Kuopuksen olis tarkoitus aloittaa päivähoidossa tammikuun alusta. Työpaikkani kanssa olen jo sopinut palaavani silloin takaisin.
Päivähoitohakemuksen jätin useita kuukausia sitten. Toisille äideille tässä naapurustossa oltiin soiteltu päivähoitotoimistosta kotiin ja selvitelty tilannetta, mutta meille ei ole kuulunut mitään. Siksipä marssin äsken tuohon päiväkodille kuopus kainalossa (päiväkoti sijaitsee meidän naapuritontilla) tavatakseni johtajan.
Eipä vaikuttanut tilanne kovin ruusuiselta, jonossa on useampi kymmenen lasta ja sitten nämä sisarus- ym. siirtotapaukset menevät ensin. Kysyin, että auttaako paikan saamisessa yhtään se, että minulla on auto käytössä vain osan aikaa kuukaudesta eli jos tarjoatte jotakin muuta päiväkotia, sen pitäisi sitten sijaita bussireitin varrella matkallani kaupungin keskustaan. Johtaja sanoi, että mahdollisuuksien mukaan huomioidaan...
Tuntuu vaan jotenkin niin hullulta, kun meille ja monille muille alueelle muuttaneille asuinalueen yhtenä plussana markkinoitiin juuri ko. päiväkodin/1-2 luokkien koulun läheisyyttä ja nyt ei näytä olevan pienintäkään toivoa saada sieltä paikkaa. Päiväkodin johtajakin marisi koko sen keskustelun ajan, että miten vaikeaa tämä on heille...Oli pakko kommentoida, että ei se kai meille hoitopaikkaa tarvitsevillekaan kovin mukavaa ole elää epätietoisuudessa, saako paikkaa vaiko eikö. Kieltäviäkin päätöksiä on kuulemma jouduttu antamaan ja päivähoito niissä tapauksissa järjestämään ostopalveluina viereisestä kunnasta.
Olisi kiva kuulla, jos teillä on kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta eli olette vaikka saaneet lapselle hoitopaikan toiselta puolelta kaupunkia ja autoa ei ole aina käytettävissänne. Miten olette selviytyneet? Tai löytyykö sellaisia, joille on annettu kielteinen päätös päivähoitopaikasta, miten olette toimineet? Itselleni tämä oli ihan uusi juttu kun olin kuvitellut kunnallisen hoitopaikan olevan subjektiivinen oikeus ja kunnalla olevan velvollisuus se järjestää kaikille tarvitseville.
Päivähoitohakemuksen jätin useita kuukausia sitten. Toisille äideille tässä naapurustossa oltiin soiteltu päivähoitotoimistosta kotiin ja selvitelty tilannetta, mutta meille ei ole kuulunut mitään. Siksipä marssin äsken tuohon päiväkodille kuopus kainalossa (päiväkoti sijaitsee meidän naapuritontilla) tavatakseni johtajan.
Eipä vaikuttanut tilanne kovin ruusuiselta, jonossa on useampi kymmenen lasta ja sitten nämä sisarus- ym. siirtotapaukset menevät ensin. Kysyin, että auttaako paikan saamisessa yhtään se, että minulla on auto käytössä vain osan aikaa kuukaudesta eli jos tarjoatte jotakin muuta päiväkotia, sen pitäisi sitten sijaita bussireitin varrella matkallani kaupungin keskustaan. Johtaja sanoi, että mahdollisuuksien mukaan huomioidaan...
Tuntuu vaan jotenkin niin hullulta, kun meille ja monille muille alueelle muuttaneille asuinalueen yhtenä plussana markkinoitiin juuri ko. päiväkodin/1-2 luokkien koulun läheisyyttä ja nyt ei näytä olevan pienintäkään toivoa saada sieltä paikkaa. Päiväkodin johtajakin marisi koko sen keskustelun ajan, että miten vaikeaa tämä on heille...Oli pakko kommentoida, että ei se kai meille hoitopaikkaa tarvitsevillekaan kovin mukavaa ole elää epätietoisuudessa, saako paikkaa vaiko eikö. Kieltäviäkin päätöksiä on kuulemma jouduttu antamaan ja päivähoito niissä tapauksissa järjestämään ostopalveluina viereisestä kunnasta.
Olisi kiva kuulla, jos teillä on kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta eli olette vaikka saaneet lapselle hoitopaikan toiselta puolelta kaupunkia ja autoa ei ole aina käytettävissänne. Miten olette selviytyneet? Tai löytyykö sellaisia, joille on annettu kielteinen päätös päivähoitopaikasta, miten olette toimineet? Itselleni tämä oli ihan uusi juttu kun olin kuvitellut kunnallisen hoitopaikan olevan subjektiivinen oikeus ja kunnalla olevan velvollisuus se järjestää kaikille tarvitseville.