Jos annan vauvan adoptoitavaksi

niin kyseleekö ne miksi näin haluan. Vai uskovatko vain jos sanon, etten halua pitää.

 

En kyllä tiedä. Mutta mikset halua kertoa?

 

Kannattaa ainakin itseä varten miettiä, mitkä ne syyt siihen on.

 

apee, suomessa on 2kk harkinta- aika jolloin voi perua adoptoinnin

 

En tiedä, mutta luulisin että saattavat vähän kysellä, esim. jos syynä on huono taloudellinen tilanne niin siihen löytyy apua, tai jos vaikka päihderiippuvuus niin siitä pois pääsyssä tuetaan.. Mutta eivät varmastikaan painosta pitämään vauvaa, vaan jos ilmoitat että haluat toimia näin niin vauva muuttaa sairaalasta 8 viikoksi sijaiskotiin jonka jälkeen joko palaa luoksesi tai saa uudet vanhemmat.

 

En kyllä tiedä. Mutta mikset halua kertoa?

Minusta syyt siihen miksi en halua ko. lasta ovat minun syitä jotka eivät muille kuulu.

 

Anteeksi jos utelen mutta kuinka pitkällä raskaus on?

 

Sinun pitää mennä ilmaiseen adoptioneuvontaan. Kyllä joudut asiaa puimaan mikäli lapsesi haluat adoptioon antaa.

 

kyllä lapsen antaminen adoptioon on niin iso asia että se pitää harkita hyvin perusteellisesti. Ammatillinen keskusteluapu on varmasti paikallan.

Kunnioitan kyllä sinua kun et ole tehnyt aborttia vaan haluat antaa lapselle elämän vaikka et itse voisikaan lasta pitää. Moni perhe odottaa adoptiolasta ja haluaa antaa lapsellesi hyvän kodin.

Mutta mieti ja puntaroi asioita moneen kertaan ja monelta puolelta. Jaksamista Sinulle

 

Kunnioitan kyllä sinua kun et ole tehnyt aborttia vaan haluat antaa lapselle elämän vaikka et itse voisikaan lasta pitää. Moni perhe odottaa adoptiolasta ja haluaa antaa lapsellesi hyvän kodin.

Kannattaa joskus miettiä MILTÄ tuntuu olla adoptoitu lapsi ja kannattaa miettiä sitä, miltä tuntuu miettiä että MIKSI minut annettiin pois.
Adoptio ei ole lapselle mikään onnenpotku aina, vaan moni sairastuu jopa psyykkisesti. On kriisi olla adoptoitu.

Mutta harvapa näistä puhuu.. iloitaan vaan, että onneksi JOKU SAA LAPSEN JOSTAIN. Viis siitä miltä lapsesta tuntuu olla adoptoitu. Onneksi joistain se ei tunnu ihmeelliseltä mutta valitettavan moni kokee sen hirveänä asiana.

 

Kunnioitan kyllä sinua kun et ole tehnyt aborttia vaan haluat antaa lapselle elämän vaikka et itse voisikaan lasta pitää. Moni perhe odottaa adoptiolasta ja haluaa antaa lapsellesi hyvän kodin.

Kannattaa joskus miettiä MILTÄ tuntuu olla adoptoitu lapsi ja kannattaa miettiä sitä, miltä tuntuu miettiä että MIKSI minut annettiin pois.
Adoptio ei ole lapselle mikään onnenpotku aina, vaan moni sairastuu jopa psyykkisesti. On kriisi olla adoptoitu.

Mutta harvapa näistä puhuu.. iloitaan vaan, että onneksi JOKU SAA LAPSEN JOSTAIN. Viis siitä miltä lapsesta tuntuu olla adoptoitu. Onneksi joistain se ei tunnu ihmeelliseltä mutta valitettavan moni kokee sen hirveänä asiana.

Tuskin se on itsessään onnenpotku olla adoptoitu, mutta verrattuna siihen että äiti ei halua tai voi huolehtia lapsesta, niin siihen nähden on onni saada "kunnon koti"

Kyllä.. mutta ei siinä ole mitään kunnioitettavaa, että "onneksi et tehny aborttia vaan annat lapsen pois" (merja viittasi). Ei yhtään mitään iloittavaa..tai kunnioituksen arvoista tuollaisessa.

