Jep jep, seuraava osoite oiskin sit varmaan jojon jatkoksi (Lyön vetoa että mulla on "ihanimmat" perhe ja "kaverit")

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihanan miehen vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihanan miehen vaimo

Vieras
Oon sit yksin pääsiäisen kotona.
Mies lähtee lasten kanssa anoppilaan ja ilmoitti että minä en ole tulossa (kukaan ei kuulemma siellä kaipaa mua).
Just yks päivä miehelle kuinka on hölmö olo kun kaveritkaan ei ikinä pyydä minnekään, pitkään aikaan ei kukaan ole käynyt edes kahvilla yms.
Kiva veto oli nyt sit kääntää veistä haavassa. No, koitan ajatella positiivisesti: Saanpahan ainakin kerrankin nukkua pitkään ja syödä rauhassa herkkuja sohvalla.
Kyllä silti suututtaa, vituttaa, harmittaa ja melkein itettääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jaa että riidoissa anopin kanssa? Vai mikä mättää?

No en ainakaan tietääkseni ole, ihan priimavälit appivanhempiin mulla. En tiä mikä mättää.
Pistää vaan miettimään että mahdan olla tosi kamala ihminen kun kaikki ympärillä on alkanut hyljeksimään :(
 
Jos mä oisin sä niin olisin koko pääsiäisen bilettämässä.. Enkä välittäis tuon taivaallista miehestä ja lapsista. Olisin jopa ihan mielissään siitä että lähtevät. Miksi ihmeessä sä edes haluat mukaan?
 
Tiiätkö minökin olen tässä monta kertaa miettinyt, että mitä minä olen tehnyt kun kaikki tuntuu vihaavan :S Mulla ei oo enää paljon kavereita. Yks jota näkee ja kaks joiden kaa vaan kirjottaa :(

Mies vielä päätti jäädä kotiinsa pääsiäiseksi (seurustellaan ja asutaan eri osoitteissa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ok:
Ootteko riidelleet vai miksi tuolleen sulle ilmoittaa? Onko ukkos vähän törppö?
Ootko itse pyytänyt kavereita johonkin?

Ei me mitään riidelty olla, veikkaan että tässä on takana se että mies tahtoo mennä samalla suunnalla asuvan serkkupoikansa kanssa jonain iltana kaljottelemaan kun appivanhemmat vahtii lapsia, tiedä sitten.
Olen pyytänyt kavereita, ei ehdi kuulemma tai ei kiinnosta... Sitten näen facebookista että ok, ovatkin olleet yhdessäkin konsertissa jonne pyysin (mutta eivät yllättäen "muistaneet" pyytää mua mukaan)
 
Niin, oiskin kiva lähtee viihteelle pääsiäisenä mutta kun ei mun kaverit ehdi/niitä ei kiinnosta (=oikeesti ovat varmaan jollain muulla porukalla johon mä en mahdu mukaan)
 
Niin ja siksi haluaisin mennä mukaan että olin viime pääsiäisenkin yksin kotona (töitten takia, pari vuoroa pyhien aikana) ja siksi että kerrankin olisi aikaa olla perheen kanssa, miehellä tosi huonot työajat ja tuntuu että aina on jompikumpi töissä tai nukkumassa.
 
Vaikutat ap kovin itsesäälin täyteiseltä. Masennuksesta kärsinyt ystäväni kuulosti aina samalta, kuin sinun kirjoitukset. Hänestä tuntui aina siltä, ettei hänen seura kelpaa, että muut tekevät kaikkea mukavaa ja häntä ei haluta mukaan yms. Minusta vaikuttaa siltä, että katselet maailmaa tällä hetkellä tavallaan sellaisten lasien läpi, että kukaan ei sinusta välitä, eikä sinua tarvitse. Ikään kuin olisit turha. Ja uskon, että kyse on sinun tuntemuksista, ei todellisuudesta. Jos saisin taiottua sinulle positiivisempaa mieltä ja hyväksyntää itteäs kohtaan, niin tekisin sen nyt.

