Tässä esimerkki vaarantunteen puuttumisesta, kyseessä ei autistilapsi, mutta dysfasialapsesta, joka käveli keinujen yläpuun päällä horjuen ja heiluen. Motoriikassakin pojalla oli häikkää, joten ei mitään ihan vaaratonta hommaa.
"Kato mua, hei, kato mua, kato mua, kato mua, kato mua!"
"Miten sinä sinne pääsit? Hei, tule pois, voit tippua!"
"Hei kato mua, kato miten hyvin teen, kato mua!"
"Se on vaarallista. Kuule xxxxx, tule alas sieltä."
"Hei, kato vaan"
Kyllä se sieltä ehjänä alas tuli, onneksi. Minä seison valmiina nappaamaan kopin jos putoaa.
Vammaistuki ja maksuja, joilla voidaan tehdä muutostöitä on meillä Suomessakin merkitty ihan lakiin. Sillä ei ole tarkoitus tosiaan aiheuttaa kateutta, koska kateus varmasti karisee siinä vaiheessa, kun tavallinen perhe tajuaa kuinka paljon erilailla rahaa, aikaa ja vaivaa joutuu vammaisten lapsien perheissä tuhlaamaan. Eikä vain materialisista kustannuksista ole kyse, vaan myös henkisistä.
Kukkia Madickenille