minulle ystäväni saattomatkalla. En jaksanut sitä taistelua, vähättelyä ja selkään puukottamista joten jättäydyin ystäväni seurasta, en ottanut yhteyttä ja hänen vaihtaessa työpaikkaa, lopulta poistin facebookin ystävälistalta jne.
Nyt tuostakin mennyt jo vuosi. Kahden yhteisen tuttavan kautta (eri kerroilla) hän on laittanut viestiä siitä, että kaipaa ja toivoo, että ottaisin häneen yhteyttä. Ajattelee kuulema päivittäin jne.
Itselläni vauva-arki ja kaikesta toipuminen vienyt aikaa. Nyt miettinyt, kun paras ystäväni kuoli, että miten menen eteenpäin. Osassa ystävyyssuhteistahan käy niin, että ne eivät jatku. Edessä tulee varmaan olemaan vielä paljon mukavia ihmisiä.
Uskallanko minä ottaa häneen yhteyttä. Meitä kuitenkin on yhdistänyt kivat jutut, mutta myös negatiivisia asioita välillämme on. Mikäli niitä alamme purkamaan, todennäköisesti siitä ei tule tolkkua. Mielestäni minulla on vaihtoehdot nyt joko jatkaa pitämättä yhteyttä tai ottaa yhteyttä. Puhelinnumeroni on tässä välissä vaihtunut, joten hän ei saa minuun yhteyttä.
Mutta mitenhän tekisi...
