Joku rymistellee tuolla!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Justjoo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Justjoo

Vieras
Pitäis mennä alakerrasta hakeen rintapumppu, mut ku tuolla ulkona joku rymistelee, ni en uskalla mennä. Keittiössä ei oo koko ikkunan peittäviä verhoja! Isäntä on menossa. olis pitäny sillon hakee se ku ukko oli viel kotona! Mä en tajuu miks mua nykyään niin paljon pelottaa olla kotona!
 
Jos olet rintapumppua menossa hakemaan..NIin oletan, että sinulla on pieni vauva. Ehkä nuo pelot ovat osa tuota synnytyksen jälkeistä aikaa... Kuten aika monilla naisilla.
 
Onhan tuo aika pieni vielä... 3 kk. ja kolmivuotias on kans. Mä säikyn kaikkia ääniä nykyään. Ja yks yö jouduin ukon hälyttään kiireesti kotiin ku heräsin vanhemman pojan kans kauheeseen ryminään. Kuullosti siltä et joku olis yrittäny kiivetä parvekkeelle. Oli tuossa pihalla sitte noita naapurin teininarkkareita. Mitä lie touhusivat, mut aina ku meijän auto tulee pihaan ni pojat aika liukkaasti häviää!
 
Kaikki ylimääräiset äänet säikäyttää mua! Eihän tänne oikeesti pääse kukaan, muuta ku lasin läpi tulemalla. Mut en voi sille vaan mitään! :)Kyl mua sillonki jänskättää mennä alas, vaik mies oliski kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Justjoo:
En mä varmaan ainoo tässä maailmassa oo ketä pelottaa öisin! :)

NO et varmasti! Mutta mietin vaan, että jos se pelko hallitsee kovin paljon se voi olla hankalaa ja olisi itsellesi kivempi, jos voisit olla pelkäämättä.
 
No joo se naureskelee mulle. Äsken ku soitin sille ni se vastas et " mikä siellä nyt rymisee" . Otan itse kuitenkin lähinnä huumorilla tämän mun pelon. Ja taitaapa olla vähän "sukuvikaakin"
 
Alkuperäinen kirjoittaja Justjoo:
No joo se naureskelee mulle. Äsken ku soitin sille ni se vastas et " mikä siellä nyt rymisee" . Otan itse kuitenkin lähinnä huumorilla tämän mun pelon. Ja taitaapa olla vähän "sukuvikaakin"

No hyvä juttu, että pystyt suhtautumaan asiaan noin! :) Meinaan, kun joskushan tuollaiset pelot voivat olla tosi hallitsevia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Justjoo:
Kukaan ei varmaan kehtaa tunnustaa pelkäävänsä kotona! :D

Kyllä minäkin pelkäsin muuton jälkeen yöllä varsinkin, jos mies ei ollut kotona... Ja muuten hiljaista. Kuulostelin kaikkia ääniä... Mutta sitten jotenkin se jäi. Onneksi.
 
Nooh...ei se mun elämää hallitse millään tavalla. Täällä päin kun on taparhtunut varkauksia niin ei koskaan tiiä millon se sattuu omalle kohalle. Mut nyt mä alan syöttään tuon vauvvelin ja painun itsekkin pehkuihin. Kiitos teille myötätunnosta! :)
 

Yhteistyössä