"hippi"
Maunula kirjoittaa asiaa o/
Johtaako onnellinen lapsuus onnettomaan aikuisuuteen? Suomenkuvalehti.fi
Johtaako onnellinen lapsuus onnettomaan aikuisuuteen? Suomenkuvalehti.fi
Ihanko todella tämä on tämänpäivän yleinen perhemalli? Toivottavasti sentään ei! Elämässä vaan joutuu joskus häviämään ja eiköhän suurin osa vanhemmista sen tiedä ja hyväksy, että lapsen on opittava myös selviytymään pettymyksistä.moderni, lapsiin sataprosenttisesti keskittyvä perhemalli
Ja mun kokemus taas on niinpäin, että vanhemmat laitti aina silmät kiinni ja pään pensaaseen ja silmät kiinni, kun jostain olisi pitäny keskustella, joten mä en ole oppinu käsittelemään konfliksi tilanteita ja koen itseni heti kokonaan huonoksi ihmiseksi, jos pitäisi vastaanottaa negatiivista palautetta.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24076026:Nimenomaan terve itsetunto. Jos itsetunto on näennäisesti hyvä, mutta epärealistinen, sillä ei aikuisten maailmassa helpolla selviä.
Minusta hylkääminen ei olekaan mikään tapa tukea lastaan selviytymään pettymyksistään, mutta ei se ole myöskään tien siloittamista. Itse asiassa se on juurikin lapsen itsetunnon romuttamista. Antaa lapselle kuvan, että olet yksilönä hyväksyttävä vain silloin, kun onnistut.Ja mun kokemus taas on niinpäin, että vanhemmat laitti aina silmät kiinni ja pään pensaaseen ja silmät kiinni, kun jostain olisi pitäny keskustella, joten mä en ole oppinu käsittelemään konfliksi tilanteita ja koen itseni heti kokonaan huonoksi ihmiseksi, jos pitäisi vastaanottaa negatiivista palautetta.
Oikeastaan tunne-elämäni on ihan samanlainen, jota "viima" kuvasi, mutta lähtökohta on toinen; minua ei koskaan "rangaistu" vaan kasvatettiin kehumalla kun asiat meni hyvin ja "hylkäämällä" kun asiat ei menny hyvin, siis täydellisekllä silmienummistuksella.
Toi hylkääminen oli lainausmerkeissä, koska se oli...hirmu vaikea selittää, mutta nimenomaan sellaista, että vaikka vanhemmat joskus ihan sata varmasti tiesi, että johonkin olis pitäny puuttua, he esitti tyhmää, kuuroa ja sokeaa, koska heillä ei ollu kykyä kohdata ongelmia. Molemmat pelkäsivät konfliktia ja se taas johtui heidän lapsuudestaan -molemilla oli alkoholisti isä.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24076067:Minusta hylkääminen ei olekaan mikään tapa tukea lastaan selviytymään pettymyksistään, mutta ei se ole myöskään tien siloittamista. Itse asiassa se on juurikin lapsen itsetunnon romuttamista. Antaa lapselle kuvan, että olet yksilönä hyväksyttävä vain silloin, kun onnistut.