Joka toinen päivä...

[huoh]

mietin exän pyytämistä takaisin...
joka toinen päivä en todellakaan.
Kun nään sitä, se on lähes aina se oma kiva itsensä johon rakastuin ja harvoin vaan se väsynyt kireä itsekäs paska.

Ja se johtuu siitä että sitäkään ei stressaa enää riidat ja tulehtunut tilanne ym avioliiton ongelmat.
Tiedän että se rakastaa mua vielä, ja mäkin sitä.

MUTTA, jos se arki palaisi samaksi mitä se oli, niin mä en kestäisi.
Miksi se on niin itsekäs, ja kovapäinen, ja miksi mä oon samanlainen???

Pitäis saada puhua sen kanssa ja saada se puhumaan ja ennenkaikkea kuuntelemaan ja ymmärtämään ja avaamaan mulle itsensä...

Voi hemmetti.
En osaa kuvitellakaan itseäni kenenkään muun kanssa, ja lapset ois ikionnellisia jos palattais yhteen.

Mutta tuntuis luovuttamiselta jos palais siihen samaan elämään jossa on tappelua, turhia odotuksia, kiirettä, ajan puutetta, väheksymistä jne...

 

[huoh]

Ja sanokaas tähän mielipide:
Kun mä rakastan sitä. Mutta mulla ei ole minkäänlaista seksuaalista tunnetta sitä kohtaan, ei ollut pitkään aikaan yhdessä ollessa.
Tarkoittaako se että rakastan vain ystävänä, vai sitä että paskasta tilanteesta johtuen seksihalut vain kadonneet?
Ei mua muutkaan miehet kiinnosta.

Pitäiskö mulla olla haluja sitä kohtaan että voisin edes harkita paluuta takaisin?
Kait tyhmä kysymys.

 

[huoh]

Kun tuntuu että rakastan sitä vain ystävänä ja lasten isänä. Mutta silti se on mulle tärkeä, enkä halua ketään muutakaaan, ainakaan tänään. =/

Voi kun pääsisi sen kanssa pois täältä kahdestaan ja saisi selvittää asiat perusteellisetsi. Mut ei se onnistu... =(

 

[huoh]

Ja ketään ei kiinnosta... =(

 

[mais ku]

Mua kiinnostaa... itse hiukan samassa tilanteessa... jos koittaisit saada aikaa kahden järjestymään keinolla millä hyvänsä.. olisi varmaan sen arvoista.
Ja terapiaan meno ei varmaan olis huono vaihtoehto teille kun tunnistat hyvin ongelmakohdat, jos niihin sais neuvoja kuinka vältätte ne jatkossa. Ei kannata odottaa niin kauaa kun ex:säs on löytänyt uuden onnen luullessaan, ettet välittänyt tarpeeksi. Ja niihin seksuaalisen puolen ongelmiin on kanssa omat auttajansa.

 

[Pähkinä3 harmaana]

Tuohon ei kyllä varmaan muu auta kuin jutteleminen. Voitte kirjata vaikka paperille ylös (jos se helpoimmalta tuntuu) omia halujanne ja odotuksianne suhteestanne, se voi avata rakentavan ja syvällisen keskustelun.

Sen jälkeen voisitte halutessanne miettiä seuraavaa askelta, suosittelen parisuhdeterapiaa, se ei enää tänä päivänä ole niin suuri tabu. Terapeutti on koulutettu ja hän osaa varmasti auttaa ongelmissanne, ja ennen kaikkea siinä, kuinka opetella elämään ja selviämään niistä ongelmista yhdessä.

Seksuaalinen haluttomuus johtuu todennäköisesti "liian arkisesta" ja puuduttavasta parisuhteesta, ongelmista ja solmuista jotka koituivat liian vaikeiksi voitettaviksi (tässäkin parisuhdeterapia auttaisi!).

Sinusta taitaa tuntua, että haluaisit vielä yrittää? Ainut asia, mikä siitä epävarmuutta aiheuttaa, on pelko samaan arkeen palaamisesta - Kokeilkaa parisuhdeterapiaa.
Voimia, onnea ja paljon viisaita ajatuksia teille!