Jos häiritsee jonkun ihmisen lasten isien määrä,...

[her]

Niillä kamalaksi osotautuneilla miehillä tuppaa olemaan yleensä yksi yhdistävä tekijä - ja se lienee ongelman ydin. Se lapsia tehtaileva äiti nimittäin.

 

[Hmm...]

[QUOTE="Vieras";26378116]Luulen että totuus pesii tässä jälkimmäisessä kappaleessa (piilossa ). Arvostelijoita varmaankin viiksettää juurikin se että toisella on niitä ei-niin-tavallisia-eskoja, kun se oma esko kotona ei niin kauheesti innosta, vaan sen kanssa on silti oltava ettei tule tilastolapsia.[/QUOTE]

Tai sitten asian voi ilmaista sitenkin, että useimmat meistä ihmisistä pyrkivät ajan myötä kasvamaan. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että ehkä oppii arvostamaan toisissa ihmisissä erilaisia luonteenpiirteitä kuin aikaisemmin. Toisaalta sitä, että oppii tajuamaan oman roolinsa onnellisuuden rakentamisessa. Samalla ehkä sisäistää myös olevansa vastuussa ennen kaikkea lapsistaan ja näiden tasapainoisesta elämästä sen lyhyen hetken, jotka nämä vierellä kulkevat.

Elämän voi toki kulkea myös laput silmillään, etsien ikinuorena onnea siitä neljännestätoista "ei-niin-tavallisesta" miehestä

 

["kuukkeli"]

Mistäs me muut tiedetään, millaisia ne tavalliset eskot on kotioloissa? Tai mikä juju se onkaan, mikä ihmisissä toisia viehättää? Hullua vain tämä "tavallisuuden" pelkääminen tällä palstalla. Miehessä ei ole mitään, jos siinä ei ole heti ulospäin näkyvää särmää

Mä ainakin tykkään äärettömäti mun tavallisea Eskosta. Se on hyvä mulle, arvostaa ja kunnioittaa mua. Ja ihana isä meidän lapsille. Se riittää.

Mä en oikein aina ymmärrä mitä muuta suhteelta tarvitsee kuin sen että kunnioittaa toista? Yleenä nämä kovemman egon omaavat alfa-uroot tuppaa kunnioittamaan vaan itseään ja omaa erinomaisuuttaa, ja kas kummaa siihen rinnalle eksyvä naisimmeinen tuskin kovin hyvin siinä voi. Voihan se toki olla jännää odottaa niitä satunnaisia hetkiä jolloin tämä mahtipontinen sonni huomioi - todennäköisesti se on räiskyvämpää ja näkyvämpää kun tuollaisen tavallisen Eskon rakkaus. Mutta kun se on hetkellistä.

Suurilla sanoilla ja suurilla teoilla on vissi ero.

 

[Hmm...]

Mun esikoisen isä on kuollut eikä siis luonnollisestikaan läsnä lapsen elämässä, eiks oo vaan positiivista että noiden pikkusisarusten isä on ns. isänä tälle vanhimmallekin?

Todella positiivista. Isähahmonhan ei tarvitse olla biologinen isä, pääasia että hän on pysyvästi lapsen elämässä läsnä. Sinä jos joku varmasti tiedät, että kenenkään pysyvyydestä tässä maailmassa ei ole takeita, mutta silti on vain luotettava. Kaikkea hyvää teille.

 

["Vieras"]

Niillä kamalaksi osotautuneilla miehillä tuppaa olemaan yleensä yksi yhdistävä tekijä - ja se lienee ongelman ydin. Se lapsia tehtaileva äiti nimittäin.

Miksi tehtailu on TEHTAILUA vain kun on isien määrästä kysymys, kolme lasta joilla eri isät on tehtailua, kolme lasta joilla sama isä = ei tehtailua... Hmmm... Vähän vanhoillisia katsantokantoja kenties.