Valitettavasti. Tai minä en ainakaan löydä mitään kunnioituksen arvoista siitä, ettei tee aborttia mutta antaa lapsen pois. Varsinkaan kun olen NIIIIN monien adoptiolasten tuskia katsellut.

 

Kunnioitan kyllä sinua kun et ole tehnyt aborttia vaan haluat antaa lapselle elämän vaikka et itse voisikaan lasta pitää. Moni perhe odottaa adoptiolasta ja haluaa antaa lapsellesi hyvän kodin.

Kannattaa joskus miettiä MILTÄ tuntuu olla adoptoitu lapsi ja kannattaa miettiä sitä, miltä tuntuu miettiä että MIKSI minut annettiin pois.
Adoptio ei ole lapselle mikään onnenpotku aina, vaan moni sairastuu jopa psyykkisesti. On kriisi olla adoptoitu.

Mutta harvapa näistä puhuu.. iloitaan vaan, että onneksi JOKU SAA LAPSEN JOSTAIN. Viis siitä miltä lapsesta tuntuu olla adoptoitu. Onneksi joistain se ei tunnu ihmeelliseltä mutta valitettavan moni kokee sen hirveänä asiana.

Tuskin se on itsessään onnenpotku olla adoptoitu, mutta verrattuna siihen että äiti ei halua tai voi huolehtia lapsesta, niin siihen nähden on onni saada "kunnon koti"

Kyllä.. mutta ei siinä ole mitään kunnioitettavaa, että "onneksi et tehny aborttia vaan annat lapsen pois" (merja viittasi). Ei yhtään mitään iloittavaa..tai kunnioituksen arvoista tuollaisessa.

Valitettavasti. Tai minä en ainakaan löydä mitään kunnioituksen arvoista siitä, ettei tee aborttia mutta antaa lapsen pois. Varsinkaan kun olen NIIIIN monien adoptiolasten tuskia katsellut.

eikös kuitenkin ole tärkeintä että on elossa eikä tapettuna solumöykkynä kaatopaikalla???

 

eikös kuitenkin ole tärkeintä että on elossa eikä tapettuna solumöykkynä kaatopaikalla???

Ei. Miksi olisi, jos lapsi kärsii ja kituu?
Se kuulostaa aika surulliselta kun adoptoitu lapsi kertoo, että "olisipa minut abortoitu ennemmin". Niin kova pala se joillekin on, että adoptoidaan.
Se sinun "solumöykkysi" kaatopaikalla, ei tule IKINÄ pilaamaan elämäänsä siksi, että omat vanhemmat hylkäsi ja adoptioperhe on paska.

 

Kunnioitan kyllä sinua kun et ole tehnyt aborttia vaan haluat antaa lapselle elämän vaikka et itse voisikaan lasta pitää. Moni perhe odottaa adoptiolasta ja haluaa antaa lapsellesi hyvän kodin.

Tuskin se on itsessään onnenpotku olla adoptoitu, mutta verrattuna siihen että äiti ei halua tai voi huolehtia lapsesta, niin siihen nähden on onni saada "kunnon koti"

eikös kuitenkin ole tärkeintä että on elossa eikä tapettuna solumöykkynä kaatopaikalla???

Tämä taitaa olla niitä kysymyksiä joissa ei pääse valitsemaan "hyvän tai huonon" vaihtoehdon väliltä, vaan kaikki ratkaisut ovat vaikeita.

Kuitenkin minusta on enemmän oikein antaa lapselle elämä kuin tappaa hänet. Siitähän abortissa on kuitenkin loppujen lopuksi kysymys.

Mutta kaikki ratkaisut näiden asioiden ympärillä ovat vaikeita ja ne on viisasta tehdä harkiten ja ammattiauttajan kanssa keskustellen.

 

eikös kuitenkin ole tärkeintä että on elossa eikä tapettuna solumöykkynä kaatopaikalla???

