En kestä
Lapsuudentraumasta johtuen en voi sietää Walking In The Air-biisiä, en sanoja, enkä sävelmää.
Sitä biisiä vedetään nyt joka paikassa ja minua ahdistaa.
Vanhempani olivat tosi riitaisia ja riidat aina kärjistyivät juhlapyhinä (ei alkoholia kuvioissa) ja tuo sävelmä tuo ne ahdistukset lapsuudestani mieleen.
En pysty muutamaa säveltä enempää kuulemaan sitä biisiä, kun jo paniikkikohtaus iskee.
TOttakai tämä sävelmä on myös mieheni lempisävelmiä ja hän kuuntelee välillä korvalaput korvissa sitä, välillä tekee mieli käydä riipimässä siltä se ipod käsistä ja paiskoa se seinään. Kuulen nimittäin tosi hyvin sen sävelmän myös kuulokkeista, ilmeisesti mieheni kuuntelee musiikkia jotenkin tosi lujalla.
Sitä biisiä vedetään nyt joka paikassa ja minua ahdistaa.
Vanhempani olivat tosi riitaisia ja riidat aina kärjistyivät juhlapyhinä (ei alkoholia kuvioissa) ja tuo sävelmä tuo ne ahdistukset lapsuudestani mieleen.
En pysty muutamaa säveltä enempää kuulemaan sitä biisiä, kun jo paniikkikohtaus iskee.
TOttakai tämä sävelmä on myös mieheni lempisävelmiä ja hän kuuntelee välillä korvalaput korvissa sitä, välillä tekee mieli käydä riipimässä siltä se ipod käsistä ja paiskoa se seinään. Kuulen nimittäin tosi hyvin sen sävelmän myös kuulokkeista, ilmeisesti mieheni kuuntelee musiikkia jotenkin tosi lujalla.