V
"vieras"
Vieras
Lapseni salailee asioita ja valehtelee. En oikein tiedä mitä tehdä, lapsen kanssa on keskusteltu, mutta tuloksetta. Hän ottaa nokkiinsa, suuttuu ja itkee asian vuoksi. Alkaa vielä minua jostain syyttämään.
Yksi poika tykkää hänestä ja olen melko varma, että tyttö vain esittää tykkäävänsä takaisin, mutta oikeasti haluaa vain hyötyä pojasta.
Äskettäin just huomasin, että lapsi meni vaatehuoneeseen, laittoi oven kiinni ja ehdin näkemään jotain ylimääräistä hänen paitansa alla.
Oli siis tiukka paita päällä ja ihan selkeästi oli sinne alle jotain työntänyt. Mitä hittoa, niin en tiedä. Ja lähti kaverinsa kanssa ulos.
Löysin myös rintsikat hänen laukustaan. (Ja ei en tutkinut hänen laukkuaan, vaan lainatakseni otin yhden tavaran ja näin löysin rintsikat)
En ole koskaan huomannut, että pitäis rintsikoita, kun eihän se sellasia vielä tarvitsekaan. Selitti, että on kaverin kun lainas sen laukkua.
Huoh, ihan sama, voin ostaaki hänelle rintsikat jos niitä haluaa käyttää. Ei ole iso juttu, mutta voi että hän nolostuu kaikista asioista mitä saan selville.
Oon selittänyt, että oon ihan ok tyyppi, mulle voi kertoa asiosta. Noi rintsikka ja poikaystävä asiat niin en mä niistä suutu. Mutta ois kiva, ettei mulle valehdeltais päin naamaa.
Hän ei halua siis kertoa mulle mitään että olis poikaystävä tai poika kenestä tykkää tai jotain juttua, piilottelee tavaroita mitä ostanut/varastanut/löytänyt. Mistä minä tiedän!? On jäänyt niin monesti valheesta kiinni, että luotto mennyt.
Ja jotkut vaan niin pieniä asioita mistä valehtelee. Minkä takia? En suuttuis, mutta valehtelu ärsyttää niin paljon.
Tulee välillä itku kun mun rakas lapsi on valehtelija. Ja vaikka miten mä juttelen, ei tule loppua. Oon sanonut et rakastan, halaan ja sovitaan ettei valehdella toisillemme. Mutta ei se lopu ikinä, lapsi ei halua olla mulle rehellinen, pimittää asioita ja valehtelee. Kiitos lapsi, kai mä ansaitsen tän.
Yksi poika tykkää hänestä ja olen melko varma, että tyttö vain esittää tykkäävänsä takaisin, mutta oikeasti haluaa vain hyötyä pojasta.
Äskettäin just huomasin, että lapsi meni vaatehuoneeseen, laittoi oven kiinni ja ehdin näkemään jotain ylimääräistä hänen paitansa alla.
Oli siis tiukka paita päällä ja ihan selkeästi oli sinne alle jotain työntänyt. Mitä hittoa, niin en tiedä. Ja lähti kaverinsa kanssa ulos.
Löysin myös rintsikat hänen laukustaan. (Ja ei en tutkinut hänen laukkuaan, vaan lainatakseni otin yhden tavaran ja näin löysin rintsikat)
En ole koskaan huomannut, että pitäis rintsikoita, kun eihän se sellasia vielä tarvitsekaan. Selitti, että on kaverin kun lainas sen laukkua.
Huoh, ihan sama, voin ostaaki hänelle rintsikat jos niitä haluaa käyttää. Ei ole iso juttu, mutta voi että hän nolostuu kaikista asioista mitä saan selville.
Oon selittänyt, että oon ihan ok tyyppi, mulle voi kertoa asiosta. Noi rintsikka ja poikaystävä asiat niin en mä niistä suutu. Mutta ois kiva, ettei mulle valehdeltais päin naamaa.
Hän ei halua siis kertoa mulle mitään että olis poikaystävä tai poika kenestä tykkää tai jotain juttua, piilottelee tavaroita mitä ostanut/varastanut/löytänyt. Mistä minä tiedän!? On jäänyt niin monesti valheesta kiinni, että luotto mennyt.
Ja jotkut vaan niin pieniä asioita mistä valehtelee. Minkä takia? En suuttuis, mutta valehtelu ärsyttää niin paljon.
Tulee välillä itku kun mun rakas lapsi on valehtelija. Ja vaikka miten mä juttelen, ei tule loppua. Oon sanonut et rakastan, halaan ja sovitaan ettei valehdella toisillemme. Mutta ei se lopu ikinä, lapsi ei halua olla mulle rehellinen, pimittää asioita ja valehtelee. Kiitos lapsi, kai mä ansaitsen tän.
