Jos hän ei olekaan "se oikea"?

Olen 24v. ja mieheni 26v.
Ollaan oltu yhdessä 9v. joista kolme naimisissa.
Kaksi lastakin jo on.

Olenkin nyt korviani myöten ihastunut toiseen mieheen ja mietinkin, voiko olla mahdollista, että olisinkin valinnut "väärän" miehen, joka on tähän asti tuntunut siltä oikealta?
Mitä jos tää mun ihastus oliskin sittenkin se oikea??
Pitäisikö vaan ottaa riski ja ottaa selvää?

Toisaalta en kuitenkaan haluaisi hajottaa perhettämme, mutta en voi ajatuksilleni mitään..
Ajattelen tätä ihastustani aivan koko ajan vaikka kuinka yritän vastustella..
Asiaa ei ainakaan helpota hänen kanssaan vietetty yhteinen yö. (mieheni on tästä kyllä tietoinen)

Kukaan ollut ikinä samanlaisessa tilanteessa?
Kuinka "ratkaisit" tilanteen?

Järkihän tietysti sanoo, että pitäis unohtaa tuo ihastus ja jatkaa elämää, mutta sydän sanoo toista.. :(
 
mymosa
Ensin miettisin, että miten suhteella menee. Hyvin vai huonosti, onko se sellainen missä hyvä olla. Luultavasti jokin mättää koska olet tehnyt mitä olet.. ja ei sellaista tehdä, jos toisen kanssa on hyvä olla.
Koska tuo ihastus voi olla vain sitä alkuhuuman hakemista ja ei välttämättä olekaan enää niin kivaa, kun arki astuu kuvioon.
Haetko tällä ihastuksella jotain mitä, et saa nykyisessä suhteessa.

Vaikea tilanne muuten, itse olen ihastunut toiseen niinä aikoina kun exän kanssa meni todella huonosti ja melkeinpä heti erottiinkin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella. Minkälainen tilanne on nyt päällä? Itse olen paininut samankaltaisen asian kanssa nyt melkein viisi kuukautta. Ainoana erona että minulla ja miehelläni ei ole lapsia ja tämän toisen miehen kanssa vietin koko kesän. Pää hajoaa. Toivottavasti sinä löydät oikean ratkaisun, jos sellaista nyt on. Olisi kiva kuulla miten ihastuksesi sai alkunsa? Oliko tuttu entuudestaan vai uusi tuttavuus? Miten miehesi suhtautui? Kun vaan näkisi tulevaisuuteen ja olisi varma miten tulisi toimia.
 
Mun tilanteeseen ei oo tullut minkäänlaista muutosta.
Muuta kuin, että tuntuu, että tää alkaa oleen jo vähän enemmänkin kuin vaan pelkkää ihastumista.

Ihastuminen sai alkunsa yhteisien kavereiden juhlissa, mutta se mikä sen laukaisi, sitä en tiedä. Ollaan tunnettu toisemme nuoresta asti ja nyt viime aikoina pyöritty jonkin verran samoissa porukoissa.
En ole ikinä edes nuorempana ollut kiinnostunut kyseisestä miehestä ja nyt olenkin miettinyt, että mikä hänessä nyt vetää mua puoleensa? Senkun tietäisin.

Viime viikonloppuna oltiin taas samoissa juhlissa ja tunsin jopa mustasukkaisuutta hänestä.

Tää on niin riistävää, kun ajattelee koko ajan sitä toista, mutta ei tiedä mitä hän ajattelee.
Mieli tekisikin kysyä, että mitä jos olisin vapaa, olisko mulla sillon mahdollisuuksia?
Olisin ehkä jopa valmis riskeeraamaan kaiken jos hän vain antaisi jonkun merkin.

Tuntuu niin pahalta.
 

Yhteistyössä