Joka puolelle sikiäminen

Mua on alkanut tympiä tää nykymallin uusperheet. Enää ei riitä se yks vaihto vaan kierroksessa on toinen tai kolmas ja kaikkien kanssa tehdään niitä lapsia. Ei mitään järkeä. Piuhat poikki niin voi hässiä ilman jälkikasvua, jos on niin vaikea pysyä yhden ja saman kumppanin kanssa!

 

Ehkä turhan kärkevästi esität mielipiteesi mutta olet ihan oikeassa siinä että jos on taipumusta ajautua parisuhteisiin jotka eivät toimi ja ero tulee hyvinkin pian niin ehkä lasten hankkimista aina uuden kumppanin kanssa tulisi harkita ja odotella.

 

Sulla on ihan hyvä pointti. Käy vähän sääliksi lapsia jotka elävät tuollaisissa perheissä.

 

Samaa mieltä.
Sit on sisko- ja velipuolia ympäri kyliä, eikä kukaan kohta tiedä kuka on kenenkin kans sukua. :xmas:

 

Mä oon vähän samaa mieltä, vaikka ilmaisisinkin asian ehkä vähän diplomaattisemmin. Vähänkö hämmentävää lapselle, kun äitillä on edellisestä liitosta lapsia, isällä on edellisestä liitosta lapsia, ja sitten näillä oman perheen puolisisaruksilla on vielä äidin ja isän uusien kumppanien kanssa tekemät lapset sisaruksinaan, plus sitten uusien kumppanien edellisten liittojen lapset... Päähän tuossa sekoaa.

 

Toki se ydinperhemalli olisi paras vaihtoehto monessa kohtaa, mutta mun mielestä lapsia ei tarvitse jättää siitä syystä tekemättä että mies on vaihtunut.

Mun mielestä lapsen voi tehdä myös yksin, ilman miestä mikäli ei sopivaa kumppania löydy mutta haluaa lapsen.

Eikä kaikki uusperhemallit ole lainkaan hankalia ja ihan totta se yh:nkin lapsi voi olla yhtä onnellinen kuin ydinperheen lapsi.

 

Ihminen on luonnostaan sarjayksiavioinen: lapsi yhden kanssa ja n. kolmen vuoden kuluttua seuraavan. Näin luonto on varmistanut geenien monipuolisuuden.

Ainahan näin on ollut: isäntä hässii piikaa ja saa aviottoman lapsen, emäntä saa rengille lapsen tai naapurin isännälle tai laukkuryssälle, eikä siitä puhuta.

 

Mä oon vähän samaa mieltä, vaikka ilmaisisinkin asian ehkä vähän diplomaattisemmin. Vähänkö hämmentävää lapselle, kun äitillä on edellisestä liitosta lapsia, isällä on edellisestä liitosta lapsia, ja sitten näillä oman perheen puolisisaruksilla on vielä äidin ja isän uusien kumppanien kanssa tekemät lapset sisaruksinaan, plus sitten uusien kumppanien edellisten liittojen lapset... Päähän tuossa sekoaa.

Jaa jaa. No, en edelleenkään aio tällaisista kommenteista huolimatta kokea huonoa omaatuntoa siitä, että kun ensimmäistä isää ei perhe-elämä kiinnostanut, sain sen perhe-elämän toisen kanssa. Enkä syyllistää miestänikään siitä että hänen exänsä päätti hankkiutua raskaaksi ennen kuin lähti toisen miehen mukaan. Ja että kumpikaan meistä ei halunnut jäädä yksilapsiseksi vain sen takia, että ekojen valintojen kanssa kävi huono mäihä.

Ja vähemmän ne lapset asioita ihmettelee kuin syväanalyyseja heittelevät tuntemattomat, jotka eivät tiedä todellisesta laidasta mitään.

