Joe miehesi ei saa katsoa pornoa, saatko sinä lukea eroottista kirjallisuutta?

Juu, aiemman avauksen inostamana, mutta mitä eroa loppujenlopuksi?
Monissa romanttisissa kirjoissa on aika vahvoja eroottisia kohtauksia ja toisaalta ei ne naisten lehdetkään aina mitenkään seksi vapaita ole, pelkällä seksillä jotain Cosmopolitania myydään.
Ja juu, en tykkää jos mies kattoo pornoa, mutta tajuan, että itekkin valitsen lukemiseni joskus ihan sen eroottisen latauksen takia tai sitten siksi, että seksi nyt vaan muuten aiheena kiinnostaa.

 

me katotaan yhessä pornoa,thats it B)

 

Meillä ei kumpikaan katso pornoa, mutta mä joskus harvoin luen harlekiineja B)

 

Mies saa katsoa pornoa ja minä saan lukea eroottista kirjallisuutta.

 

Miksi taas on kyse "ei saa"? Miksi ei voi olla kyse jos miehesi ei tahdo katsoa, tahdotko sinä silloin lukea jne? Vai onko tosiaan että jos äijä ei jynkkyä katsoa, silloin nainen on miestä kieltänyt katsomasta?

 

En tietenkään.

 

Ootteko te jotenkin suhteen alussa päättäneet, että sinä et saa tehdä sitä ja minä en saa sitten tehdä tätä? Että onko teillä jotkut ihme säännöt?

 

Mä en vaan pysty tajuamaan, miten aikuisten ihmisten suhteessa voi olla "sä et saa tehdä sitä, et tätä, etkä tuota".
Meillä ei kumpikaan kysy lupaa toiselta. Mihinkään.
Mutta kyllä me keskustelemme asioista. Paljon. Ja pyrimme aina miettimään, miten tämä ja tuo teko ehkä vaikuttaa puolisoon: loukkaantuuko hän, suuttuuko, tms.
Mutta kieltoja ei ole. Ei ne kuulu aikuisten elämään: aikuisella kun on oma, terve järki, ja puolison täytyy vain uskoa ja toivoa että hän kykenee sitä käyttämään.

 

Mä en vaan pysty tajuamaan, miten aikuisten ihmisten suhteessa voi olla "sä et saa tehdä sitä, et tätä, etkä tuota".
Meillä ei kumpikaan kysy lupaa toiselta. Mihinkään.
Mutta kyllä me keskustelemme asioista. Paljon. Ja pyrimme aina miettimään, miten tämä ja tuo teko ehkä vaikuttaa puolisoon: loukkaantuuko hän, suuttuuko, tms.
Mutta kieltoja ei ole. Ei ne kuulu aikuisten elämään: aikuisella kun on oma, terve järki, ja puolison täytyy vain uskoa ja toivoa että hän kykenee sitä käyttämään.

Ihanasti ja niiiiin oikein kirjoitettu! Juuri näin!

AIKUISTA IHMISTÄ KUN EI VOI KIELTÄÄ JA KÄSKEÄ.
(valitettavasti on paljon ihmisiä jotka eivät tätä tajua ja sitten ihmetellään miks suhteet eivät toimi)

 

Ootteko te jotenkin suhteen alussa päättäneet, että sinä et saa tehdä sitä ja minä en saa sitten tehdä tätä? Että onko teillä jotkut ihme säännöt?

Aika monella tuntuuuis olevan ainakin halu asettaa miehelle nesäännöt ja sit parutaan täällä kun mies tekee tuota ja tätä vaikka olen kieltäny.
toisaalta valitetaan sitäkin, kun mies kieltää sitä ja tätä.
Mutta eikö joka suhteessa välillä keskustella pelisäännöistä, siitä mikä suhteesa on salolittua? Vaikka itsehän jokainen ne rajansa asettaa, jos puoliso ei mahdu rajojen sisään, ei siiä auta kiellot, kyllä siitä on sit pakko päästää irti.