 

["tuulia"]

Tai sitten asian voi ilmaista sitenkin, että useimmat meistä ihmisistä pyrkivät ajan myötä kasvamaan. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että ehkä oppii arvostamaan toisissa ihmisissä erilaisia luonteenpiirteitä kuin aikaisemmin. Toisaalta sitä, että oppii tajuamaan oman roolinsa onnellisuuden rakentamisessa. Samalla ehkä sisäistää myös olevansa vastuussa ennen kaikkea lapsistaan ja näiden tasapainoisesta elämästä sen lyhyen hetken, jotka nämä vierellä kulkevat.

Elämän voi toki kulkea myös laput silmillään, etsien ikinuorena onnea siitä neljännestätoista "ei-niin-tavallisesta" miehestä

Peesi.

Nyt ilmaisen asian rumasti, mutta joskus tuntuu että nämä äidit juurikin missaavat tämän pointin - kavaminen ja oman ouuden ymmärtäminen. Syy huonoihin suhteisiin on aina miehissä, he osotutuvat huonoiksi isiksi. Vaan hetkinen - näitä miehiä yhdistää yksi tekijä, se äiti itse. Mutta sen sijaan että katsottaisiin peiliin ja mietittäisiin miksi rinnalle tulee valittua pummin pummin perään - keskitytään etsimään sitä teininä muodotunutta käsitystä perheestä jossa isä on juurikin sellainen keskenkasvuinen, mutta ah niin suuri eleinen ja egoinen "mies". Ei pysähdytä lainkaan miettim''n omaa osuutta siihen onneen. Odotetaan että se onni tulee lapsista. Mutta kun ei se tule, jos äiti ei itse tiedosta omaa osuuttansa siinä.

Ja ketkä tästä kärsii? Ne lapset.

 

[her]

[QUOTE="Vieras";26378229]Miksi tehtailu on TEHTAILUA vain kun on isien määrästä kysymys, kolme lasta joilla eri isät on tehtailua, kolme lasta joilla sama isä = ei tehtailua... Hmmm... Vähän vanhoillisia katsantokantoja kenties.[/QUOTE]

Ei ole vanhoillinen katsonta kanta. Meneppä kyselemään lastenpsykiatriselta millaisista kodeista ongelma lapsia tuppaa tulemaan. Tekijöitä on toki useampia. Mutta rikkonaiset perhekuviot on yksi suuri tekijä. Valitan. Se asia ei muutu sen modernimmaksi vaikka kuinka haluaisitte - lapsi tarvitsee elämään pysyvyyttä. Ei alati vaihtuvia ihmissuhdekoukeroita.

Ja tehtailulla tarkoitan sitä että ei mietitä metriä pidemmälle asioita vaan heti kaapataan siemenet itämään uudelta mieheltä kun nippa nappa edellisestä on päästy eroon. "Lapsi kun täydentää onnen "- joka hajoaa jo seuraavan 3 vuoden sisällä...

 

["vieras"]

Blaah, mä oon perheestä, jossa kolme isää. Äiti oli kaksinkertainen leski, kun meni minun isäni kanssa kimppaan. Ei vaikuttanut yhtään mihinkään.

 

["Niin"]

Naisen paras mahdollinen raskaaksi tulo aika on ehkä noin 20vuotta. Minusta tuo on lyhyt aika useammalle parisuhteelle, miettien että se menee niin vakavaksi että lastakin aletaan ajattelemaan.

Sanotte mitä sanotte, mutta en edelleenkä usko että toista voi oppia tuntemaan alle vuodessa ja täten edes rakastaa oikeasti. Ihastusta on tietenkin nopeastikin, mutta kyllä se vie aikaa rakastua, ellei sitten rakasteta niitä omia mielikuvia millaiseksi toisen kuvittelee. Sitten ihmetellään ettei hän sitten kuitenkaan ollut mitä "esitti", vai ei ollut sitä mitä toinen halusi. Siinä on ero.