 

mua jäi nyt mietityttämään, että miks niitä lapsia pitää sääliä ?
tai siis, meni ohi ja lujaa. mihin on kadonnu se suvaitsevaisuus ? vai oliko tää sääli tohon kärjistettyyn esimerkkiin että on kolme neljä lasta kaikki eri miesten kanssa ?

meillä meinaan 2 lasta, eri isät, sama äiti. enkä mä koe että jonkun pitäisi sääliä mua tai meidän lapsia. yhtä paljon niitä rakastetaan kuin ydinperheenkin lapsia.

 

Sulla on ihan hyvä pointti. Käy vähän sääliksi lapsia jotka elävät tuollaisissa perheissä.

:headwall:

 

mua jäi nyt mietityttämään, että miks niitä lapsia pitää sääliä ?
tai siis, meni ohi ja lujaa. mihin on kadonnu se suvaitsevaisuus ? vai oliko tää sääli tohon kärjistettyyn esimerkkiin että on kolme neljä lasta kaikki eri miesten kanssa ?

meillä meinaan 2 lasta, eri isät, sama äiti. enkä mä koe että jonkun pitäisi sääliä mua tai meidän lapsia. yhtä paljon niitä rakastetaan kuin ydinperheenkin lapsia.

Tiedän yhden perheen jossa on äidin kaksi lasta ja heillä eri isät, sitten on isän edellisestä liitosta yksi lapsi ja sitten yksi joka ei kai ole sukua tälle isälle ollenkaan, ja heillä on vielä yhteensä kaksi lasta.

Se on sekavaa, ja näyttää kovin kurjalta

Mutta enpä sääli juuri muita.

 

Oon kyllä kans sitä mieltä, että jos suhteet tuppaa olemaan lyhyitä, niin ei kannata tehdä lapsia. Ainakaan kovin montaa..ja ainakaan aina eri miehille. Ei oo mikään pakko alkaa sitä lasta tekemään heti vuoden sisään..tai ees parin. Varsinki jos sutheet kestävät aina vaikkapa max 5 vuotta. Toki tämä on naiselle huono sinänsä, että biologinen kello tikittää..mutta ei sitä kaikkien kumppaneiden kanssa tarvitse lasta tehdä. Eikö riitä muuten se toinen? Varsinkin jos lapsia jo on?

Sitten on eri asia jos on vakavasti mietitty ja on uusperhe..ei niin, että on vähän useampia takana. Ja tuossaki kannattaa kuitenki kasvaa eka sen perheen kans, koska uusperhe nyt on aina ihan erilainen ku perusydinperhe.

 

Mä oon vähän samaa mieltä, vaikka ilmaisisinkin asian ehkä vähän diplomaattisemmin. Vähänkö hämmentävää lapselle, kun äitillä on edellisestä liitosta lapsia, isällä on edellisestä liitosta lapsia, ja sitten näillä oman perheen puolisisaruksilla on vielä äidin ja isän uusien kumppanien kanssa tekemät lapset sisaruksinaan, plus sitten uusien kumppanien edellisten liittojen lapset... Päähän tuossa sekoaa.

Jaa jaa. No, en edelleenkään aio tällaisista kommenteista huolimatta kokea huonoa omaatuntoa siitä, että kun ensimmäistä isää ei perhe-elämä kiinnostanut, sain sen perhe-elämän toisen kanssa. Enkä syyllistää miestänikään siitä että hänen exänsä päätti hankkiutua raskaaksi ennen kuin lähti toisen miehen mukaan. Ja että kumpikaan meistä ei halunnut jäädä yksilapsiseksi vain sen takia, että ekojen valintojen kanssa kävi huono mäihä.

Ja vähemmän ne lapset asioita ihmettelee kuin syväanalyyseja heittelevät tuntemattomat, jotka eivät tiedä todellisesta laidasta mitään.

Aamen.

 

Olet oikeassa siinä mielessä, että nykyisin tuntuu olevan vallalla kauhea kiire lapsentekoon ja parisuhteen "etenemiseen", ei osata asettua rauhassa aloilleen, vain olla ja nauttia toisesta. Sitten kun on menty kihloihin, saatu lapsi, menty naimisiin, ostettu talo ja koira, tuntuukin että suhde on jämähtänyt paikoilleen ja erotaan.

