Jos haluaa rakastaa, muttei enää rakasta...

[vierailija]

Ollaan sellaisessa tilanteessa, että on oltu yhdessä 20v. Lapset 6v ja 9v. Mä en enää rakasta miestäni. Haluaisin kovasti rakastaa. Haluaisin, että meillä olisi onnellista ja hyvä perhe. Riitelemme aika paljon, muttei mitään älyttömän vakavaa. Loukkaavia sanoja on ollut paljon puolin ja toisin. Mua on lähes aina harmittanut mieheni itsekeskeinen luonne, mutta lasten myötä asia on pahentunut. Myöskin kaikkien kotitöiden kaatuminen mulle, mun sukuni jatkuva haukkuminen sekä haluttomuus ilahduttaa toisia. Nykyään myös se, miten vähän on läsnä lapsille. Hän on myös alkanut räjähdellä asioista hyvin äkkiä ja ottaa lapsia mukaan meidän riitoihin. Mitä pitäisi tehdä? Voiko vielä oppia rakastamaan?

 

[vierailijajopi]

Voi, mutta tuollaisessa tilanteessa nainen helposti ihastuu ulkopuoliseen ja se on sitten siinä. Pitkässä parisuhteessa on erilaisia aikoja. Ehkä kannattaisi katsoa jonkin aikaa miltä alkaa tuntua. Sitten - jos asiaan ei liity ulkopuolisia suhteita, ja jos edelleen on kovin tyytymätön, kannattaa ehkä erota.

Asioista kannattaa keskustella, mutta kannattaa muistaa ettei toista voi muuttaa enemmän mieleisekseen. Jokainen voi kuitenkin asioita pohdittuaan ehkä muuttaa hieman käyttäytymistään ja mahdollisesti huomioida enemmän parisuhdetta - tehdä hieman töitä sen eteen.

 

[ap1]

Kiitti sulle mielipiteestä! Mä en tähän asti oo edes kuvitellut voivani ihastua muihin, vaika tilanne on ollut huono jo jonkin aikaa. Eilen ekan kerran ajattelin, että mitäs jos niin tapahtuisikin... Mitä tekisin. Oon alkanut miettiä, että ansaitsin olla onnellinen. Mutta menetän myös paljon, jos eroan. Meillä on todella tiivis, yhteinen kaveripiiri ja vietetään kaveriperheaikaa paljon. Mies ei taatusti suostuisi myöskään yhtään vähempään kuin puolet huoltajuudesta ja ajasta. Mä haluan viettää lasten kanssa paljon aikaa ja menetys ois iso. Valitettavasti myöskin tiedän, ettei mies pystyisi asialliseen eroon ja olemaan mustamaalaamatta. Todella tyhmä syy, mutten haluaisi lasten joutuvan käymään sitä läpi .

 

[vierailijajopi]

Meille kävi samassa tilanteessa niin, että ero tuli. 25 vuotta yhdessä ja rakkauttakin oli paljon. Ihana perhe, 4 lasta. Panostin kyllä liikaa työhön. Ajattelin tekeväni sen perheen parhaaksi. Lopulta vaimon rakkaus loppui ja hän jäi kiinni vuoden jatkuneesta vakavasta suhteesta ja vaati sitten eroa. Yritysta jatkamiseenkin oli, mutta se ei lopulta onnistunut vaimon sivusuhteiden takia, ja koska en saanut häneltä enää minkäänlaista arvostusta.

 

[vierailija]

Meille kävi samassa tilanteessa niin, että ero tuli. 25 vuotta yhdessä ja rakkauttakin oli paljon. Ihana perhe, 4 lasta. Panostin kyllä liikaa työhön. Ajattelin tekeväni sen perheen parhaaksi. Lopulta vaimon rakkaus loppui ja hän jäi kiinni vuoden jatkuneesta vakavasta suhteesta ja vaati sitten eroa. Yritysta jatkamiseenkin oli, mutta se ei lopulta onnistunut vaimon sivusuhteiden takia, ja koska en saanut häneltä enää minkäänlaista arvostusta.

Tässä pelkäämäni tulevaisuus meilläkin . Mies tekee paljon töitä ja kuulemma ajattelee aina meidän parasta, perheen hyväksi tekee. Vaimo kun tarvitsisi myös niitä tunteita ja muita hellyydenosoituksia... Toivottavasti mies tajuaisi tämän ennenkuin meillä on liian myöhäistä!

Alkuperäiselle sanoisin, että sulla on niin paljon tahtoa että varmasti pystyisit rakastumaan mieheesi uudestaan. Tuon perusteella mitä kerroit, se vaan vaatisi kyllä vähän miehenkin vastaantuloa joissain asioissa. Olisiko arjessa jotain, mitä pystyisit(te) muuttamaan niin että sulla olisi parempi olo ja mieli? Eskm. kotitöiden jako, uusi harrastus tai omaa aikaa johonkin, jos sitä ei nyt ole. Jos olosi olisi positiivisempi ja parempi, se saattaisi vähän kuin vahingossa vaikuttaa mieheesikin ja samalla teidän keskinäiseen suhteeseen. Ainakin kannattaa kokeilla!

 

[vierailija]

Ettei taustalla jo olisi sulla ihastus?! Sitten sitä kummasti "havahtuu" siihen ettei nykyään enää omassa suhteessa olekaan rakkautta. Ihastuminen on tunteena rakastamista voimakkaampi, vaikka romanttisissa tarinoissa toisin sanotaankin. Saduissa prinssikin aina rakastuu prinsessaan, vaikka tunnetila jota kuvataan on oikeasti ihastuminen.

