Jokaisen vanhemman kannattaisi kyllä lukea Anna Wahlgrenin Lapsikirja!

[QUOTE="aloittaja";22652992]Olenko jotain muuta väittänyt?[/QUOTE]

Et, mutta moni muu kylläkin.

 

Ei minunkaan opuksessani tuollaisia seksineuvoja jaeltu. Onko juttu "kuulopuhetta" vai oikeasti jossain eri painoksessa?

 

[QUOTE="aloittaja";22653044]Kirjasta on 80-luvun jälkeen tehty 2 uudistusta jos et tiennyt? Näissä ihan hyvät ruokailuohjeet ja esim. liikaa sokeria yritetään välttää.[/QUOTE]

Kiitos tiedosta, ja todella hyvä, jos ravitsemusosaan on tullut muutoksia.
Itselläni näyttää olevan 10. suomenkielinen painos, alkusanat vuodelta 1993, ja painettu vuonna 1998, ja ainakin siinä kirjassa suorastaan halveksuttiin monipuolista ruokavaliota.

 

No eipä tarvinnut opettaa likkaa nukkumaan kun alkoi itte nukkua pitkiä yöunia 1½kk iässä. Mä kasvatan lapseni sen mukaan mikä meille sopii enkä minkään opusten mukaan.

no siita juuri opus puhuu, kasvata lapsesi niinkuin parhaaksi naet

 

Just just. Olen mäkin Lapsikirjan joskus lukenut mutta mun versiossa ei ihme kyllä tällaisia opetuksia ollut. Sulla sitten uudempi vai vanhempi painos? :saint:

17. painos /painettu v. 2008) s. 772 (loppu) -773 (alku). En jaksa suoraan kirjoittaa tänne, mutta isomman lapsen keskeyttäessä pitää olla irtautumatta puolisosta ja pyytää sulkemaan ovi ja jatkaa sit loppuun. Pienemmän lapsen ollessa kyseessä (joka ei osaa sulkea ovea) pitää jatkaa hommat loppuun mahdolismman vähäeleisesti katsekontakti lapseen pitäen ja hymyillen samalla, että lapsella on rauhallinen olo.

 

Minä kirjoitin aikoinaan kasvatuspalstaa yhteen lehteen ja niihin aikoihin lueskelin huvikseni läpi moniakin kasvatusoppaita. Osa oli mitäänsanomattomia, osa suorastaan kammottavia. Ainoa, jotä edes vähän arvostin, oli Anna Wahlgrenin Lapsikirja.
Kaikkea en siinäkään jaa, mutta enemmän tervettä järkeä kuin monessa muussa oppaassa + ne kuvaukset milainen minkinikäinen lapsi "keskimäärin" on, osuvat useammin kuin ikinä yksikään horoskooppi .

 

Minä kirjoitin aikoinaan kasvatuspalstaa yhteen lehteen ja niihin aikoihin lueskelin huvikseni läpi moniakin kasvatusoppaita. Osa oli mitäänsanomattomia, osa suorastaan kammottavia. Ainoa, jotä edes vähän arvostin, oli Anna Wahlgrenin Lapsikirja.
Kaikkea en siinäkään jaa, mutta enemmän tervettä järkeä kuin monessa muussa oppaassa + ne kuvaukset milainen minkinikäinen lapsi "keskimäärin" on, osuvat useammin kuin ikinä yksikään horoskooppi .

Hei, haluaisin ostaa lahjaksi esikoistaan odottaville jonkun vauva-oppaan ja olen paljon miettinyt tuota Wahlgrenin kirjaa. Osaatko sanoa, miten se eroaa Katerina Janouchin (?) vastaavasta? Kumpikohan olisi helppolukuisempi ja rennompaan sävyyn kirjoitettu? Kirja tulisi kuitenkin nuorelle pariskunnalle, joten se saisi olla humoristinenkin, osaatko sanoa, mikä olisi paras vaihtoehto tässä tapauksessa? Kiitos!

 

Janouchin kirjat oli mun mielestä tosi jees.. Raskaus ja Synnytys...

 

Aikoinaan esikoista odottaessa taisin vähän lueskella kyseistä kirjaa. Onhan se eräs mielenkiintoinen näkökanta kasvatusasioihin eikä välttämättä huono ollenkaan, kun sitä käyttää yhdessä maalaisjärjen ja äidinvaiston kanssa.

 

Hei, haluaisin ostaa lahjaksi esikoistaan odottaville jonkun vauva-oppaan ja olen paljon miettinyt tuota Wahlgrenin kirjaa. Osaatko sanoa, miten se eroaa Katerina Janouchin (?) vastaavasta? Kumpikohan olisi helppolukuisempi ja rennompaan sävyyn kirjoitettu? Kirja tulisi kuitenkin nuorelle pariskunnalle, joten se saisi olla humoristinenkin, osaatko sanoa, mikä olisi paras vaihtoehto tässä tapauksessa? Kiitos!

Minä antaisin ääneni Annalle, mutta makuasia.
Kumpikin fiksuja naisia ja hyviä kirjoittajia.

