Toggle sidebar

Epäsosiaalisesti käyttäytyvien lasten asema on jälleen kääntymässä 1940-luvun suuntaan, jolloin heidät usein luokiteltiin psykopaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ap

Vieras
Välillä ongelmille etsittiin selityksiä lapsen sosiaalisista ja kasvuolosuhteista. Nyt lasten käytöshäiriöitä pyritään taas selittämään psyykestä käsin, ja sijoituspaikaksi tarjotaan usein laitosta.

- Lapsen suojelun sijasta on ryhdytty suojelemaan yhteisöä lapselta, sanoo valtiotieteen maisteri Elina Pekkarinen Helsingin yliopistosta.

Hän väittelee keskiviikkona rikollisista pojista ja lastensuojelusta. Tutkimuksen aineistona on viiden pojan tapaukset eri vuosikymmenillä 1940-luvusta tähän päivään.

Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että lähiyhteisöjen suhtautuminen rikoksia tehtaileviin lapsiin ja heidän perheisiinsä on ollut samantyyppistä vuosikymmenestä toiseen. Poikkeavuutta siedetään heikosti, ja ongelmat sysätään herkästi viranomaisten harteille.

Pekkarinen katsoo, että parannusta huonommassa asemassa olevien kohteluun ei saada vain poliittisella tahdolla ja rahalla, vaan myös asenteiden olisi muututtava perinpohjaisesti.

Medikalisaatio peittää muut ongelmat

Nykyisin yhä useammalla lapsella on diagnoosi jostain psyykkisestä häiriöstä. Tätä selittää pitkälti psykiatristen palvelujen lisääntyminen ja kasvanut kyky tunnistaa näitä ongelmia.

Pekkarisen mielestä kyse on osittain kielteisestä kehityksestä, jossa sosiaalisia ongelmia selitetään lääketieteestä käsin.

- Diagnoosit ovat helpotuksia perheille. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska silloin kenenkään ei välttämättä tarvitse katsoa peiliin eikä tutkailla, millaista perhe-elämä ja arki on. Että lapsi nyt vaan on sairas.

Pekkarisen mielestä 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kuljettiin hetken aikaa parempaan suuntaan. Tuolloin sosiaalisia ongelmia katsottiin kokonaisvaltaisesti, harrastuksia tuettiin ja sosiaalityöntekijälle sai aikoja.

- Hyvinä aikoina nuoria tavattiin intensiivisesti, vaikka heillä ei juuri silloin olisikaan ollut ongelmia. Nykyään reagoidaan vasta kun ongelmat ovat ilmeisiä. Lastensuojelu on kuin tulipalojen sammuttamista. Tämä on tosin ihan ymmärrettävää, koska resursseja ei ole riittävästi, Pekkarinen sanoo.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010042711551433_pr.shtml
 
Hieno kirjoitus. Eräs seikka kuitenkin häiritsi. Asun lähiössä jossa asuu perheitä jotka eivät huolehdi lapsistaan, on alkoholisteja ja narkomaaneja yms. Lapset reagoivat vihamielisellä käytöksellä ja rikkovat kaikkea ympärillään. Asiaan on mahdoton puuttua naapurien jos vähemmistössä on "kunnolliset".
Ensimmäiseksi täytyy muistaa, että myös oman auton, pyörien ja omaisuuden rikkominen tuo taloudellista haittaa paljon. Me kun yritimme puuttua pikku kriminaalien toimintaan kostoksi rikottiin omaisuutta. Nämä lapset terrorisoivat ja vanhempana eivät välitä.
Yksi lastensuojeluilmoitus on tehty ja yksi huostaanotettu, mutta muuten ei. Kun lasten ongelma käyttäytyminen on mennyt tarpeeksi pitkälle siihen on naapurien mahdoton puuttua. Kun yrittää auttaa, saa itse kaiken vihan osakseen vaikka syypäitä ovat vanhemmat. Hienoja sanoja, mutta mitäs teet oikeasti. Häiriö perheiden "kilttejä" lapsia on helpompi auttaa, mutta vihaansa purkavia lapsia jos auttaa täytyy olla edes jotenkin lähipiirissä. Olen saanut vihaa osakseni aikuisilta kun olen tiedustellut pihalla sateessa ( ilaman sadevaatteita) yksin leikkivän lapsen vointia.
Viranomaiset ovat oikeasti ainoat jotka voisivat puuttua näihin tapauksiin sillä heillä on valta painostaa lapsen vanhempaa/vanhempia. Mutta todellakin tarjotaan vain lääkkeitä joiden sivuoireita ei edes täysin tiedetä. Todella surullista.
 
"Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että lähiyhteisöjen suhtautuminen rikoksia tehtaileviin lapsiin ja heidän perheisiinsä on ollut samantyyppistä vuosikymmenestä toiseen. Poikkeavuutta siedetään heikosti, ja ongelmat sysätään herkästi viranomaisten harteille."

