Jennan pikkujoulut

Aloitin elokuussa uudessa työpaikassa. Siellä tehdään kuluttajatutkimuksia eli kerätään tietoa ja myydään sitä eteenpäin. Jonkun mielestä varmasti tosi kiinnostavaa. Itse työ vei niin vähän energiaa, että tauoilla oli sitten levotonta.

Jo syyskuussa alkoi kahvipöydässä kova kuhina, millaiset pikkujoulut firmalle tulee.

– Suunnittelutoimikuntaan on joka vuosi ihan suunnaton hinku, Margit sanoi minulle. – Jennaa ei uutena päästetä vielä mukaan. Se on perinne.

– Viime vuonna meillä oli teemana nautinto. Siihen me kuitenkin päädytään joka vuosi, sanoi punatukkainen sihteeri, jonka nimeä en vielä tiennyt.

– Mitä siellä tapahtuu, se sinne jää, Paula rallatti. – Kerran vuodessa voi olla siis niin vapaa! Korkkarit kattoon, naiset, Paula hihkui niin, että kahvia läikähti pöydälle.

– Jenna, nää on sun ekat pikkujoulut meidän kanssa. Sä tuut muistaan nää aina, Margit sanoi ja kaivoi kahvipakettien takaa pöydälle hieromasauvan ja pyöräytti sitä. – Me ei pelata siellä sitten mitään pullonpyöritystä.

Kesken pyörimisen vibraattorin moottori pärähti itsestään värisemään. Dildo hyppeli pitkin pöytää ja pomppi kahviläikän kautta syliini.

– Se tiesi, kenen sylissä se ei ole vielä ollut, Margit sanoi ja koko kahvihuone nauroi. – Kukaan ei ole koskaan ollut saikulla pikkujoulupäivänä mutta sen jälkeen kyllä.

Kuljin kauhunsekaisena seuraavat viikot. Mietin myös irtisanoutumista, mutta minut palkannut amerikkalainen pomo oli niin vaativa, että yritin vain tyhjentää mieleni paniikista. Puheet pikkujouluista vain lisääntyivät ja kuulin epämääräisiä muisteluita aikaisemmista kerroista, kun muut olivat päätyneet porukalla jonnekin jatkoille ja sitten maanantaina kaikki olivat jonottaneet sukupuolitautien poliklinikalla hymy huulilla.

Lopulta tajusin, että paine päässäni kävi liian suureksi.

– Mikä sun oikein on? Aleksi sanoi yhtenä iltana kotona, kun olin ollut jo pitkään haluton.

Kerroin puolisolleni kaiken, kun lapset oli saatu nukkumaan.

– Kai se oli edes pesty?

– Mikä? kysyin.

– Se yhteisdildo.

– En mä tiä. Mä en koskenut siihen. Margit piilotti sen takas kaappiin. Eikä se tässä ole oleellista. Mä en haluu sinne kenenkään lääpittäväksi, kääriydyin tiukemmin viltin alle.

Aleksi ehdotti jotain, mitä en ollut tullut ajatelleeksi. Hän tulisi pikkujouluihin mukaan ohjelmanumeroksi.

– Sä meet bileisiin ensin yksin. Eka on kuitenkin jotain safkaa ja muuta. Sitten kun siellä alkaa vapaampi ohjelma, mä tuun paikalle. Kukaan ei tunne mua. Mä esitän vaikka taikuria. Sitten mä otan sut vapaaehtoiseksi ja teen sun kanssa pari numeroa siinä kaikkien nähden, että ne mammat muistaa nämä pikkujoulut. Kukaan tuntematon ei lääpi sua, sä saat pitää työpaikan, sun pointsit nousee, sun ei tartte enää jännittää ja niin edelleen, Aleksi tehosti käsillään innostustaan. Hän oli aina niin ratkaisukeskeinen.

Mietin Aleksin ehdotusta. Se tuntui samaan aikaan ihan mahdottomalta toteuttaa ja samaan aikaan se tuntui ainoalta pakotieltä. Ilman Aleksin suunnitelmaa pomo ja kaikki Paulat ja Margitit nuohoaisivat kännissä kimpussani. Aleksin ehdotus oli mahdollinen. Minun piti näyttää, että olen rohkea enkä pelkää heitä.

Mitä lähemmäksi pikkujoulut tulivat, sitä korkeammalle kierrokset kävivät kahvihuoneessa.

“Dress code on tuhmaa <3 tuhmaa <3 tuhmaa <3”, luki myös sähköpostikutsussa.