 

Lapsikirjasta vielä: mielestäni kirjassa parasta oli sen armeliaisuus: vaikka olisit tupakoinut raskausaikana ja hautonut itsetuhoisia ajatuksia lapsen vauva-aikana niin kuin Anna, lapsen elämä ei ole pilalla. Annan lukeminen on virkistävää vaihtelua kaikkeen syyllistysscheisseen, jota lehdet ja nettisaitit pursuavat.

 

Lapsikirjassa tykkäsin siitä ajatuksesta, että lapsi otetaan osaksi yhteisöä ja että lapset pienestä pitäen osallistuisivat yhteisön (perheen) arkeen, esim. siivoamiseen ja ruoanlaittoon.

Minulla on todella vanha painos, ja aina jaksan nauraen muistella tätäkin ohjetta: "Ei tupakansavua samaan huoneeseen vauvan kanssa - ensimmäiseen kolmeen kuukauteen." Ja senkin muistan kuinka Anna joskus jätti lapsensa keskenään kotiin nukkumaan ja lähti kapakkaan.

 

Lapsikirjassa tykkäsin siitä ajatuksesta, että lapsi otetaan osaksi yhteisöä ja että lapset pienestä pitäen osallistuisivat yhteisön (perheen) arkeen, esim. siivoamiseen ja ruoanlaittoon.

Minulla on todella vanha painos, ja aina jaksan nauraen muistella tätäkin ohjetta: "Ei tupakansavua samaan huoneeseen vauvan kanssa - ensimmäiseen kolmeen kuukauteen." Ja senkin muistan kuinka Anna joskus jätti lapsensa keskenään kotiin nukkumaan ja lähti kapakkaan.

Joo, oli kyllä eri ajat silloin 60-luvulla. Onneksi uusissa painoksissa ei ole tollaista. Eihän ennen vanhaan edes tiedetty että alkoholi ja tupakka ovat vaarallisia raskausaikana, olen kuullut että raskausuutisia oikein juhlittiin menemällä ryyppäämään :O

 

[QUOTE="aloittaja";22652709]Annan ohjeilla olen mm. saanut
-Kaikki lapseni nukkumaan 12 h PUTKEEN joka yö, kuopuksen ja keskimmäisen 6 kk iästä lähtien (poikkeuksia hyvin harvoin)
-Uhmat ovat olleet hyvin hallinnassa ja menneet nopeasti ohi
-Ei sisaruskateutta
-Lapset auttavat mielellään kodin askareissa (aikaisin aloitettu osallistuminen) [/QUOTE]

Ai, mä olen onnistunut noissa ihan hyvin lukematta yhtäkään "miten lapsia käsitellään"- kirjaa..

 

[QUOTE="aloittaja";22653016]Toi ensimmäinen on kyllä outo, enkä toimis noin. Mutta tosta kissa-jutusta olet väärässä. Annan mukaan jos lapsi vetää kissa hännästä pitää näyttää lapselle OIKEA tapa silittää ja vaikka ottaa lapsen käsi ja auttaa silittämään oikein. Eli ei rangaista vaan opetetaan oikea tapa.[/QUOTE]

tarviitteko ihmiset todella jonkun opuksen, että hiffaatte toimia näin?? eiköhän se ole ihan päivänselvää, jos kissaa vedetään hännästä tms. sanotaan, että ei noin, vaan näin???

 

17. painos /painettu v. 2008) s. 772 (loppu) -773 (alku). En jaksa suoraan kirjoittaa tänne, mutta isomman lapsen keskeyttäessä pitää olla irtautumatta puolisosta ja pyytää sulkemaan ovi ja jatkaa sit loppuun. Pienemmän lapsen ollessa kyseessä (joka ei osaa sulkea ovea) pitää jatkaa hommat loppuun mahdolismman vähäeleisesti katsekontakti lapseen pitäen ja hymyillen samalla, että lapsella on rauhallinen olo.

hahaha!!!! tästä vasta seksitraumat alkaa !!!

 

[QUOTE="aloittaja";22652709]Annan ohjeilla olen mm. saanut
-Kaikki lapseni nukkumaan 12 h PUTKEEN joka yö, kuopuksen ja keskimmäisen 6 kk iästä lähtien (poikkeuksia hyvin harvoin)
-Uhmat ovat olleet hyvin hallinnassa ja menneet nopeasti ohi
-Ei sisaruskateutta
-Lapset auttavat mielellään kodin askareissa (aikaisin aloitettu osallistuminen)

Ainut joka harmittaa on että en lukenut kirjaa aikaisemmin, ekan kanssa kärsin turhaa uniongelmista melkein vuoden. Onneksi sain Annan ohjeilla tämänkin korjattua. Ihan täysin en kaikkia Annan ohjeita noudata (esim. vatsallaan nukuttamista ), vaan soveltanut meidän perheelle sopivaksi [/QUOTE]

en ole lukenut mutta uhmaa ei ole silti ollut meilläpäin. sisaruskateutta kyllä jonkin verran.
lapset ovat pienenä 1v-4v) tehneet päivätpitkät kotitöitä (en tykkkää kerhoilla tai muuta hölmöillä) mutta isompana eivät enää vapaaehtoisetsi.

mikä sisaruskateuteen avuksi? jos on 2 lasta samaa sukupuolta, niin vaikeaa...