Oletko muuten keskustellut miehesi kanssa tuosta pääsiäisestä ihan kunnolla? Kertonut, että sinusta olisi mukava lähteä mukaan? Jos miehesi luulee tekevänsä sinulle palveluksen, kun saat omaa aikaa ja rauhaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keäk:
Vaikutat ap kovin itsesäälin täyteiseltä. Masennuksesta kärsinyt ystäväni kuulosti aina samalta, kuin sinun kirjoitukset. Hänestä tuntui aina siltä, ettei hänen seura kelpaa, että muut tekevät kaikkea mukavaa ja häntä ei haluta mukaan yms. Minusta vaikuttaa siltä, että katselet maailmaa tällä hetkellä tavallaan sellaisten lasien läpi, että kukaan ei sinusta välitä, eikä sinua tarvitse. Ikään kuin olisit turha. Ja uskon, että kyse on sinun tuntemuksista, ei todellisuudesta. Jos saisin taiottua sinulle positiivisempaa mieltä ja hyväksyntää itteäs kohtaan, niin tekisin sen nyt.

Oletko muuten keskustellut miehesi kanssa tuosta pääsiäisestä ihan kunnolla? Kertonut, että sinusta olisi mukava lähteä mukaan? Jos miehesi luulee tekevänsä sinulle palveluksen, kun saat omaa aikaa ja rauhaa?


Siis kun oikeesti ajattelin ensin itsekin että on vaan mun pään sisällä että kaikki kaverit olisi mut "hylännyt" mutta ihan totta se on... Olen nyt useamman kerran kysellyt jos vaikka minne kanssani, pyydellyt kahville, leffaan yms mutta ei... Sitten tosiaan näen esim. FB:stä että kappas, kolme mun kavereista onkin porukalla ollut katsomassa juuri sitä leffaa johon mä kahta heistä pyysin muttei kiinnostanut. Ja näitä on nyt sattunut niin monta että ei ole enää ihan sattumaa.
Koitin yhdeltä kaverilta kysellä olenko suututtanut hänet jotenkin vai mikä mättää, mutten saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta :(

Ja joo, alunperin mies oli menossa lasten kanssa mutta edellispäivänä puhuin että jos tulisinkin mukaan. Suunniteltiin jo että voitais lauantaina mennä käymään läheisiessä kauppakeskuksessakin yms mutta tänään kun kyselin että perjantaiaamunako lähdetään niin mies sanoi vaan etten minä ole tulossa :(

Ei tä mitään itsesääliä ole, karu totuus :D (joka pistää miettimään että mikä se vika minussa on, mielstäni olen aina ollut samanlainen ihminen kuin nykyään ja ennen kyllä seura on kelvannut, niin perheelle kuin ystävillekin)
 
Minusta tuo ap:n tilanne kuulostaa loistavalta! Minun mieheni ei lähde ikinä minnekään lasten kanssa, ainakaan yön yli tai useammaksi päiväksi. Ollapa tuollainen pääsiäinen tiedossa...

Olen samaa mieltä, että kuulostat jotenkin säälivän itseäsi. Minulle kavereiden puutos ei olisi ongelma, jos hinku on mennä, voi mennä yksinkin! Uusia kavereita ja tuttavuuksia kyllä löytyy, jos vaan haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta tuo ap:n tilanne kuulostaa loistavalta! Minun mieheni ei lähde ikinä minnekään lasten kanssa, ainakaan yön yli tai useammaksi päiväksi. Ollapa tuollainen pääsiäinen tiedossa...

Olen samaa mieltä, että kuulostat jotenkin säälivän itseäsi. Minulle kavereiden puutos ei olisi ongelma, jos hinku on mennä, voi mennä yksinkin! Uusia kavereita ja tuttavuuksia kyllä löytyy, jos vaan haluaa.

