Näin vain käsiä: kädet pitämässä jotain loistavaa, kädet lähestymässä toisiaan, kädet jälleen pitelemässä jotain loistavaa, valoa, pitkänomaista. Sitten metsä, joka liukuu sivuille, kuin esirippu ja sama valo valaisee keskellä kuvaa, ylhäältä valuu valo, loiste, käsiin.
Keskikropassa on ikään kuin jumiin jäänyttä energiaa, raajoille ja päälle ei pääse virtaamaan normaalisti. Näin silmän, joka tuijottelee kaukaisuuteen, mutta oikeasti katsoo oman päänsä sisään.