Jo asian kokeneet, auttaisitteko NISKAPOIMUSTA?

Heiprallaa, surffaan täällä teidän puolella siksi kun teillä on jo "taaperoita", itselläni LA vasta joulukuun loppupuolella. Kävin pari päivää sitten np-ultrassa, ja siellä todettiin turvotusta välillä 2.0-2.3. On mahdollisuus jatkotutkimuksiin. Oliko teidän pienokaisella kellään vastaavaa turvotusta, suositeltiinko lisätutkimuksia, menittekö ja mitä tuloksia saitte? Olisin vastauksista tosi kiitollinen.

 

Hei
Itsellä ei ole kokemusta turvotuksesta, mutta kaverin lapsella oli turvotusta 3. Käsittääkseni tuo 3 on raja-arvo. Jos sen yli menee niin on aihetta jatkotutkimuksiin ja jos sen alle jää, niin on ok. Eli minusta sinun ei tarvitse olla huolissaa.

 

Mulla oli kans tuo arvo rajoilla (en muista paljonko) että sain itse valita että menenkö jatkotutkimuksiin vain en. Toinen kätilö/lääkäri? katsoi kans ja sanoi että mitta on otettu pikkuisen väärästä paikasta että vois olla pienempi uudella mittauksella. Mä luotin siihen ja en mennyt jatkotutkimuksiin. Ja nyt mulla on terve neiti.

 

Mulla ei ole kokemusta mut kaverilla todettiin myös turvotusta ja hän meni jatkotutkimuksiin. Ottivat istukkanäytteen jossa todettiin kromosomien olevan ok mut seurailivat vielä sydäntä joka osoittautui myös normaaliksi. Hän on nyt rv23 ja odottaa pientä poikaa...

 

kaverilla kanssa oli se arvo 2.5 tai jotain, mut kumminkin alle sen rajan ja lääkäri suorastaan vaatimalla vaati lisätutkimuksia ja ne tehtiin ja niissä ei sit enää mitään ollutkaan ja terve poika nyt 2v =)

 

Jännä juttu Maamikki tuon kaverisikin lääkäri, nimittäin meilläkin lääkäri sanoi tosi monta kertaa suosittelevansa seerumiseulantaa ja että menkää sinne jne. Kävin otattaa ne verikokeet, jännittää tosi paljon, mutta mitä on nyt kuullut teiltä ja muittenkin kommentteja, niin yleensä sieltä jatkotutkimuksista tulee ihan normaali löydös. Inhottavaa pelotella, ja missä menee se raja, että lääkärit saa pelotella monia vanhempia ihan syyttä suotta. Toki osalla jotain löytyykin, mutta kun pitää muistaa että vaikka miten seulottaisiin, 100% varmuutta lapsen terveydestä ei saada.

 

Meillä näkyi olevan turvotus 2,5,ja ehdottomasti tutkimuksiin...kieltäydyin niistä,koska olin päättänyt lapsen pitää jokatapauksessa,ja halusin pitää yllä toivettani että tulokas olisikin terve..ja terve oli!Poika nyt 13kk ja maailman ihanin ja helpoin lapsi!
Tietysti raskausajan olin jännittynyt turvotuksen vuoksi,ja kyselin joka lekurilta mielipiteitä,aina kun vaan jostain syystä piti sinne mennä,ja viimeisin tieto oli TYKS:ssa et jos turvotusta on 3,0,on vasta syytä mennä jatkotutkimuksiin.

 

Jotenkin tuntuu, että nykyisin tuputtavat ihan väkisin noita tutkimuksia, vissiin niiden pitää saada jotkin kiintiöt täyteen...itsekin jouduin antamaan väkisin verikokeen, josta tutkittiin jotain sikiön poikkeavuuksia, vaikka nimenomaan kieltäydyin siitä monesti, mutta terveydenhoitaja painosti niin kauan että oli pakko lopulta suostua. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, onneksi, mutta en olisi kuitenkaan suostunut aborttiinkaan vaikka olisi löytynyt, mutta varmaan siihenkin olisi painostettu. \|O

 

Olen pahoillani jos tämä kirjoitukseni aiheuttaa turhaa ahdistusta mutta haluaisin kertoa etteivät kaikki tarinat aina pääty onnellisesti.

Pari vuotta sitten toisen kerran raskaana ollessani löytyi meidän vauvan ultrassa poikkeava niskapoimutulos. Mittaustuloksia saatiin vaihdellen 2.5 - 3.1. Lääkäri oli tarkka ja suositteli jatkotutkimuksia. Seerumitutkimusta minulle ei suositeltu´mutta halusin sen itse teettää. Sekään tulos ei ollut normaali vaan antoi aihetta epäillä ettei kaikki ole hyvin.

Siispä odotteleimme lapsivesitutkimusta ja sen tuloksia. Lapsivesitutkimuksesta löytyi vakava kromosomipoikkeama 13-trisomia. Kehityshäiriö olisi ollut niin vakava että päädyimme keskeytykseen viikolla 19. Synnytin poikamme ja hänet nähdessämme saimme todeta että kaikki testit olivat valitettavasti olleet oikeassa.

Kokemus oli tuskaisa eikä vieläkään kulu päivääkään etten asiaa miettisi. Vaikka kaikki halusivat matkan varrella kannustaa ja uskoa että tulokset ovat virheelliset niin tällä kerta näin ei kuitenkaan ollut.

En todellakaan lähde ketään neuvomaan vaan tiedän että kaikki päätökset on tehtävä henkilökohtaisesti ja niiden kanssa on sitten vaan elettävä.

Kaiken surun jälkeen meillekin syntyi vuosi sitten terve poika viisivuotiaan isoveljen kaveriksi!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se kummastuttaa, hämmästyttää pientä kulkijaa...