A
AaBee
Vieras
(IL Keskiviikko 8.10.2014)
27 vuotta Helsingin kaupungin sosiaalitoimen erilaisissa tehtävissä työskennellyt Marko Timonen sanoo Iltalehdelle, ettei tieto jopa 50 nuoren katujengistä tullut hänelle yllätyksenä.
Nykyisin Timonen toimii johtavana sosiaalityöntekijänä Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksessä poliisin sosiaalityön yksikössä.
- Onhan Suomessa ollut näitä: on ollut esimerkiksi kouluväkivaltaa. Ei väkivalta uutta ole. Ihmiset pyrkivät unohtamaan ongelmat ja elämään onnellisessa kuplassa. Kateeksi käy näitä onnellisia, Timonen sanoo.
Johtava sosiaalityöntekijä toisin sanoen vähättelee tapausta. Hänen mielestään ulkomaalaistaustainen, raakaa ja brutaalia väkivaltaa käyttävä jengi, jonka kohderyhmään kuuluvat kantasuomalaiset lapset, on täysin verrattavissa satunnaisiin nahisteluihin koulujen käytävillä. Eivätkä ihmiset pyri unohtamaan ongelmia, vaan tilanne on se ettei Suomessa ole koskaan aikaisemmin sen historiassa ollut vastaavanlaista. Miten sellaisen voi unohtaa, mikä on täysin uusi ja ennen kokematon ilmiö?
Timosen mukaan syitä tekoihin voi olla monia, kuten mielenterveysongelmat, päihteiden käyttöön liittyvät ongelmat sekä perheisiin ja kasvuolosuhteisiin liittyvät ongelmat.
- Siinä voi olla monta tekijää, miksi nämä nuoret käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Ei ole yhtä syytä: olisi helppo sanoa, että tekoihin olisi vain yksi syy.
Totta kai yksilötasolla ongelmia on mitä moninaisempia. Tuon sanominen kuitenkin vie tarkoituksellisesti ongelmia yksilötasolle, vaikka suuremmassa kuvassa ongelmat ovat yhteiskunnallisia. Samaa logiikkaa käyttäen voisi hyvin sanoa ettei Klux Klux klan itse asiassa ollut rotuvihaan ja väkivaltaan taipuvainen joukko ihmisiä, vaan jokainen murha on vain yksilöllisen ihmisen tekemä yksittäinen teko, jonka taustalla voi olla mitä moninaisempia syitä.
Timosen mukaan tekojen jälkeen olisi aika kääntää katse eteenpäin. Kauhistelukulttuurin sijaan pitäisi siirtyä ajattelemaan sitä, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä.
Timonen sanoo, ettei kyse ole pelkästään yhteiskunnan ongelmista, vaan myös kotien ja perheiden ongelmista.
- Minua häiritsee kunnan virkamiehenä ajatus, että tämä on yhteiskunnan ongelma. Väärin: tämä ei ole vain yhteiskunnan ongelma, tämä on myöskin yksilötason ongelma.
Väärin jälleen kerran! On täydellistä silmien ummistamista kuvitella, että tarjoamalla apua henkilökohtaisesti näille väkivaltajengin jäsenille ehkäisisi taustalla olevaa yhteiskunnallista ongelmaa. Hyvänä esimerkkinä on rakas naapurivaltiomme Ruotsi. Siellä vaikka mitä tukea onkin annettu yksilöille, se ei poista mm. maahanmuuttajanuorten jengiytymistä. Tämän jengin jälkeen tulee uusi, sitten taas uusi ja niin edelleen. Mikäli Saharan eteläpuoleisesta tulevien maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan on mennyt näin pahasti pieleen, tulee kaiken järjen mukaan painaa nyt jarrua. Korjataan nykytilanne, mikäli se on mahdollista ja jatketaan sitten mahdollisesti nykyisenlaista maahanmuuttopolitiikkaa.
27 vuotta Helsingin kaupungin sosiaalitoimen erilaisissa tehtävissä työskennellyt Marko Timonen sanoo Iltalehdelle, ettei tieto jopa 50 nuoren katujengistä tullut hänelle yllätyksenä.
Nykyisin Timonen toimii johtavana sosiaalityöntekijänä Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksessä poliisin sosiaalityön yksikössä.
- Onhan Suomessa ollut näitä: on ollut esimerkiksi kouluväkivaltaa. Ei väkivalta uutta ole. Ihmiset pyrkivät unohtamaan ongelmat ja elämään onnellisessa kuplassa. Kateeksi käy näitä onnellisia, Timonen sanoo.
Johtava sosiaalityöntekijä toisin sanoen vähättelee tapausta. Hänen mielestään ulkomaalaistaustainen, raakaa ja brutaalia väkivaltaa käyttävä jengi, jonka kohderyhmään kuuluvat kantasuomalaiset lapset, on täysin verrattavissa satunnaisiin nahisteluihin koulujen käytävillä. Eivätkä ihmiset pyri unohtamaan ongelmia, vaan tilanne on se ettei Suomessa ole koskaan aikaisemmin sen historiassa ollut vastaavanlaista. Miten sellaisen voi unohtaa, mikä on täysin uusi ja ennen kokematon ilmiö?
Timosen mukaan syitä tekoihin voi olla monia, kuten mielenterveysongelmat, päihteiden käyttöön liittyvät ongelmat sekä perheisiin ja kasvuolosuhteisiin liittyvät ongelmat.
- Siinä voi olla monta tekijää, miksi nämä nuoret käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Ei ole yhtä syytä: olisi helppo sanoa, että tekoihin olisi vain yksi syy.
Totta kai yksilötasolla ongelmia on mitä moninaisempia. Tuon sanominen kuitenkin vie tarkoituksellisesti ongelmia yksilötasolle, vaikka suuremmassa kuvassa ongelmat ovat yhteiskunnallisia. Samaa logiikkaa käyttäen voisi hyvin sanoa ettei Klux Klux klan itse asiassa ollut rotuvihaan ja väkivaltaan taipuvainen joukko ihmisiä, vaan jokainen murha on vain yksilöllisen ihmisen tekemä yksittäinen teko, jonka taustalla voi olla mitä moninaisempia syitä.
Timosen mukaan tekojen jälkeen olisi aika kääntää katse eteenpäin. Kauhistelukulttuurin sijaan pitäisi siirtyä ajattelemaan sitä, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä.
Timonen sanoo, ettei kyse ole pelkästään yhteiskunnan ongelmista, vaan myös kotien ja perheiden ongelmista.
- Minua häiritsee kunnan virkamiehenä ajatus, että tämä on yhteiskunnan ongelma. Väärin: tämä ei ole vain yhteiskunnan ongelma, tämä on myöskin yksilötason ongelma.
Väärin jälleen kerran! On täydellistä silmien ummistamista kuvitella, että tarjoamalla apua henkilökohtaisesti näille väkivaltajengin jäsenille ehkäisisi taustalla olevaa yhteiskunnallista ongelmaa. Hyvänä esimerkkinä on rakas naapurivaltiomme Ruotsi. Siellä vaikka mitä tukea onkin annettu yksilöille, se ei poista mm. maahanmuuttajanuorten jengiytymistä. Tämän jengin jälkeen tulee uusi, sitten taas uusi ja niin edelleen. Mikäli Saharan eteläpuoleisesta tulevien maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan on mennyt näin pahasti pieleen, tulee kaiken järjen mukaan painaa nyt jarrua. Korjataan nykytilanne, mikäli se on mahdollista ja jatketaan sitten mahdollisesti nykyisenlaista maahanmuuttopolitiikkaa.
Toista se on näiden yön timojen kanssa...