No mä en ole sitä tyyppiä että lähtisin yksin viihteelle (baariin), leffaan tietysti voisin mennä mutta kyllä on aika kurja ihan vaikka vaan jonnekin Amarilloonkin lähteä YKSIN syömään.
Mä olen 30v enkä mikään kedon kaunein ja pienin kukkanen niin tuskin sieltä ravintolasta uusia tuttavuuksia noin vain löytyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihanan miehen vaimo:
Oon sit yksin pääsiäisen kotona.
Mies lähtee lasten kanssa anoppilaan ja ilmoitti että minä en ole tulossa (kukaan ei kuulemma siellä kaipaa mua).
Just yks päivä miehelle kuinka on hölmö olo kun kaveritkaan ei ikinä pyydä minnekään, pitkään aikaan ei kukaan ole käynyt edes kahvilla yms.
Kiva veto oli nyt sit kääntää veistä haavassa. No, koitan ajatella positiivisesti: Saanpahan ainakin kerrankin nukkua pitkään ja syödä rauhassa herkkuja sohvalla.
Kyllä silti suututtaa, vituttaa, harmittaa ja melkein itettääkin.

Miten jatko kysymyksiin yhtäkkiä vastaakin tämä ap?

 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyä saa:
Alkuperäinen kirjoittaja ihanan miehen vaimo:
Oon sit yksin pääsiäisen kotona.
Mies lähtee lasten kanssa anoppilaan ja ilmoitti että minä en ole tulossa (kukaan ei kuulemma siellä kaipaa mua).
Just yks päivä miehelle kuinka on hölmö olo kun kaveritkaan ei ikinä pyydä minnekään, pitkään aikaan ei kukaan ole käynyt edes kahvilla yms.
Kiva veto oli nyt sit kääntää veistä haavassa. No, koitan ajatella positiivisesti: Saanpahan ainakin kerrankin nukkua pitkään ja syödä rauhassa herkkuja sohvalla.
Kyllä silti suututtaa, vituttaa, harmittaa ja melkein itettääkin.

Miten jatko kysymyksiin yhtäkkiä vastaakin tämä ap?


MItä tarkoitat? Ap=ketjun aloittaja :D
 
Pakko mainita sekin pointti että haluaisin mennä perheen mukaan anoppilaan ihan siksikin että anoppini on mainio kokki ja siellä olisi varmast hyvät pääsäisateriat!
 
Pienempi lapsista on reilu puolivuotias vauva, vieläkö olette vaan sitä mieltä että mun pitää nauttia yksinolosta?
En sentään enää imetä mutta mulla tulee ikävä lapsia :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Pienempi lapsista on reilu puolivuotias vauva, vieläkö olette vaan sitä mieltä että mun pitää nauttia yksinolosta?
En sentään enää imetä mutta mulla tulee ikävä lapsia :(

No huh, mun mies ei ota kuin yhden kerrallaan mukaan anoppilaan ja taatusti ei nytkään valitse tuota 9kk ikäistä. Jokseenkin huolehtiva mies sulla jos puolivuotiaan mukaansa tahtoo..!

Mut kyllä mullakin toinen puoli huutaa ikävää vielä 5-vuotiaan kohdalla, toinen puoli hykertelee ja vetäytyy päikkäreille ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja joopa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Pienempi lapsista on reilu puolivuotias vauva, vieläkö olette vaan sitä mieltä että mun pitää nauttia yksinolosta?
En sentään enää imetä mutta mulla tulee ikävä lapsia :(

No huh, mun mies ei ota kuin yhden kerrallaan mukaan anoppilaan ja taatusti ei nytkään valitse tuota 9kk ikäistä. Jokseenkin huolehtiva mies sulla jos puolivuotiaan mukaansa tahtoo..!

Mut kyllä mullakin toinen puoli huutaa ikävää vielä 5-vuotiaan kohdalla, toinen puoli hykertelee ja vetäytyy päikkäreille ;)

Mäkin koitan miettiä että saan nukkua ja vaan olla... Ongelmana on vaan sekin että nukun tosi huonosti ellei mies ole vieressä/kotona.
 
Mitenniin "sinua ei kaivata" anoppilaan? Kai nyt vaadit selityksen moiselle? :o

Tavallaan minusta olisi ihanaa jos mies (tai ihan kuka vaan!) lähtisi edes joskus pidemmäksi aikaa kuin tunniksi pariksi johonkin ihan muualle että saisin vaan olla. Viikonloppu erossa lapsista, en osaa edes kuvitella...
 

Yhteistyössä