Ihastuminen on voimakas tunne, mutta se kuolee aina. Se muuttuu joskus rakkaudeksi, mutta ei se ole sama kuin ihastuminen.

 

[vierailija]

Meillä pitkä suhde. Monta vuotta oli kaikkea paskaa, isoja erottavia asioita, ei pettämistä. Miehellä ei haluja tehdä mitään asian eteen. Pitkään yritin rakastaa kunnes lopulta
annoin itselleni luvan olla tuntematta tunteita joita en tunne. Helpotti. Periaatteen ja perheen vuoksi en halunnut erota. Niin siinä meni ihan ok sinnepäin parisuhdetta monta vuotta. Lapset molemmille ihan äärettömän tärkeitä. Kummallisten tapahtumien, ison kriisin yhteydessä yllättäen lähennyttiin uudelleen vuosien jälkeen. Rakastankin vielä, joo.Edelleenkään en halua antautua täysillä koska nenille siinä vaan saa mutta ketään muuta en halua. Uuden miehen etsiminen olisi painajainen sekin.

 

[vierailija]

Älä nyt ainakaan pettämään rupea. Jos haluat uuden suhteen, niin eroa vanhasta ensin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että varsinkin noin pitkän suhteen jälkeen, jos eroaa ennen kuin kaikki on kokeiltu, ei todella halua rakastaa.
Parisuhdeterapeutille mars! Jos se oman pään sisällä vatvominen olisi auttanut, niin ei mitään ongelmaa enää olisikaan. Kuulostaa siltä, että etsit miehen monista puutteista oikeutusta uudelle suhteelle ja pois lähdölle. Hoida homma kunnialla loppuun miehesi, itsesi ja lasten takia. Jos rakkautta on joskus ollut, niin se pitää vain löytää uudelleen. Käytä kaikki keinot ennen kuin teet päätöksen lähdöstä.

 

[vierailija]

Niin no pitäisikö sinun keksiä edes yksi asia miehessä mitä rakastaa...? Vai oliko se joku noista; riitely, sun perheen haukkuminen, itsekeskeisyys, sun laiminlyönti, kylmyys sua kohtaan, henkinen väkivalta lapsia kohtaan (kun sekottaa heidät teidän riitoihin).... Mikä noista on se mihin miehessäsi haluaisit rakastua?

On ihan ok haluta rakastaa, saada ja antaa hellyyttä.. Eikä sitä varten tarvitse mitään pettämisiä miettiä.
Ja on täysin normaalia ettei jaksa, halua eikä kenenkään tarvitse elää jatkuvassa taistelussa omassa kodissaan.

 

[vierailijajopi]

Tunteita ei tietenkään voi pakottaa, mutta parisuhdetta voi yrittää korjata ja asiat voivat muuttua parempaan suuntaan jos asioista oikeasti puhutaan ja jos molemmat ovat valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen. Usein näin ei ole.

 

[ap1]

Kiitos paljon kommenteista!

Ihastunut en ole kehenkään muuhun (kuten yksi yllä epäili). Enkä sellaista mahdollisuutta oikeastaan ees oo miettinyt kuin tosiaan vasta ihan nyt, että periaatteessa niinkin voii käydä. Musta tuntuu, että mies käy myös jotain neljänkympin kriisiä läpi ja sekin heijastuu kaikkeen kotona. On muutenkin kuin persuksiin ammuttu karhu.

Yks kyseli tuossa, mihin haluaisin rakastua uudelleen. Joskus aikoinaan meidän oli todella kiva jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli helppo ja mukavakin olla. Tosin suurin osa negatiivisista asioista on ollut aina mukana (itsekkyys, kotitöiden jakautuminen jne). Eniten haluaisin ehkä kuitenkin, että meillä olisi ehjä perhe ja toivon vain kovasti, että meillä olisi mukavaa yhdessä. En tavoittele todellakaan jotain täysin ihmeellistä, vaan ihan tavallinen ja kiva yhdessäolo riittäisi. Eniten toivon työtaakan jakamista (se ei tule varmaan koskaan muuttumaan, sillä on keskusteltu jo niin monet kerrat tästä), ystävällistä suhtautumista sukuuni ja muhun sekä sitä, ettei lapsia oteta mukaan riitoihin ja heille olisi enemmän läsnä. Nämä kaikki asiat hän tietää. Mikään ei muutu.

 

[ap1]

Ja vielä pettämisestä: Siihen en todellakaan ryhtyisi koskaan! Se on niin täysin vastoin periaatteitani.

 

[vierailijaopi]

Jos nyt kuitenkin toivotaan, että mies muuttaisi hieman suhtautumistaan ja alkaisi käyttäytyä hieman toisin, ja jos haluat sitten rakastua häneen uudelleen, kannattaa kiinnittää huomio niihin postitiivisiin asioihin joita miehessä on ja niihin piirteisiin joihin hänessä alussa rakastuit.

 

[vierailija]

...kotityöt
Niiden vuoksi ei saisi antaa yhdenkään äudin kiristyä..
9vuotias siivoaa jo itse huoneensa, ja pesee tarvittaessa pyykkiäkin.

Mutta palkkaa kotisiivooja. Elämäsi paras hankinta. Ja tiedät samalla tukevas jonkun yritteliäisyyttä.