Jatkolähetin kutsun Aleksille. Sain heti vastauksen: “OK, muru. Mä varaan mummin meille lapsenvahdiksi. Harrastajanäyttelijä Aleksi on valmiina.”

En ole koskaan ollut niin jännittynyt kuin kävellessäni firman pikkujouluihin. Lehmuskujanteen varjot näyttivät synkiltä. Jostain luonnonsuojelualueelta kuului koirien haukuntaa kuin olisin ollut matkalla raadeltavaksi.

Lyhyen satiinimekon alla oli piilossa hätäpäissäni Zalandolta tilaamani korsetin ja sukkanauhaliivien yhdistelmä, jossa en todellakaan halunnut olla. Minä olin kulkenut aina ennen mukavuus edellä myös tyyliasioissa. Nyt sukat ylettyivät puolireiteen ja olin varma, että niiden pitsireunus pilkotti lyhyen mekonhelman alta ja kiinnitti kaikkien huomion. Oliko se riittävän tuhmaa? Olisiko muilla kissapuvut, joista puuttuu haaraosa?

Olin ihan varma, etten selviäisi hengissä. Minut huumattaisiin ja känniset tyypit nuolisivat korviani. Ehkä muutakin. Ajattelin pilluani. Sidottaisiinko minut johonkin X-ristiin? Ovessa oli kyltti: yksityistilaisuus – privat. Olisin omillani siihen asti, kunnes Aleksi tulisi merkistäni paikalle.

– Jenna tuli! Margit huusi Jollaksen kartanon eteisessä. Hän oli aika nousussa. Hänellä oli tonttulakki päässä ja samat farkut ja pusero kuin aina töissä.

– Meidän kulta Jenna! Paula lässytti siihen paikalle. Hänellä oli päällään jokin mahdollisimman tätimäinen kotelo ja aivan karmeasti meikkiä. Tunsin hänen katsovan asuani, muttei hän sanonut siitä mitään.

Pomo piti pitkän puheen vahvalla aksentilla. En saanut hänen ääntämyksestään aina selvää enkä ymmärtänyt kaikkia sanoja. Silittelin sormillani sisäreisiäni kenenkään huomaamatta ja ekan viinilasillisen jälkeen alkoi tuntua, ettei asuni ehkä ollut ihan mahdoton, vaikka muilla ei ollut tuhmasta pukeutumisesta mitään tietoa.

Pöytäliinan suojissa kokeilin, miltä häpyhuulet tuntuivat pitsin läpi. Olin matkalla kohti ovulaatiota.

“Sä voit nyt tulla tänne”, tekstasin Aleksille, kun astiat kerättiin pöydästä pois.

– Hei kaikille. Mä olen Aleksi ja te varmasti ihmettelette, kuka minä olen. Olen teidän seksikkäiden pikkujoulujen yllätysesiintyjä, Aleksi sanoi mikrofoniin ja napitti samalla paitaansa vähän auki, jotta käsitys treenatusta vartalosta tuli varmasti koko porukan tietoon.

Aleksi esitti ensin yhden korttitempun, jonka hän oli oppinut jo alakoulussa. Hän hurmasi esiintymisellään kaikki. Käteen hänelle jäi herttarouva.

– Tarvitaan yksi vapaaehtoinen, joka olisi yhtä viehättävä, hottis ja seksikäs kuin tämä herttarouva tässä kortissa, Aleksi sanoi.

Näiden kaikkien aikojen kuumimpien bileiden yleisössä ei kukaan nostanut kättään, vaikka väki oli nousuhumalassa ja Aleksi oli vanginnut yleisön. Suunnitelmamme oli ollut, että Aleksi valitsee minut, vaikka innokkaita olisi useita.

– Minä suljen nyt silmäni ja kun avaan ne, vieressäni seisoo vapaaehtoisena illan tähti, Aleksi sanoi.

Minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin riuhtaista itseni ylös tuolista, ettei kukaan muu säntäisi Aleksin luo. Kaadoin samalla viinilasin pöydälle.

Seisoin Aleksin vieressä, kun hän avasi silmänsä ja kertoi, että hän on hypnotisoija.

– Ja illan tähti on saapunut! Mikä on kaunottaren nimi?

– Jenna.

Hän pyysi minua keskittymään käsiini ja hengittämään syvään. En tiedä, oliko hän oikeasti opetellut tällaista salaa minulta vai improvisoiko hän koko jutun. Minä kuitenkin näyttelin mukana. Keskityin käsiini ja liikuttelin niitä Aleksin ohjeiden mukaan.

