Niskasaari:
Syyttäjien ajama vainoamissyyte on vaarallinen hyökkäys sananvapautta kohtaan, vaikkei vastaajankaan toiminta myötämieltä herätä.
Helsingin käräjäoikeudessa päättyi keskiviikkona 23.9 pääkäsittely sananvapauden kannalta vaarallisessa oikeudenkäynnissä. Sen viileää käsittelyä ja ongelman havaitsemista vaikeuttaa, että jos on syyte kyseenalainen, niin niukalti kunnioitusta herättää myös vastaaja. Epäilen, että haluttomuus samaistua vastaajaan on estänyt mediaa tarttumasta syytteen ilmeiseen kyseenalaisuuteen. Syyttämispäätöksen on tehnyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, ja syytettä ajaa aluesyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen. Hän syyttää kahdesta vainoamisesta Juha Molaria. Asianomistajina ovat armeijan tutkimuslaitoksen tutkija Saara Jantunen, ja Ylen toimittaja Jessikka Aro.
Juha Molari (s. 1964) teologian tohtori, entinen kirkkoherra, tunnetaan, se mikä tunnetaan, lähinnä Venäjä-mielisestä puuhastelustaan. Hän on esiintynyt Rossiiskie Vesti -uutissivuston edustajana, ja ainakin Wikipedia-artikkelissa hänen väitetään toimineen Russia Today -televisiokanavan (RT) kolumnistina. 1) Hänen poliittinen linjansa sopii siihen täydelleen:
”Sitä vastoin Putin-faniksi tunnustaudun avoimesti. Mielestäni hän on 2000-luvun paras poliitikko ja valtionpäämies, mitä on tällä tai toisella puolella maapalloa. Hänestä kertova patsas on minulla senkin päällä, Venäjältä ostetun ison antiikkisesti koristetun peilin alla.” 2)
Saara Jantunen tuli julkisuudessa tunnetuksi syksyllä 2015 julkaistulla pamfletillaan ”Infosota”, jossa on räväköitä väitteitä Venäjän hybridisodankäynnistä. Siinä on mielenkiintoistakin asiaa, mutta myös löysiä väitteitä ja avointa kansalaisten poliittisen toiminnan halveksuntaa. Jantunen esimerkiksi leimaa Juha Sipilän hallituksen talouspolitiikan vastustamisen Venäjän puolesta käytäväksi hybridisodaksi. 3)
Hyökkäykselle kansalaisten poliittisia toimintaoikeuksia vastaan antoi oman epämiellyttävän mausteensa Jantusen virka armeijan tutkijana. Tämä ja erinäiset muut outoudet myös söivät Jantusen uskottavuutta.
Jantunen uhraa pamfletissaan moniaita sivuja Molarille, josta hän tekee suunnilleen Kremlin agentin, mikä ei kovin uskottavalta vaikuttanut. Herjaamisen molemminpuolisuus, jota syyttäjä kieltäytyy näkemästä, on syytä pitää mielessä.
Jessikka Aro nousi julkisuuteen osin kirjoituksillaan Venäjän trolleista, ja ennen kaikkea häneen kohdistuneen raivokkaan vihakampanjan vuoksi. Kampanjan aineistot julkaisi pääosin nettilehti MV, mutta suuren levikin niille antoi persujen somejalkaväki. Oli perin mielenkiintoista, että Venäjää vastaan kirjoittava toimittaja sai niskaansa nimenomaan persujen vihat. Kun käräjäoikeus tuomitsi Aron saamaan mittavat korvaukset Ilja Janitskilta ja Johan Bäckmanilta, persueliitti – Jussi Halla-aho, Laura Huhtasaari ja Juho Eerola - raivosi julkisuudessa tuomiosta. 4)
Eikä persujen vihanpito siihen päättynyt. Kun käräjäoikeus tammikuussa hylkäsi Aron hakemuksen kahden katuhäirikön lähestymiskielloksi, persujen kansanedustaja ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri vaati oitis selvitystä, ettei Yle vain maksa Aron oikeudenkäyntikuluja. Näin tärkeää persuille on, että Aroon kohdistuva mustamaalaus tuottaa hänelle mahdollisimman suuren taloudellisen vahingon.