Itsellä on pitkä parisuhde ja meni pitkään, lähemmäs 2v., ennen kuin sanoin rakastavani koska voiko rakastaa ihmistä mitä ei oikeasti edes tunne...Mielestäni ei.

 

[Hmm...]

[QUOTE="vieras";26378291]Blaah, mä oon perheestä, jossa kolme isää. Äiti oli kaksinkertainen leski, kun meni minun isäni kanssa kimppaan. Ei vaikuttanut yhtään mihinkään.[/QUOTE]

Kaikkea hyvää äidillesi. Täytyy olla todella vahva ihminen, jos kaksinkertainen leskeytyminen ei vaikuta yhtään mihinkään.

Itse olen kommentoinut nimenomaan "Vierasta", jonka mukaan "äijät on osoittautuneet yksi toistaan paskemmiksi jannuiksi" ja "jos on lapsensa kovin halunnut, hoitaa hyvin ja rakastaa, niin mitä halvatun väliä sillä on kuka ne muksut on siittänyt?"

 

[rietas]

Onko se lasten parhaaksi, jos sisaruksilla on jokaisella eri isä? Ei, en nyt tarkoita tilanteita, joissa on jääty leskeksi ja saatu uuden miehen kanssa lisää lapsia tai jos on erottu ja uuden kanssa lapsia lisää vaan sitä, jos äiti tekee lapsen yhdelle miehelle, joka osoittautuu paskaksi, eroaa, tekee toisen lapsen taas toiselle paskamiehelle, ja sitä rataa.

Lasten paras?

 

[hioo]

Kuolemalle ei kukaan mitään voi - mutta ihmisuhdesäädöille kyllä. Näitä normaaliällinen ei sotkekaan. Lapsi voi kasvaa vallan tsapainoiseksi vaikka vahemman olisikin menettänyt, kun perhekuvio muutoin on stabiili.

Mutta sitten nämä säätäjät. On lapsi sinne ja on lapsi tänne. Yksikään suhe ei kestä edes viittä vuotta. Isipuolet vaihtuu, päälle mahdollisia sisrpuolia...plus kaikki tapaamisoikeudet, huoltajuuskiistat...Puhutaanko silloinkin stabiilsita perheestä?

 

["Vieras"]

Miten se eroaa niiden eri-isäisten lasten kannalta jos ne äidin ex-miehet on kuolleita, tai jos ne on elossa, miksi kuollut mies on parempi vaihtoehto kuin elossa oleva (joka voi muuten osallistua lasten elämään vaikkei äidin kanssa homma sitten toiminutkaan...........)

Kuolleet miehet = ihan ok, vaikka niitä ois useampikin kuollut
Elossa olevat = ei ok

Molemmissa tapauksissa useampia isiä. Vanhoillista tästä tekee nimenomaan se, että "kunnes kuolema erottaa" on hyväksyttävä syy erolle ja uudelle pariutumiselle, mikään muu ei.

 

[rietas]

No elossa olevat isukit luultavasti tosiaan kuuluu kai jollain lailla lasten (ja sen äidin) elämään, eli ehkä lapset on osan aikaa isillään (jokainen erillä?). Saati jos sattuu, että exien kanssa on paskat välit ja äiti saa riidellä niistä jokaisen kanssa.

Vai olisiko tosiaan tällainen sisarusparven eri-isäisyys parempi lapsille kuin se, että on se yksi isä saman katon alla? Saisiko ihan tutkittua tietoa tällaisesta?

 

[Hmm...]

[QUOTE="Vieras";26378390]Miten se eroaa niiden eri-isäisten lasten kannalta jos ne äidin ex-miehet on kuolleita, tai jos ne on elossa, miksi kuollut mies on parempi vaihtoehto kuin elossa oleva (joka voi muuten osallistua lasten elämään vaikkei äidin kanssa homma sitten toiminutkaan...........)