 

Mä en vaan pysty tajuamaan, miten aikuisten ihmisten suhteessa voi olla "sä et saa tehdä sitä, et tätä, etkä tuota".
Meillä ei kumpikaan kysy lupaa toiselta. Mihinkään.
Mutta kyllä me keskustelemme asioista. Paljon. Ja pyrimme aina miettimään, miten tämä ja tuo teko ehkä vaikuttaa puolisoon: loukkaantuuko hän, suuttuuko, tms.
Mutta kieltoja ei ole. Ei ne kuulu aikuisten elämään: aikuisella kun on oma, terve järki, ja puolison täytyy vain uskoa ja toivoa että hän kykenee sitä käyttämään.

Ei tietenkään sanella sääntöjä. Peesaan siis

Kai joka suhteen alussa tai alkupuolella selvitetään, mistä toinen pitää ja mikä taas ei tunnu kivalta?


Ja jos silti tehdään jotain mikä loukkaa, on oikeus loukkaantua? Vai eikö? :|

 

Ootteko te jotenkin suhteen alussa päättäneet, että sinä et saa tehdä sitä ja minä en saa sitten tehdä tätä? Että onko teillä jotkut ihme säännöt?

Aika monella tuntuuuis olevan ainakin halu asettaa miehelle nesäännöt ja sit parutaan täällä kun mies tekee tuota ja tätä vaikka olen kieltäny.
toisaalta valitetaan sitäkin, kun mies kieltää sitä ja tätä.
Mutta eikö joka suhteessa välillä keskustella pelisäännöistä, siitä mikä suhteesa on salolittua? Vaikka itsehän jokainen ne rajansa asettaa, jos puoliso ei mahdu rajojen sisään, ei siiä auta kiellot, kyllä siitä on sit pakko päästää irti.

Ja sinä kuvittelet että vain naiset asettavat rajoituksia?

Voi itku. Onpa opittavaa sulla maailmasta vielä

 

Mä en vaan pysty tajuamaan, miten aikuisten ihmisten suhteessa voi olla "sä et saa tehdä sitä, et tätä, etkä tuota".
Meillä ei kumpikaan kysy lupaa toiselta. Mihinkään.
Mutta kyllä me keskustelemme asioista. Paljon. Ja pyrimme aina miettimään, miten tämä ja tuo teko ehkä vaikuttaa puolisoon: loukkaantuuko hän, suuttuuko, tms.
Mutta kieltoja ei ole. Ei ne kuulu aikuisten elämään: aikuisella kun on oma, terve järki, ja puolison täytyy vain uskoa ja toivoa että hän kykenee sitä käyttämään.

Tämä oli todella hyvin kirjoitettu, pakko olla samaa mieltä :wave:

 

Ootteko te jotenkin suhteen alussa päättäneet, että sinä et saa tehdä sitä ja minä en saa sitten tehdä tätä? Että onko teillä jotkut ihme säännöt?

Aika monella tuntuuuis olevan ainakin halu asettaa miehelle nesäännöt ja sit parutaan täällä kun mies tekee tuota ja tätä vaikka olen kieltäny.
toisaalta valitetaan sitäkin, kun mies kieltää sitä ja tätä.
Mutta eikö joka suhteessa välillä keskustella pelisäännöistä, siitä mikä suhteesa on salolittua? Vaikka itsehän jokainen ne rajansa asettaa, jos puoliso ei mahdu rajojen sisään, ei siiä auta kiellot, kyllä siitä on sit pakko päästää irti.

Ja sinä kuvittelet että vain naiset asettavat rajoituksia?

Voi itku. Onpa opittavaa sulla maailmasta vielä

Enkö mä sanonu, että se on molemmin puolista? Ja tavallaan luonnollista. Mutta kun alkaa kovin meuhkaamaan jostain toisen tekemisestä, huomaa usein että asiaa olis hyvä katsoa toiseltakin kantilta...Esimerkkinä nyt tuo otsikossa mainittu poerno/seksi/erotiikka, mitä sanaa siitä sitten milloinkin pitäiskin käyttää.

