Jatkuva pelko vauvasta

Kyseessä on mun ensimmäinen lapsi. Ongelmana taas jatkuva pelko vauvan rikki menemisestä tai että vahingossa satuttaisin. Pelkään siis ihan kaikkia omia liikkeitäni. Nostanko sängystä ylös liian nopeasti, hyppyytänkö liian kovaa, keinutanko liian kovaa, entäs kun lasken vauvan sänkyyn ja pää heilahtaakin edes takaisin kun ei nihkeän ihon takia laskeutunutkaan nätisti. Pelkään jatkuvasti aiheuttavani tämmöisillä lapselleni ravistellun vauvan oireyhtymän... Vauvani on melkein 4kk, hän ei koskaan itke kun näitä asioita teen. Onko kaikki siis hyvin? Luotanko siihen, että vauva rääkäisee kyllä jos liikkeeni on huono? Miten pääsen eroon tästä jatkuvasta rikki menemisen pelosta... Olen yrittänyt ajatella kuinka tässä maailmassa on paljon eri äitejä eri tyylineen ja tapoineen toimia enkä varmasti ole "kovakouraisin". Silti tämä asia painaa jatkuvasti enkä pääse nauttimaan vauva ajasta

 

Et varmasti tavanomaisilla hoitotoimilla tai liikkeillä voi vauvaa vahingossa satuttaa, erityisesti kun asia on sinulla mielen päällä ja kuulostat äidiltä joka varmasti huolehtii vauvastaan hyvin kaikin puolin. Huoli on aiheeton, sinänsä varmaan kumpuaa ihan terveestä halusta hoivata vauvaa parhaalla mahdollisella tavalla ja taata vauvan turvallisuus. Jos vauvaan mistä tahansa syystä sattuisi niin vauva kyllä rääkäisisi, voi tosin rääkäistä muustakin, esim vain pienestä epämukavasta olosta, hikisestä olosta tms. Toivottavasti alun huolet hälvenevät pian! Positiivinen palaute huolellisuudestasi vauvan hoidossa esim lapsen isän, isovanhempien tai vaikka kaverin taholta voisi myös rauhoittaa mieltä

 

Hei!
Luota itseesi, osaat varmasti käsitellä hienosti vauvaa. Vauvan niskaa pitää toki varoa mutta ei sitä vauvaa voi rikkoa. Itsekin ekan lapsen kanssa olin huolissani jos en osaisi hoitaa ja pelotti toi niska jos päätä ei tue oikein. Toisen lapsen kanssa oli jo luontevampaa. Eli huoli pois! mulla myös oli ekan lapsen kans baby blueta (synnytyksen jälkeinen masennus) ja se vaikutti myös kaikkeen.

 

Kirjotin äskösen viestin ja lisään tuosta
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta että rakastin maailman eniten vauvaa ja hän oli toivottu, se vain tuli. Olin tosi itkuinen ja luulin että en osaa ollenkaan hoitaa vauvaa. Ymmärsin jälkeenpäin että se oli masennusta. Toisen kanssa ei ollut ollenkaan masennusta.