 

tarviitteko ihmiset todella jonkun opuksen, että hiffaatte toimia näin?? eiköhän se ole ihan päivänselvää, jos kissaa vedetään hännästä tms. sanotaan, että ei noin, vaan näin???

Kiva, että hiffaat asioita ihan omin avuin, mutta jostakin syystä et tainnut hiffata kirjan pointtia. Se usein vaatiikin lukemista

Annan ajatuksena on, että "ei"-sanaa pitäisi käyttää mahdollisimman harvoin, lähinnä silloin, kun lapsi asettaa toiminnallaan itsensä suoranaiseen vaaraan. Sen sijaan pitäisi kannustaa hymysuin lasta muuttamaan käytöstään toivottuun suuntaan. Näin ollen a) kieltosana ei kärsi inflaatiota, ja b) lapsella säilyy iloinen ja kokeileva suhde ulkomaailmaan.

Näin minä siis kirjan tulkitsin.

 

17. painos /painettu v. 2008) s. 772 (loppu) -773 (alku). En jaksa suoraan kirjoittaa tänne, mutta isomman lapsen keskeyttäessä pitää olla irtautumatta puolisosta ja pyytää sulkemaan ovi ja jatkaa sit loppuun. Pienemmän lapsen ollessa kyseessä (joka ei osaa sulkea ovea) pitää jatkaa hommat loppuun mahdolismman vähäeleisesti katsekontakti lapseen pitäen ja hymyillen samalla, että lapsella on rauhallinen olo.

Pitipä oikein tarkistaa omasta kirjasta, jossa ei noin paljon sivuja ollut, näemmä lisäilty uudempiin painoksiin, enkä mä kyllä kokenut sitä niin että pitää ehdottomasti nussia loppuun, vaan että tärkeämpää on näyttää lapselle että on ihan ok että äiti ja isä siellä "halailevat" eikä antaa vaikutelmaa että on tehty jotain kiellettyä. Viimeinen lause oli vähän huvittava ja tiedän että joillain on vapaampi suhtautuminen seksiasioihin (toisaalta mahdotonta sanoa minkä ikäistä lasta tarkoitettu jne.) mutta en nyt ihan niin kirjaimellisesti lukisi 'piru raamattua' meiningillä

 

Olen sen aikoinani lukenut, enkä nostaisi sitä mitenkään kasvatusteoksien kuningattareksi.
Ehkä siellä joitakin asioita on, jotka herättelevät ajattelemaan ja tarkastelemaan omia toimintatapojaan. Joskin tässä Lapsikirjassa on myös ( tosin aikaa on kun sen luin, enkä kovin intensiivisesti) myös sellaisia asioita, jotka minua ärsyttivät. En enää edes muista mikä, mutta ehkä yleissävy.

 

Vieläkö joku teistä omistaa tuon kirjan ja vannoo sen nimeen?

 

[QUOTE="vieras";28139791]Vieläkö joku teistä omistaa tuon kirjan ja vannoo sen nimeen?[/QUOTE]

Ei - poltimme ne roviolla sen jälkeen kun saimme tietää mitä kirjoittaja teki itse perheessään.

 

En nyt ota kantaa Anna Wahlgreniin ja niihin kirjoihin, mutta ihmetyttää tommonen asenne, että "tarviiko ihan joka asiaan olla ohjeet." Lapsenkasvatus on aika laaja asia, että olisi sitä hyvä hankkia tietoakin eikä luottaa vaan selkäytimeen ja opittuihin asioihin. Huomaa kyllä, että jokku elää tän elämän laput silmillä ja tulokset on sen mukaisia.

Ei se, että lukee kirjoja, tarkoita että kaikkea noudattaisi orjallisesti. Lähinnä näkökulmaa se luo.

 

Minusta taas kirja on aivan huuhaata. Jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen osaa hoitaa ja kasvattaa lapsensa ilman tiiliskiven painoista opusta. Sain kirjan anopilta ja selasin sieltä täältä ja tunsin lukemisen aivan turhaksi. Jäi kuva että nainen oli liian tiukka juurikin esim. pienten vauvojen nukkumisten ym. suhteen.

Nyt jälkiviisaana vielä se että eukko on kyllä antanut itsestään sen kuvan että on päteväkin kasvattaja, mutta taustalta löytyy lasten laiminlyöntiä, väkivaltaa, eristämistä, alkoholismia, seksijuttuja lasten nähden jne.
Ruotsin tunnetuin kasvatusoppaan kirjoittaja paljastui kylmäksi äidiksi.

 

Ei tarvii. Melko turhake. Annan omat lapset muuten ovat nyt aikuisena kertoneet että äitinsä oli melkoinen hirviö