 

Meillä ainakin keskustellaan tunteista ja ajatuksista. Voidaan suoraan sanoa että "en tykkäisi jos tekisit niin" tms. Mutta jokainen aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä mitä tekee.
Arvostelukyky ja toisen huomioon ottaminen punnitaan siinä sitten kuinka toimii.

Tässä esimerkki; mieheni tietää sen että minusta tuntuisi pahalta jos hän vaikkapa runkkaisi katsellen muita naisia pornofilmeiltä. En ole häntä kieltänyt ja jos hän niin tekisi, en nostaisi mitään äläkkää, mutta se harmittaisi minua. Mieheni ei halua aiheuttaa minulle pahaa oloa, joten ei ole katsonut pornoa.
Tosin tämä on vain vertaus, sillä mieheni ei ole kiinnostunut pornosta, on sen itse sanonut.

 

Mä en vaan pysty tajuamaan, miten aikuisten ihmisten suhteessa voi olla "sä et saa tehdä sitä, et tätä, etkä tuota".
Meillä ei kumpikaan kysy lupaa toiselta. Mihinkään.
Mutta kyllä me keskustelemme asioista. Paljon. Ja pyrimme aina miettimään, miten tämä ja tuo teko ehkä vaikuttaa puolisoon: loukkaantuuko hän, suuttuuko, tms.
Mutta kieltoja ei ole. Ei ne kuulu aikuisten elämään: aikuisella kun on oma, terve järki, ja puolison täytyy vain uskoa ja toivoa että hän kykenee sitä käyttämään.

Ei tietenkään sanella sääntöjä. Peesaan siis

Kai joka suhteen alussa tai alkupuolella selvitetään, mistä toinen pitää ja mikä taas ei tunnu kivalta?


Ja jos silti tehdään jotain mikä loukkaa, on oikeus loukkaantua? Vai eikö? :|

Tottakai on oikeus loukkaantua, jos puoliso tekee jotain loukkaavaa.
Noilla säännöillä mä tarkoitan sellaista, että mies esim. kieltää vaimoaan menemästä baariin ilman häntä, tai menemästä kahville sen ja tuon ystävän kanssa. Sanelee kenen kanssa toinen saa olla tekemisissä. Määrää ehkä jopa pukeutumisesta. Ja sama toki päinvastoin, eli nainenkin voi (ja usein tekeekin) niin.
Ja sitä mä en tajua.

 

Anteeksi; LisaMarie, mä totisesti luin päin honkia. :xmas:

Joo. Ja siksi mä toteankin taas kerran että se kokonaisuus ratkaisee.
Ja toisten kokonaisuuksista ei kukaan muu tiedä.

 

Anteeksi; LisaMarie, mä totisesti luin päin honkia. :xmas:

Joo. Ja siksi mä toteankin taas kerran että se kokonaisuus ratkaisee.
Ja toisten kokonaisuuksista ei kukaan muu tiedä.

Ei mitään, sattuuhan noita =) Varsinkin kun mulla on jokatoinen kirjain päin honkia, mä en opi ikinä käyttämään tätä kannettavan näpistä :headwall:

Ja nimenomaan kokonaisuus ratkaisee ja kukaan ei ole täydellinen, jotain epätäydellisyyttä ja epämukavuutta siltä kumppanilta on pakko sietää tai muuten joutuu valitsemaan elämän yksin!
Ja todellakaan kukaan ei voi sanoa toisen elämästä mitään! Ei aina vaikka asuis saman katon alla, eli vaikka jos nuoripari asuu jommankumman vanhempien kanssa samassa talossa (maalla viellä mahdollista) voi jommankumman parin ero tulla toisille täys yllätyksenä! Sitä mitä oman huoneen seinien sisällä tapahtuu ei kukaan ulkopuolinen tiedä ja joskus se on jotai ihan muuta, miltä päälle näyttää!