Jos en olisi koskaan syntynytkään, niin monen elämä olisi ollut parempaa.

["yks"]

En tiedä mikä minussa on vikana, mutta paljon olen pahaa tehnyt itselleni ja läheisilleni elämäni aikana.

Kadun suunnilleen kaikkea mitä olen elämäni aikana valinnut/mihin olen ajautunut.

Normaali on sana, joka ei kuvaa minua.

Haen huomiota ja hyväksyntää kai koko ikäni - mistä lienen aikoinaan jäänyt paitsi.

Syyllisyyttä kannan niistäkin asioista, joista ei tarvitsisi - alkkisäidin peruja varmaan normaalia nuoruutta en ole koskaan saanut elää, vain pelkoa ja syyllisyyttä.

Omien lasteni kanssa olen toiminut todella väärin usein.

Ihan kuin itse pitäisin huolen siitä, että ei menisi liian hyvin ja ongelmia riittäisi - se on kai se nuoruudessa opittu tapa elää - iloisuus ja huolettomuus olivat tuntemattomat silloin ja kai nytkin.

 

[Kerpele]

Mä kanssa useasti mietin että kunpa en olisi koskaan syntynyt ja näen vain huonot puolet...

Mutta sen mä tiedän että jos mua ei olis ollut, mun siskon elämä olis ollut paljon kamalampi ja oonhan mä jotain upeaakin saanut aikaiseksi, mun lapset Vaikka en mikään täydellinen äiti olekaan (välillä tuntuukin että kaukana siitä), niin ilman mua maailma ei olisi saanut noita ihania persoonia tänne.

 

[Kerpele]

Tunnistin siis itseni kirjoituksesta... Tänään on vaan parempi päivä ja jaksan muistaa että en mä niin turha ole kuitenkaan

 

["näinpä"]

Ihan samaa miettinyt. Miksi, oi miksi äitini ei saanut aborttia kun sitä halusi (tai no siis miksi meni liian myöhään lekurille). Tiedän että isälle olin kaikki kaikessa mutta isä kuoli liian aikaisin vieläkin oisin kalliotani tarvinnut...ja miksi mä menin tekemään lapsen, osin vaan tappanu itteni kun isä kuoli (tämä kävi pariin kertaan sillon mielessä, mutta niin nynny etten uskaltanu).