Toisaalta, kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Vaikka kuinka harkitsisi, elämä voi heitellä niin ettei itsellä ole asiaan paljoa sananvaltaa.

 

Jaa jaa. No, en edelleenkään aio tällaisista kommenteista huolimatta kokea huonoa omaatuntoa siitä, että kun ensimmäistä isää ei perhe-elämä kiinnostanut, sain sen perhe-elämän toisen kanssa. Enkä syyllistää miestänikään siitä että hänen exänsä päätti hankkiutua raskaaksi ennen kuin lähti toisen miehen mukaan. Ja että kumpikaan meistä ei halunnut jäädä yksilapsiseksi vain sen takia, että ekojen valintojen kanssa kävi huono mäihä.

Ja vähemmän ne lapset asioita ihmettelee kuin syväanalyyseja heittelevät tuntemattomat, jotka eivät tiedä todellisesta laidasta mitään.

Siis luulen, et aloittajan pointtina oli siis useampi uusioperhe jo takana..ei esmes yks.

 

Sulla on ihan hyvä pointti. Käy vähän sääliksi lapsia jotka elävät tuollaisissa perheissä.

:headwall:

Isoäidilläni oli kolme lasta, kolmelle miehelle. Eikä säälitä lainkaan.

 

Ihminen on luonnostaan sarjayksiavioinen: lapsi yhden kanssa ja n. kolmen vuoden kuluttua seuraavan. Näin luonto on varmistanut geenien monipuolisuuden.

Ainahan näin on ollut: isäntä hässii piikaa ja saa aviottoman lapsen, emäntä saa rengille lapsen tai naapurin isännälle tai laukkuryssälle, eikä siitä puhuta.

Joo mut sillon ei ollu varmaa ehkäsyä. On ihan eri asia nusasta ympäriinsä, kun tehdä lapsi ihan tahallaan. Ja suurin osa näistä nykyuusperheistä ihan haluamalla haluaa niitä lapsia aina se uuden kanssa. Ja sitä mä en kanssa ymmärrä. Miksei voi vaan niin maan per...keleesti rakastaa sen kaks ja puol vuotta sitä uutta ja sit kun kyllästyttää tai toinen osoittautuu kuspääksi, lähteä? Onko se joku "rakkauden sinetti" se lapsi vai mikä ihme?

 

Ja sitten nää lapset jatkavat aikanaan kotoaan saadun mallin mukaisesti......
siis sitä sikiämistään moneen suuntaan

 

:O

noh, me ollaan sitten vissiin oikein tällänen perhe jota tässä kuvailtiin, edettiin nopeasti koska se sattumoisin tuntuu oikealta, keskusteltiin asioista ja tein jo tutustumisvaiheessa selväksi että jos mut tahdot niin mitä tulee mukana. ja se sopi miehelle. haluspa sitten vielä omia biologisia lapsiakin.

ja mulla ei kuitenkaan biologinen kello tikitä suuntaan tai toiseen

ihme kärjistämistä vaikka tiedänkin että on oikeasti sellasia naisia ja miehiä jotka vaihtaa naista/miestä heti kun vaikeudet alkaa.

 

Sellasta se on, mut älä voimiasi käytä meidän muksujen säälimiseen
Jos mä eroisin nykyisestä miehestä ni todennäköisesti vielä kuitenkin yhden lapsen haluisin, et jopas oiskii sitten sikisemistä jokaiseen ilmansuuntaan se!

 

Sulla on ihan hyvä pointti. Käy vähän sääliksi lapsia jotka elävät tuollaisissa perheissä.

:headwall:

Isoäidilläni oli kolme lasta, kolmelle miehelle. Eikä säälitä lainkaan.

Varsinkin ennen on uuden puolison ja lasten myötä aiemman liiton mukelot saaneet siirtyä syrjään vähempiarvoisiksi ja on oikeasti ollut raskasta sille lapselle joka on aiemmasta liitosta.
Onneksi näin ei ole ollut kaikissa tapauksissa, oman mummini isä hylkäsi hänet mutta isäpuoli otti aivan omakseen.