Kuolleet miehet = ihan ok, vaikka niitä ois useampikin kuollut
Elossa olevat = ei ok

Molemmissa tapauksissa useampia isiä. Vanhoillista tästä tekee nimenomaan se, että "kunnes kuolema erottaa" on hyväksyttävä syy erolle ja uudelle pariutumiselle, mikään muu ei.[/QUOTE]

No on se varmasti lapsen kannalta ihan hirvittävän traumatisoivaa sekin, jos kolme isähahmoa kuolee peräjälkeen. Sellaista ei ainakaan kenellekään toivoisi.

Miksi muuten nyt puhut osallistuvista isistä, kun aiemmassa kommentissasi ne ovat olleet "toinen toistaan paskempia jannuja"?

 

[BootyPeppi]

Jaa, en minä katso epäonnistuneeni missään vaikka lapsillani eri isä onkin. 18 vuotias asuu ihanassa yksiössä ja kakkonen nauttii elämästään täysin sieluin mitä nyt 11 vuotias vain kykenee ja tuo 3v....kasvaa ja riehuu Itse olen siitä huolimatta elänyt niin kuin olen halunnut ja saanut sen minkä olen halunnut. Ja paljon muutakin.

Minulle parisuhde ei ole se asia joka tekisi elämästäni kokonaisen vaan ihan muut asiat, kykenen olemaan yksin ja kykenen myös olemaan suhteessa (olen naimisissa tuon kolmosen isän kanssa).

 

["tiiu"]

[QUOTE="Vieras";26378390]Miten se eroaa niiden eri-isäisten lasten kannalta jos ne äidin ex-miehet on kuolleita, tai jos ne on elossa, miksi kuollut mies on parempi vaihtoehto kuin elossa oleva (joka voi muuten osallistua lasten elämään vaikkei äidin kanssa homma sitten toiminutkaan...........)

Kuolleet miehet = ihan ok, vaikka niitä ois useampikin kuollut
Elossa olevat = ei ok

Molemmissa tapauksissa useampia isiä. Vanhoillista tästä tekee nimenomaan se, että "kunnes kuolema erottaa" on hyväksyttävä syy erolle ja uudelle pariutumiselle, mikään muu ei.[/QUOTE]

Mietippä nyt vielä kaksi kertaa...mitä eroa.

Kuolleiden anssa harvemmin tapellaan tapaamisoikeuksista...elareiste...riidellä siitä missä lapsi milloinkin viettää joulun....JA lapselle valitan, kuollut isä on aika selkeä tapaus. Tilanne jolle ei voi mitään. Lapsi tietää mitä isälle on tapahtunut. Mutta elossa oleva...se isä ei välttämättä halua olla yhteydessä. Lapsi kuitenkin aikuistuessaan alkaa miettiä yleensä kuka se isä on. Missähän hän on. Miksi jätti lapsen...

Jos näissä ei kykene muka mitään eroa näkemään niin - no en sano mitään. Millaset vält sulla on omaan isään?

 

["Vieras"]

HEI NYT HALOO IHMISET! Vaikka se mies ois naiselle paska kumppani syystä tai toisesta, niin se voi silti olla lapselleen hyvä isä, eikä sen kanssa tarvitse tapella tapaamisista sun muista!

Siis ainakin minä vaadin kumppaniltani myös jotain muuta kuin sen että se on hyvä isä. Ihminen voi olla kumppaniksi epäsopiva, vaikka isänä olisikin hyvä.

Eli eron tullen ei aina ole itsestään selvää ettei isä pidä yhteyttä lapsiin, ja että sen kanssa on jatkuvasti tapeltava

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="tiiu";26378476]Mietippä nyt vielä kaksi kertaa...mitä eroa.

Kuolleiden anssa harvemmin tapellaan tapaamisoikeuksista...elareiste...riidellä siitä missä lapsi milloinkin viettää joulun....JA lapselle valitan, kuollut isä on aika selkeä tapaus. Tilanne jolle ei voi mitään. Lapsi tietää mitä isälle on tapahtunut. Mutta elossa oleva...se isä ei välttämättä halua olla yhteydessä. Lapsi kuitenkin aikuistuessaan alkaa miettiä yleensä kuka se isä on. Missähän hän on. Miksi jätti lapsen...

