Jos ei rakasta puolisoaan?

[vierailija]

Olemme olleet yhdessä n. 6 vuotta ja olen viimeistään vuoden sisällä tajunnut etten oikeastaan rakasta puolisoani. Meillä on yhteinen lapsi, arki sujuu ihan ok, ei ole suurempia ongelmia kuten väkivaltaa, pettämistä tai päihdeongelmia, meillä ei vaan ole mitään erityistä yhteyttä. Puoliso on ihan ok tyyppi, joskin monesti ihan hiton rasittava, mutta en mä sitä rakasta. Tuntuu, että elämästä ja parisuhteesta puuttuu jotain ihan olennaista ja että voisin paremmin, jos olisin yksin. Parisuhde ei vahvista minussa mitään, enkä koe itsekään siihen lisäarvoa tuovani.. Mitähän pitäisi tehdä?

 

[AivanSama]

Ei tähän varmaan kukaan voi sanoa yhtään mitään...

Miksi sä alunperin löit hynttyyt yhteen miehesi kanssa? Lähditkö sä sen matkaan vain siksi, että se oli ihan OK?

 

[-tibis]

Ehkä olisi reilua kertoa tuo puolisollesi niin voisitte yhdessä miettiä mitä tehdä.

 

[päätön]

kun mikään ei riitä.

 

[AivanSama]

Jäin vielä miettimään tätä asiaa.
Varmaan aika harva loppujenlopuksi on hullaantuneen rakastunut siihen omaan puolisoon vuosien jälkeen. Puolisosta tulee kumppani ja ystävä. Jotkut kuvittelee tästä syystä rakkauden loppuneen.

Itse lähtisiin siitä, että niinkauan kun se toinen on jollakin tavalla (ajoittain) ärsyttävä tai se saa itsessä jonkinlaisen tunnereaktion aikaan, niin silloin niitä tunteita kyllä vielä on.
Eli se on pelkästään hyvä, jos joskus haluaisi heittää toista kengällä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

mitä sä sitten haluat. nosta kissa pöydälle ja keskustele ukkos kans asiasta. se alun kiihkea hullaantumisvaihe, tasaantuu jokaisessa liitossa vuosien saatossa.

 

[vierailija]

Kannattaa lyödä hynttyy hetkeksi aikaa yhteen jonkun hullun kanssa. Itse olin pari vuotta sairaalloisen mustasukkaisen huorittelija-pettäjä-miehen kanssa. Kyllä oli sen jälkeen helppo rakastua kunnolliseen exään uudestaan, enkä nykyään enää kaipaa rakastumisen tunnetta, vaan hyvin toimiva arki riitää vallan mainiosti.

 

[vierailija]

Olemme olleet yhdessä n. 6 vuotta ja olen viimeistään vuoden sisällä tajunnut etten oikeastaan rakasta puolisoani. Meillä on yhteinen lapsi, arki sujuu ihan ok, ei ole suurempia ongelmia kuten väkivaltaa, pettämistä tai päihdeongelmia, meillä ei vaan ole mitään erityistä yhteyttä. Puoliso on ihan ok tyyppi, joskin monesti ihan hiton rasittava, mutta en mä sitä rakasta. Tuntuu, että elämästä ja parisuhteesta puuttuu jotain ihan olennaista ja että voisin paremmin, jos olisin yksin. Parisuhde ei vahvista minussa mitään, enkä koe itsekään siihen lisäarvoa tuovani.. Mitähän pitäisi tehdä?

Älä ainakaan tee mitään isoja ratkaisuja liian nopeasti. Tekstisi olis voinut olla minun kirjoittama vielä pari vuotta sitten. Ajattelin myös että yksin olisin jotenkin onnellisempi. Kumppani tuntui enemmän kämppäkaverilta.Sitten tuli isompi kriisivaihe jolloin todella piti miettiä jatkoa. Silloin tajusin kuinka paljon todella rakastan puolisoani enkä missään nimessä haluaisi erota. Kannattaa funtsia oikeesti tarkkaan ennenkuin eroat. Mitä elämäsi on sen jälkeen...

 

[vierailija]

Se on seitsemännen vuoden kriisi. Käyttäkää kriisi hyväksenne ja tehkää liitostanne entistä parempi. Ei tilapäisen kriisin takia kannata erota. Mutta helposti se johtaa eroon, kun alkaa kuvitella, että joku muu olisi parempaa. Silloin liiton vahvistamisen sijasta alkaa vahvistaa eroajatusta.