 

Joo mut sillon ei ollu varmaa ehkäsyä. On ihan eri asia nusasta ympäriinsä, kun tehdä lapsi ihan tahallaan. Ja suurin osa näistä nykyuusperheistä ihan haluamalla haluaa niitä lapsia aina se uuden kanssa. Ja sitä mä en kanssa ymmärrä. Miksei voi vaan niin maan per...keleesti rakastaa sen kaks ja puol vuotta sitä uutta ja sit kun kyllästyttää tai toinen osoittautuu kuspääksi, lähteä? Onko se joku "rakkauden sinetti" se lapsi vai mikä ihme?

Ai?

Ainahan on ollut mahdollisuus tulla raskaaksi heteroseksistä.

Eikä vauvakuume ole mikään järjellinen olotila. Jos olisi, ei ihminen enää olisi maankamaraa tallaamassa. Luonto on omat jipponsa keksinyt. Ja minäs teet, jos haluat lapsen, muttet puolisoa? Ja jossain vaiheessa löytyykin puolisoksi kelpaava ihminen, jolla jo on lapsi?

 

:headwall: Mitä tähän voi ees sanoo!

 

Joo mut sillon ei ollu varmaa ehkäsyä. On ihan eri asia nusasta ympäriinsä, kun tehdä lapsi ihan tahallaan. Ja suurin osa näistä nykyuusperheistä ihan haluamalla haluaa niitä lapsia aina se uuden kanssa. Ja sitä mä en kanssa ymmärrä. Miksei voi vaan niin maan per...keleesti rakastaa sen kaks ja puol vuotta sitä uutta ja sit kun kyllästyttää tai toinen osoittautuu kuspääksi, lähteä? Onko se joku "rakkauden sinetti" se lapsi vai mikä ihme?

Ai?

Ainahan on ollut mahdollisuus tulla raskaaksi heteroseksistä.

Eikä vauvakuume ole mikään järjellinen olotila. Jos olisi, ei ihminen enää olisi maankamaraa tallaamassa. Luonto on omat jipponsa keksinyt. Ja minäs teet, jos haluat lapsen, muttet puolisoa? Ja jossain vaiheessa löytyykin puolisoksi kelpaava ihminen, jolla jo on lapsi?

Ihan ei pointtisi avaudu...

Mutta ajatuksesi siitä, että ihminen ei vieteilleen voisi mitään, on aika pelottava. Että kun vauvakuume iskee, on ihan pakko lisääntyä heti: ihan sama, mihin tilanteeseen lapsen saattaisi. Hui.

 

Minulla on 4 lasta joilla 3 isää. Käytännössä isiä on kaksi, yksi ei pidä yhteyttä.

Ja näin tähän päädyttiin: Nuorena tyttönä vahinkoraskaus, päätin että selviän vauvan kanssa ja pidin lapsen. Lapsen isä pitänyt yhteyttä 1-vuotiaasta lähtien, mukavat välit hänen uuden perheensä kanssa.
Lapsi oli 2v kun rakastuin tulisesti. Vahinkoraskaus taas, mutta mies kannusti pitämään lapsen. Olin neljännellä kuulla kun mies ilmoitti ettei halua lasta sittenkään, oli löytänyt uuden naisen. Jäin siis yksin kahden kanssa, isä ei tapaa lastaan.
Pian tapasin ex-mieheni, rauhallinen ja kiltti tyyppi, ei suuria tunteita mutta viihdyimme yhdessä. Olimme naimisissa, kaksi yhteistä lasta ja tämä mies on "isä" myös tuolle yhdelle, jota biologinen isä ei sitten halunnutkaan. Vuosia meni yhdessä, lopulta olimme kuin kämppikset tai työtoverit ja päätimme erota.

Nykyisen avomieheni kanssa en kiirehdi, mutta en halua sulkea poiskaan sitä vaihtoehtoa että meillä olisi joskus yhteinen lapsi. Iltatähti ehkä, kun olemme olleet pitkään yhdessä ja muut lapset ovat isompia. Jos molemmat haluavat.