Ei. Miksi olisi, jos lapsi kärsii ja kituu?
Se kuulostaa aika surulliselta kun adoptoitu lapsi kertoo, että "olisipa minut abortoitu ennemmin". Niin kova pala se joillekin on, että adoptoidaan.
Se sinun "solumöykkysi" kaatopaikalla, ei tule IKINÄ pilaamaan elämäänsä siksi, että omat vanhemmat hylkäsi ja adoptioperhe on paska.

Ja tänhän voi yleistää että näin on jokatapauksessa!! :headwall:
Oikeesti hanki aivot! :headwall: :headwall:

 

Minusta LAPSEN hylkääminen eli adoptioon antaminen on paljon pahempi juttu kuin ALKION abortointi. Eri asia tietysti jos vanhemmat menehtyy, niin adoptio on tavallaan pakollinen asia mutta sellaisten vanhempien lapset yleensä ovatkin enemmän sinut adoption kanssa kuin sellaisten lapset jotka ovat hylänneet lapsensa muista syistä.
Pahinta lapselle on se, jos ei tiedä MIKSI on adoptoitu eli miksi omat vanhemmat on hylänneet. Tähän kun yhdistetään vielä kokemus siitä, ettei adoptiovanhemmat rakasta aidosti niin.. huoh. Jotkut nimittäin saa elinikäiset jäljet siitä että vauvaaikana on joutunut eroon vanhemmasta eikä ole päässyt kiintymään kehenkään vaan on hoitajalta toiselle mennyt..

Mutta näistä asioista voidaan vääntää yhtä kauan kuin on ihmisiä pallolla.

 

eikös kuitenkin ole tärkeintä että on elossa eikä tapettuna solumöykkynä kaatopaikalla???

Ei. Miksi olisi, jos lapsi kärsii ja kituu?
Se kuulostaa aika surulliselta kun adoptoitu lapsi kertoo, että "olisipa minut abortoitu ennemmin". Niin kova pala se joillekin on, että adoptoidaan.
Se sinun "solumöykkysi" kaatopaikalla, ei tule IKINÄ pilaamaan elämäänsä siksi, että omat vanhemmat hylkäsi ja adoptioperhe on paska.

Ja tänhän voi yleistää että näin on jokatapauksessa!! :headwall:
Oikeesti hanki aivot! :headwall: :headwall:

No minäpä menen supermarkettiin hankkimaan.

 

Minusta LAPSEN hylkääminen eli adoptioon antaminen on paljon pahempi juttu kuin ALKION abortointi. Eri asia tietysti jos vanhemmat menehtyy, niin adoptio on tavallaan pakollinen asia mutta sellaisten vanhempien lapset yleensä ovatkin enemmän sinut adoption kanssa kuin sellaisten lapset jotka ovat hylänneet lapsensa muista syistä.
Pahinta lapselle on se, jos ei tiedä MIKSI on adoptoitu eli miksi omat vanhemmat on hylänneet. Tähän kun yhdistetään vielä kokemus siitä, ettei adoptiovanhemmat rakasta aidosti niin.. huoh. Jotkut nimittäin saa elinikäiset jäljet siitä että vauvaaikana on joutunut eroon vanhemmasta eikä ole päässyt kiintymään kehenkään vaan on hoitajalta toiselle mennyt..

Mutta näistä asioista voidaan vääntää yhtä kauan kuin on ihmisiä pallolla.

Ja sä tiedät tän kaiken koska...?
Ei sitä lasta kuule anneta ihan kelle tahansa vastaan tulijalle adoptoitavaksi!
:headwall:
Adoptio ei ole jatkuvaa sijoitusta erikoteihin.. taidat nyt vähän sekoittaa asioita!!!

 

Ja sä tiedät tän kaiken koska...?
Ei sitä lasta kuule anneta ihan kelle tahansa vastaan tulijalle adoptoitavaksi!
:headwall:
Adoptio ei ole jatkuvaa sijoitusta erikoteihin.. taidat nyt vähän sekoittaa asioita!!!

Koska olen tekemisissä kyseisten asioiden kanssa.
Jotkut ei heti pääse varsinaiseen adoptiokotiinsa vaan joutuvat olemaan eri sijoituksissa ensin.

