Johanna68

[Janska]

Heippa !

Kiitti vastauksesta. Minkä ikäsenä sinun lapsesi aloitti tukiviittoman käytön?
Kuinka hän itse käytti tukiviittomia? Meillä poika joitakin tukiviittomia
käyttää. Kuinkahan sitä itse aikuinen oppii nuo tukiviittomat, vaikka ei ne
ihan vaikeita oo. Mitä meillä on muutamia niin aikashelppoja ne tuntuu olevan. Sitten se alkaa tosiopiskelut, kun kotiopetus alkaa tukiviittoman.


Se vaan, että niitä muistais aina käyttää niin se helpottaa pojan ymmärretyksi tulemista vielä paremmin.Meidän perheessä kyllä ymmärretään
poikaa välillä liiankin helposti. Täytys joskus heittäytyä aivan tyhmäksi, että mitä tarkotat ettei nyt äiti/isä ymmärrä.

Olen huomannut myös sen,että vieraat ihmiset ei tahdo ymmärtää poikaa.Siitähän poika turhautuu, kun joku ei ymmärrä häntä. Sitten
se mua ärsyttää välillä toisissa ihmisissä, varsinkin sukulaiset, kun
ne jatkuvasti kysyy joko poika puhuu ja plää plää. Sit, kun sanon, että
ei vielä puhu, että kyllä se sieltä aikanaan tulee.Niin sit sanotaan,
noh mikä siinä nyt on, kun ei poika puhu!!

Sit onpa minulle sanottu, kun en opeta poikaa puhumaan.Voi, että
mua sit ottaa päähän tollanen.Tottakai mä ja isä opetetaan poikaa
puhumaan, kun poika kuulee koko ajan mitä puhutaan hänelle
ja tukiviittomat on käytössä. Mut eihän lasta sillälailla voi opettaa
puhumaan, että alappas ny poika sit puhumaan heti suoraan, kääk!!

 

[johanna68]

=)
Puheterapia aloitettiin noin 3-vuotiaana, harvakseltaan käytiin, joka kerran yhteydessä opeteltiin tukiviittomia ja saimme niistä "kotiläksyjä", tyttäreni itse oli innokas käyttämään tukiviittomia, aluksi katsoimme eläinten kuvia joihin yhdistimme t.viittoman, saimme monet hyvät naurut molemmat.
Pikkuhiljaa lisäsimme ruoka-aineita jne... pelejä pelatessa aikuisen pitäisi myös koko ajan selkeästi selittää asioita, pelin kulkua, -saimme myös sanoista tavutusleikkejä, joissa tavut taputettiin käsin, myös kielijumppaa harjoittelimme L-kirjaimen kohdalla.

Minä myös ajattelin samoin, kuin sinäkin, että pitäisi joskus olla ymmärtämättä lasta ja tästä puhinkin mm puheterapiassa, niin sain hyvin selkeän vastauksen, että niin EI saa toimia, perusteluina oli, että lapsi saatta jättää kokonaan puhumisen jos häntä ei kukaan ymmärrä... ja pitkällätähtäimellä aiheuttaa hänelle vain haittaa.

Tärkeintä oli, että hän tulee ymmärretyksi ja hän itse ymmärtää hänelle selitetyt asiat, myös kiellot ja kiitoset.

Tyttäreni on edistynyt tosi hienosti, mutta huomaan vieläkin jonkinlaisen laiskuuden hänen puheissaan toisinaan, mutta emme ole enää aikoihin käyttäneet tukiviittomia, kuin hyvin satunnaisesti ja leikeissä ne monesti tulevat mukaan.

Lue pojallesi ja loruile, kyllä se puhe tulee, kun on sen aika, meillä tytär puhua pälpättää nykyään taukoamatta =)
Oikeassa olet et voi poikaasi väkisin laittaa puhumaan, yritä olla välittämättä muista ja heidän mielipiteistään.

Mukavia syyspäiviä sinulle =)