– Jenna on nyt syvässä unessa, Aleksi puhui yleisölle. – Ja nyt me saamme nähdä Jennan strippausnumeron.

Nielaisin niin, että sen varmasti jokainen huomasi. Aloin mukamas unisesti pyörittää pyllyäni ja keikistellä. Valutin olkaimet sivuun. Annoin mekon hivuttautua alas mahdollisimman hitaasti. Työkaverini olivat täysin hiljaa, vaikka keskipäivän kahvitauolla heistä lähti sellainen mekkala. Odotin kaiken aikaa, että Aleksi kiittäisi ja sanoisi, että tämä riittää. Odotin turhaan.

Sivelin rintojani korsetin päältä ja kostutin etusormeni kielelläni. En osannut ollenkaan eroottista tanssia. Sain onneksi tehdä sitä niin, että leikin samalla nukkuvaa. Paljastin vasemman rintani niin hitaasti kuin pystyin.

– Ja seuraavaksi oikean rinnan vuoro, Aleksi opasti minua hypnotisoijan tasaisella äänellä.

Hetken minusta tuntui, että Aleksi voisi olla oikea hypnotisoija. Yritin keimailla ja vähentää olematonta vaatetustani. Yhtäkkiä tajusin, mitä Aleksi käskisi minua tekemään sitten, kun päälläni ei olisi mitään. Se tapahtuisi ihan kohta. Hän oli saanut minut saaliikseen ja vielä toisten nähden. En ollut enää yhtään varma hänen hyvästä aikomuksestaan pelastaa minut pikkujouluista. Tunsin, miten nännini kipristyivät ilmavirrassa. Vaikka pidin silmiäni kiinni, tunsin, miten katseet porautuivat alastomaan vartalooni.

– Hyvä Jenna. Kävele seuraavaksi tänne minun ääntäni kohti. Tule vaan vielä lähemmäksi. Hyvä. Nyt sä voit avata loput napit mun paidasta, Aleksi sanoi ja jatkoi ohjeistustaan niin, että lopulta silitin hänen penistään boksereiden päältä.

Samaan aikaan olin raivona, samaan aikaan tilanne myös oudosti kiihotti. Otin hänen peniksensä esiin ja väistin niin, että kaikki varmasti näkivät. Kuulin, miten Paula pudotti käsilaukkunsa ja Margit alkoi änkyttää. Silitin toisella kädellä Aleksin rintakehää. Näytin varmasti samalta kuin naiset seksistisessä hajuvesimainoksessa. Kuitenkin tunsin jotain salaista tyydytystä siitä, että suurista puheistaan huolimatta työkaverini olivat oikeasti ihan todella tylsiä tyyppejä verrattuna minuun ja Aleksiin.

– Ja nyt illan tähti voi alkaa pukea seksikkään mekon päälleen.

Pukeuduin takaisin mekkooni mutta tottelevaisesti jätin alusasun pois.

Aleksi supisi jotain Paulan kanssa, sitten hän herätti minut laskemalla numeroita alaspäin.

Työkaverini eivät edes taputtaneet, he katsoivat minua kuin emme olisi ennen tavanneet. Missä oli nyt kaikki härskit puheet ja dildojen vilauttelut?

– Jenna, tervetuloa takaisin, Aleksi sanoi.

– Tässä mä olen ollut koko ajan, minä näyttelin jotenkin tyhmää ja siristelin silmiäni.

– Tuolla yhden rouvan käsilaukussa on sun omaisuutta, Aleksi sanoi ja Paula antoi käsilaukkunsa. Nostin sieltä läpikuultavat alusvaatteeni.

Tajusin tehneeni virheen, tajusin tehneeni suurimman virheen ikinä. Jäin saikulle ja irtisanouduin. Aleksin kanssa emme puhuneet koskaan tästä illasta. Jos hän vähän yritti, keskeytin hänet heti. Mutta ihan salaa ajatuksissani joskus palasin kuitenkin tähän ja varsinkin niihin hetkiin, kun hipaisin itseäni pöydän suojissa ja miltä mykistynyt hiljaisuus oli tuntunut vartaloni ympärillä. Niinä hetkinä käännyin Aleksin päälle ja otin hänen peniksensä sisääni ja hymyilin salaperäistä tyytyväisyyttä.
 

Yhteistyössä