 

Minusta LAPSEN hylkääminen eli adoptioon antaminen on paljon pahempi juttu kuin ALKION abortointi. Eri asia tietysti jos vanhemmat menehtyy, niin adoptio on tavallaan pakollinen asia mutta sellaisten vanhempien lapset yleensä ovatkin enemmän sinut adoption kanssa kuin sellaisten lapset jotka ovat hylänneet lapsensa muista syistä.
Pahinta lapselle on se, jos ei tiedä MIKSI on adoptoitu eli miksi omat vanhemmat on hylänneet. Tähän kun yhdistetään vielä kokemus siitä, ettei adoptiovanhemmat rakasta aidosti niin.. huoh. Jotkut nimittäin saa elinikäiset jäljet siitä että vauvaaikana on joutunut eroon vanhemmasta eikä ole päässyt kiintymään kehenkään vaan on hoitajalta toiselle mennyt..

Mutta näistä asioista voidaan vääntää yhtä kauan kuin on ihmisiä pallolla.

Ja sä tiedät tän kaiken koska...?
Ei sitä lasta kuule anneta ihan kelle tahansa vastaan tulijalle adoptoitavaksi!
:headwall:
Adoptio ei ole jatkuvaa sijoitusta erikoteihin.. taidat nyt vähän sekoittaa asioita!!!

Juu adoptio ja sijaisperhe on kaksi eri asiaa. Kummaksikaan ei ihan ketä tahansa päästetä.
Itse tunnen ainakin kaksi nyt jo aikuista ihmistä, jotka on vauvana adoptoitu ja kummallakaan ei ole psyykkisiä ongelmia. Ja ollaan asiasta puhuttu. Molemmat on onnellisia.

 

Eiköhän siinä ole melkoiset selvittelyt jos tommosesta asiasta kyse, ei voi vaan sanoa, etten halua tätä ja sillä sipuli Toki jos on jo valmiiks selvää, että äiti narkkis tai juoppo, niin eihän siinä sillon oo mitään...

 

Juu adoptio ja sijaisperhe on kaksi eri asiaa. Kummaksikaan ei ihan ketä tahansa päästetä.
Itse tunnen ainakin kaksi nyt jo aikuista ihmistä, jotka on vauvana adoptoitu ja kummallakaan ei ole psyykkisiä ongelmia. Ja ollaan asiasta puhuttu. Molemmat on onnellisia.

Kaikki ei pääse heti syntymänsä jälkeen siihen adoptioperheeseen vaan saattavat joutua olemaan muualla sijoitettuna. Ei tässä kukaan ole väittänyt sijaisperhettä samaksi asiaksi kuin adoptio. Ei se adoptio aina niin mene, että isi ja äiti noutaa pikkunyytin suoraan synnytyssalista kotiin. Vauva/lapsi voi joutua olemaan parissakin paikkaa ennen kuin menee itse adoptioperheeseen.

Ja kuule; mene katsomaan sijaisperheitä. Kyllä siellä on joskus "ketä tahansa".

 

[
Ja kuule; mene katsomaan sijaisperheitä. Kyllä siellä on joskus "ketä tahansa".

Ai niinku nykyään, kun on niistä niin kauhee pula, ni sit pääsee lähes kuka tahansa sijaisperheeksi?
Ainakin jossain vaiheessa oli aika kovat syynit, et ketkä huolitaan siihen hommaan.

 

[
Ja kuule; mene katsomaan sijaisperheitä. Kyllä siellä on joskus "ketä tahansa".

Ai niinku nykyään, kun on niistä niin kauhee pula, ni sit pääsee lähes kuka tahansa sijaisperheeksi?
Ainakin jossain vaiheessa oli aika kovat syynit, et ketkä huolitaan siihen hommaan.

Niin ne "syynit" on usein ulkoisia juttuja. Niistä harvoin selviää kaikkien oikeita motiiveita sijaisvanhemmiksi saatika sitten näiden vanhempien todellisia luonteita. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Sijaisperheinä on todella ihania ihmisiä mutta myös kamalia ihmisiä kuten maailmassa yleensäkin.

 

marja-liisa: eikö niitä sijaisperheitä "kytätä" millään tavalla?
Mun serkun vanhempi lapsi on ollut pienempänä sijoitettuna ja ne oli ainakin ihan tavallisia ja kunnollisia ihmisiä.