Lähtökohtaisesti tilanne on se, ettei lasta voi antaa adoptioon, mikäli lapsen molemmilta biologisilta vanhemmilta ei ole asiaan suostumusta.
Meillä on kokemusta perheen sisäisestä adoptiosta, jossa käräjäoikeus vaati saada kuulla lapsen biologista isää, vaikka lapsen isyyttä ei oltu tunnustettu, eikä lapsi ollut tekemisissä biologisen isänsä kanssa. Eli biologisen isän sana painaa, vaikkakaan hän ei olisi tunnustanut isyyttään.
Toisaalta on olemassa myös pakko-adoptio. Adoptio voidaan siis toteuttaa myös silloin, kun lapsen biologinen vanhempi adoptiota vastustaa, mikäli asialle on riittävät perusteet.
Omalla kohdallamme annoimme käräjäoikeudelle vastineen, joka sisälsi riittävän painavat syyt vahvistaa adoptio ilman, että lapsen biologiseltä isältä pydettiin adoptioon lupaa. Mikäli tällaisen lausunnon kykenee kirjoittamaan ja siten vakuuttamaan notaarin, voidaan lapsi mitä luultavammin antaa adoptoitavaksi bioisää kuulematta.