Jos näissä ei kykene muka mitään eroa näkemään niin - no en sano mitään. Millaset vält sulla on omaan isään?[/QUOTE]

Ei noista tarvitse koskaan tapella jos asiat on hoidettu jo yhdessä olo aikana...kun nämä kaikki voidaan tehdä jo silloin. Ei tarvitse siis eron sattuessa sellaisista tapella.

 

["niin"]

Jaa, en minä katso epäonnistuneeni missään vaikka lapsillani eri isä onkin. 18 vuotias asuu ihanassa yksiössä ja kakkonen nauttii elämästään täysin sieluin mitä nyt 11 vuotias vain kykenee ja tuo 3v....kasvaa ja riehuu Itse olen siitä huolimatta elänyt niin kuin olen halunnut ja saanut sen minkä olen halunnut. Ja paljon muutakin.

Minulle parisuhde ei ole se asia joka tekisi elämästäni kokonaisen vaan ihan muut asiat, kykenen olemaan yksin ja kykenen myös olemaan suhteessa (olen naimisissa tuon kolmosen isän kanssa).

Sinä sinä ja sinun tarpeet. Entä lapsen tarpeet suhteessä isään?
r

 

[rietas]

Ei noista tarvitse koskaan tapella jos asiat on hoidettu jo yhdessä olo aikana...kun nämä kaikki voidaan tehdä jo silloin. Ei tarvitse siis eron sattuessa sellaisista tapella.

Niin, JOS. Mutta harmillisen usein olen nähnyt ihan toisenlaista menoa; riitelyä, kiusantekoa, syyttelyä, lapsi kiistakapulana.

Ei se voi olla lapselle hyväksi.

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="Vieras";26378497]HEI NYT HALOO IHMISET! Vaikka se mies ois naiselle paska kumppani syystä tai toisesta, niin se voi silti olla lapselleen hyvä isä, eikä sen kanssa tarvitse tapella tapaamisista sun muista!

Siis ainakin minä vaadin kumppaniltani myös jotain muuta kuin sen että se on hyvä isä. Ihminen voi olla kumppaniksi epäsopiva, vaikka isänä olisikin hyvä.

Eli eron tullen ei aina ole itsestään selvää ettei isä pidä yhteyttä lapsiin, ja että sen kanssa on jatkuvasti tapeltava [/QUOTE]

Mun tarvii sanoa vielä, että lasteni isät ovat ihan huippuja, niin isinä kuin ihmisinäkin. Mutta minä en halunnut kumppania. Meitäkin naisia on jotka eivät halua elää parisuhteessa vaikka se mies olisi miten ihana tahansa.

 

[BootyPeppi]

[QUOTE="niin";26378504]Sinä sinä ja sinun tarpeet. Entä lapsen tarpeet suhteessä isään?
r[/QUOTE]

Lapseet saavat olla isiensä kanssa ihan niin paljon kuin ovat halunneet.

 

[BootyPeppi]

Niin, JOS. Mutta harmillisen usein olen nähnyt ihan toisenlaista menoa; riitelyä, kiusantekoa, syyttelyä, lapsi kiistakapulana.

Ei se voi olla lapselle hyväksi.

Ei tietenkään ole. Siksi onkin mahdollista tehdä nuo sopimukset silloin kun ollaan yhdessä ja kaikki on hyvin.

 

["Vieras"]

Niin, JOS. Mutta harmillisen usein olen nähnyt ihan toisenlaista menoa; riitelyä, kiusantekoa, syyttelyä, lapsi kiistakapulana.

Ei se voi olla lapselle hyväksi.

Tässä puhutaankin sitten jo ihan eri asiasta, ihmisten luonteenpiirteistä...