vierailija
Kyseessä on mun ensimmäinen lapsi. Ongelmana taas jatkuva pelko vauvan rikki menemisestä tai että vahingossa satuttaisin. Pelkään siis ihan kaikkia omia liikkeitäni. Nostanko sängystä ylös liian nopeasti, hyppyytänkö liian kovaa, keinutanko liian kovaa, entäs kun lasken vauvan sänkyyn ja pää heilahtaakin edes takaisin kun ei nihkeän ihon takia laskeutunutkaan nätisti. Pelkään jatkuvasti aiheuttavani tämmöisillä lapselleni ravistellun vauvan oireyhtymän... Vauvani on melkein 4kk, hän ei koskaan itke kun näitä asioita teen. Onko kaikki siis hyvin? Luotanko siihen, että vauva rääkäisee kyllä jos liikkeeni on huono? Miten pääsen eroon tästä jatkuvasta rikki menemisen pelosta... Olen yrittänyt ajatella kuinka tässä maailmassa on paljon eri äitejä eri tyylineen ja tapoineen toimia enkä varmasti ole "kovakouraisin". Silti tämä asia painaa jatkuvasti enkä pääse nauttimaan vauva ajasta