Jokohan kohta viimeinkin...

[Alumiinikuu]

Tuossa illalla supisteli tunnin verran 5min välein ja aamulla sama juttu 4.30-6.00, jolloin olin jo ihan kipeäkin ja ajattelin, että kohta lähdetään. Olen ajatellut välillä kyllä aiemminkin, mutta "pienemmästä" olosta... Meinasin miehellekin sanoa, kun heräsi töihin, että varmaan soitan sen kohta kotiin, ja ettei kannata lupautua tänään ylitöihin. Hyvä, etten sentään jo kotiin käskenyt jäämään :ashamed: Katselin sitten kellosta noita välejä ja muuten olin puolinukuksissa, kunnes sitten olinkin nukahtanut... Että ei sitten menty.
Nyt on koko ajan sellainen "juiliva" olo selässä ja välillä vihloo ihan kamalasti. Istuminenkin on jotenkin tukalaa ja oikeastaan mikä vaan tekeminen alkaa herkästi supistamaan. Että jos se tästä nyt lähtisi... Ihan erilainen olo kuitenkin, kun aikaisemmin, jos on jotakin merkkejä ollut.
Niin ja niitä viikkoja olisi nyt 40+2...

Asiasta toiseen, onko muilla ollut joka lapsen kohdalla aina enemmän "paniikki" kuin edellisten? Siis, kun ekaa tehdessä ei mieleenkään tullut, että jotain voisi mennä pieleen ja seuraavakin meni aika rauhaisissa tunnelmissa. Nyt vähän väliä miettii, että jompikumpi tai molemmat voi vaikka kuolla synnytykseen. Ja sitten kaikkea muuta, mikä vaan voi mennä ei niin oppikirjan mukaisesti...

No niin, kukaan ei tietysti jaksa nyt näin pitkää tarinaa edes lukea

 

[MySelene]

juu..tieto lisää tuskaa..

esikoisen kanssa olin kyllä aika hermona mutta se nyt johtu toisesta asiasta. kakkosen kanssa olin ihan ok mutta kolmosen kaa olin ihan varma että jotain menee pieleen ja juoksin ylimääräisissä ultrissa. ja silti pelotti että jotain tapahtuu. kaikki menny hyvin.

tsemppiä sinne! :hug:

 

[Nappi82]

Mulla toisesta tuli jo lähtö, mutta päättiki sitte viä pysyä masussa muutaman päivän. jälkeenpäin aattelin, et tais olla jumissa alhaalla, ku seuraavana päivänä olo parani ja lakkas vihlomasta alhaalle. Sit ku se todellinen lähtö tuli, niin se oli puolen tunnin supistus yhtäsoittoo :x

 

[Vieras]

Ite ootan toista nyt, ja kyllä on pelottanut ja huolettanut enemmän kuin ekaa odottaessa..
Mutta tsemppiä sulle kuhan tositoimet koittaa!

 

[ViuhVauh]

Mä en esikosta osannut sen enempää hermoilla kovasti etukäteen, vasta kun tuli lähtö, niin alkoi jännittämään..

Toisesta oli vähn sama juttu, väliä synnytyksillä 5½vuotta, muta tämä kolmas!!! Keskimmäinen kun on 2-v niin on aikas hyvin muistissa mitä se meno oikeasti onkaan.. Ja vähän jo panikoin, turhaan, tiedän sen, siltä kun ei voi enää tässä vaiheessa välttyä :kieh:

ja rv on nyt 36+3 eli hetken saan vielä panikoida "rauhassa"

 

[Alumiinikuu]

Niin. Onhan tuo edessä joka tapauksessa panikoimatta tai panikoiden. Varmaan se on niin, että kun niitä ikäviä juttuja kuulee enemmän tähän mennessä niin ajattelee, että on jo melkein tilastollinen harvinaisuus, jos saa kolme lasta muitta mutkitta =)
Kiitos tsemppauksesta!