joo, pitäis tehdä..

Meilläpä on kammariin hankittu liinavaatekappii kuistilla. on ollut jo pitkään. se pitäisi hioa ja maalata. itse sen tekisin kolmessa illassa, mutta apulaisinani ovat 1 ja 3 vuotiaat pojat, niimpä mieheni lupasi sen tehdä.

Tänään vetelin liinavaatteen jo tupaten täynnä olevasta vaatekaapista lattialle kaappiaan odottamaan. Vituttaa niin suunnattomasti tuo toisen saamattomuus : ((

Tässä sitä sitten kökötellään tietsikan ääressä, kun ei täällä nyt muuta mahdu tekemään , lauantaina 20 kaveria tulee rapujyhlia juhlimaan. Pää hajoaa !!!!

Onko muilla tällaisia miehiä joita joutuu asiasta kuin asiasta vielä 12 yhteisen vuoden jälkeenkin muistuttamaan , pyytämään, karjumaan ja vaatimaan. Ihan kuin ei olisi puolisoa ollenkaan.! : (

 

\

Meilläpä on kammariin hankittu liinavaatekappii kuistilla. on ollut jo pitkään. se pitäisi hioa ja maalata. itse sen tekisin kolmessa illassa, mutta apulaisinani ovat 1 ja 3 vuotiaat pojat, niimpä mieheni lupasi sen tehdä.

Tänään vetelin liinavaatteen jo tupaten täynnä olevasta vaatekaapista lattialle kaappiaan odottamaan. Vituttaa niin suunnattomasti tuo toisen saamattomuus : ((

Tässä sitä sitten kökötellään tietsikan ääressä, kun ei täällä nyt muuta mahdu tekemään , lauantaina 20 kaveria tulee rapujyhlia juhlimaan. Pää hajoaa !!!!

Onko muilla tällaisia miehiä joita joutuu asiasta kuin asiasta vielä 12 yhteisen vuoden jälkeenkin muistuttamaan , pyytämään, karjumaan ja vaatimaan. Ihan kuin ei olisi puolisoa ollenkaan.! : (

On se kovaa sullakin kun pitää tänne tulla valittamaan asioista.. Mee nyt itte alottelemaan sen kapin kunnostus äläkä täälä kuluta aikaasi. Lapset on vaan tekosyy ettei saa itse mitään tehdyksi.. Itsellä kolme poikaa, joten kokemusta on.

 

Tiedän tunteen.. Minä menisin itse myös tekemään mutta todellakin harmittaisi tuo toisen saamattomuus!!!!! :/

 

...saamattomia miehiä... kuudenkin vuoden jälkeen saa vielä nipottaa samoista asioista....toisinaan tuntuu että mistä sellaisen miehen löytäisi joka hoitaisi hommat niin kuin lupaa...itse odottelin 6kk maustehyllyjä keittiöön...aina oli joku ruuvi ostamatta tai koneesta akku loppu. Nykyään teen kaiken mahdollisen itse minkä vain kykenen ja yritän opetella jos mahdollista...sitten jälkeen päin kiukuttelen ja osoitan mieltäni kun ei mies saa "miesten" hommia edes hoidettua...tyhmäähän sekin...mutta minkäs mahtaa...kai sitä jokaisen pitäisi käskemättäkin kortensa kekoon kantaa...

 

majuholle:

No okei, en sitten sinulta saanut vertaistukea.. Luuluin että täällä olis ihmisiä jotka ymmärtäis toistensä väsymystä..


Kerron nyt kuitenkin vaikkei sinua kiinnostaisikaan että kyse ei ole siitä, ettenkö tekisi asioita. 1920-luvun 200 neliöistä taloa ei mies ihan yksin ole kunnostanut ; ) Esimerkiksi talon ulkolautaa olen pohjamaalannut kaikki 2 kilometriä jne jne. Kuitenkin maalaus onnistuu hienosti, jos se ainoa lapsi on päiväunilla: nyt kun poikia on kaksi, he eivät samaan aikaan nuku. Silläpä kittasi ja hioin ja tein kaappiin pohjat ja miehen sitten piti se töidensä jälkeen maalata. Ja onhan tässä jotain muutakin pientä tekemistä minulla... Ja siksi harmitti ja tänne kirjoitin.... Anteeksi jos loukkasin.. Tarkoitus oli vaan keventää tuntoja ettei tartte lapsiin purkaa : )

 

Meillä näissä hommissa auttaa se, että ne aikataulutetaan. Sovitaan milloin on oltava valmista ja mies kertoo miten on suunnitellut etenevänsä (minä teen täällä nyt tän homman ja vasta sitten alan tehdä tuota, tai otan ensin tunnin päiväunet). Tällä hän ostaa itselleen työrauhan, eli minulla ei ole lupaa nalkuttaa. Ja sama toisinpäin.

Jos sovittu aikataulu osoittautuu liian optimistiseksi, niin sitten tehdään uusi sen enempää tappelematta. Kesäloman makuuhuoneen maalauksen deadlinea siirrettiinkin neljästi. Tapettien repiminen ja neljänkymmen vuoden asumisen jälkien tasoittaminen maalausta varten kun ei käynyt ihan kädenkäänteessä eikä kesälomaa haluttu pilata stressaamalla.

Sulla rapujuhlat on semmoinen "kova deadline"; sopikaa myöskin jokin "pehmeä deadline", jota voi siirtää.

 

Niimpä. Remontti, opiskelu, huonekalujen kunnostaminen ja lastenhoito vaatii kieltämättä tiukkaa suunnittelua, jotta 24 tuntia riittää. Vielä vuosi sitten kunnostin huonekalut öisin, kun lapset nukkuivat, mutta sitten väsähdin pahemman kerran. Nyt on tahti leppoisampaa.

Tänä kesänä reissailtiinkin, vaikka kuistin tulisi olla va´lmis syksyyn mennessää (rakennusvirasto tulee tarkistamaan, kun talo kuuluu suojeltaviin). Oli kyllä mukava kesä, mutta nyt kun mies aloitti työt niin kaikki tuntuu kaatuvan päälleni : (

Vielä on kotona järkyttävä kaaos ja lapset tappelevat keskenään niin että joudun siihen vähän väliä puuttumaan. Toiveekkaana olen vielä että tupa kiiltää huomenna kun lapset lähtevät hoitoon ja ystävien kesken vietetään aikuisten rapujuhlia : ) Ja ehkä saan sen liinavaatekaapinkin maalattua toiseen kertaan vielä ilalla... : ) Sitten olen minäkin juhlat ansainnut!

Ihanaa muuten olla kavereiden kanssa ilman lapsia näin kerran vuodessa. Sitäpaitsi viimeiset 4 kesää on mennyt raskauden ja imettämisen merkeissä ja toivottavasti menisi ensi kesäkin, joten innolla odotan myös kilistelyä : )