Uskoisin, että paheksuva asenne voi olla yhteisöissä joissa ns. normaali väestö on vallitsevana. Silloin voi olla sellaista alentavaa suhtautumista, mutta monesti näin ei ole. On alueita joissa ongelma perheet ovat se vallitseva perhetyyppi ja "kunnollisesti" elävät saavat toimia vihan purku kanavina. Näiden lasten ongelmana on, että heiltä puuttuu mallit kunnolliseen elämään kun ympäristössä ryyppääminen on pääosassa. Lapse jotka ovat laiminlyöntien seurauksena alkanee rikkomaan ja tehtailemaan niitä rikoksia vahingoittavat muita. Kun joukko kriminaaleja rikottaa pihalla pihakalusteita ja heittelee pulloja ei sinulla ole aikaa muuhun kuin omaisuuden pelastamiseen. Nämä tyypit ovat sellaisia, että aikuisen paikalle tulo ei herätä mitään, jatkavat vain. Aikuisen on pakko olla niin uskottavan "pelottava", että lopettavat. Ovat tottuneet lepsuihin:"Älä nyyt..." sanoihin. Valitettavaa on, että nämä väkivaltaisten taustojen lapset eivät ymmärrä leppeää puhetta. He tarvitsisivat jämptiä kuria, mutta myös paljon rakkautta. Miten naapuri voisi auttaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Joku on😉
Click to expand...
– harva viitsii lukea loppuun mitään?
"Diagnoosit ovat helpotuksia perheille. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska silloin kenenkään ei välttämättä tarvitse katsoa peiliin eikä tutkailla, millaista perhe-elämä ja arki on. Että lapsi nyt vaan on sairas.

Pekkarisen mielestä 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kuljettiin hetken aikaa parempaan suuntaan. Tuolloin sosiaalisia ongelmia katsottiin kokonaisvaltaisesti, harrastuksia tuettiin ja sosiaalityöntekijälle sai aikoja."
Nepsyjä ei ollut vielä tuolloin olemassa?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
– harva viitsii lukea loppuun mitään?
"Diagnoosit ovat helpotuksia perheille. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska silloin kenenkään ei välttämättä tarvitse katsoa peiliin eikä tutkailla, millaista perhe-elämä ja arki on. Että lapsi nyt vaan on sairas.

Pekkarisen mielestä 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kuljettiin hetken aikaa parempaan suuntaan. Tuolloin sosiaalisia ongelmia katsottiin kokonaisvaltaisesti, harrastuksia tuettiin ja sosiaalityöntekijälle sai aikoja."
Nepsyjä ei ollut vielä tuolloin olemassa?!
Click to expand...
Muistan tietyltä ajalta sen kuinka kunta sai rahaa jokaisesta erityisoppilaasta, joten eikai sellaista rahahanaa ole haluttu sulkea?
 
Monesti ei haluta tunnustaa sitä, että on ihan oikeasti hulluja ihmisiä. Myös lapsia. Sellaista ei saada halaamalla parannettua. Yhteiskunta sietää loputtomiin epäsosiaalista käytöstä, mikä sitten maksimoi ongelmia. Autot palavat, ihmiset saavat turpaansa, joku tapetaan. Ja kaikki vaan sen takia kun pikku-Petriä ei voitu sulkea laitokseen tai antaa kunnolla selkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Monesti ei haluta tunnustaa sitä, että on ihan oikeasti hulluja ihmisiä. Myös lapsia. Sellaista ei saada halaamalla parannettua. Yhteiskunta sietää loputtomiin epäsosiaalista käytöstä, mikä sitten maksimoi ongelmia. Autot palavat, ihmiset saavat turpaansa, joku tapetaan. Ja kaikki vaan sen takia kun pikku-Petriä ei voitu sulkea laitokseen tai antaa kunnolla selkään.
Click to expand...
Ja sitten on se, että vaikka nuoresta olisikin tullut ongelmatapaus ihan sen takia, että häntä on kohdeltu kaltoin lapsena, se ei poista sitä että kyseessä on ongelmatapaus. Ei halaaminen enää tässä vaiheessa auta kun olisi pitänyt halata kymmenen vuotta sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ja sitten on se, että vaikka nuoresta olisikin tullut ongelmatapaus ihan sen takia, että häntä on kohdeltu kaltoin lapsena, se ei poista sitä että kyseessä on ongelmatapaus. Ei halaaminen enää tässä vaiheessa auta kun olisi pitänyt halata kymmenen vuotta sitten.
Click to expand...

"Kesällä 2009 Lääkelaitos näki tarpeelliseksi tutkia millaista tie- toa väestö tällä hetkellä löytää internetistä reseptilääkkeen val-...."-julkari-
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
– harva viitsii lukea loppuun mitään?
"Diagnoosit ovat helpotuksia perheille. Tämä on kuitenkin ongelmallista, koska silloin kenenkään ei välttämättä tarvitse katsoa peiliin eikä tutkailla, millaista perhe-elämä ja arki on. Että lapsi nyt vaan on sairas.

Pekkarisen mielestä 1970- ja 1980-luvuilla yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kuljettiin hetken aikaa parempaan suuntaan. Tuolloin sosiaalisia ongelmia katsottiin kokonaisvaltaisesti, harrastuksia tuettiin ja sosiaalityöntekijälle sai aikoja."
Nepsyjä ei ollut vielä tuolloin olemassa?!
Click to expand...
milloin tuli vammaistuet?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa