Jatkuva pahantuulisuus

[Femm]

Ongelma on tosi yksinkertainen; oon kokoajan tärkeimmille ihmisille pahalla tuulella.
Olen 25v työssä käyvä, ihan perus naisenalku. 1 pitempi suhde takana ja toinen menossa. Molemmissa olen jatkuvasti ollut vihainen. Siis kaikki mahdollinen ottaa päähän. Jo toisen näkeminen alkaa vähän keittää ja sitten jos pienikin juttu on päin P:tä, niin johan siitä alkaa huuto ja mesoominen. Sama äidin kanssa. Ja todellakin niin kauan kuin muistan. Olen muutenkin todella temperamenttinen ja tunteet vaihtelee kun viimestä päivää. Siis mesoomisen jälkeen olen hyvin pian jo iloinen ja maailman onnellisin ja ihanin tyttö. Kuitenkin päivittäinen pahantuulisuus on äärettömän kuluttavaa, niin miehestä kuin myös minusta itsestä. Harmittaa älyttömästi!

Töissä ja kavereiden kanssa ei ota koskaan päähän.

Miksi ihmeessä en osaa olla kun normaalit ihmiset? Mitä pitäis tehdä? Tämä nykyinen suhde menee aika rajoilla jo, kohta varmaan ero edessä. Ei kukaan kestä tällaista hullua!

Apua...!

 

[Blue]

Alapas syömään säännöllisesti kalaöljykapseleita. Niillä on mielialaan parantavasti vaikuttava teho.

 

[Femm]

Hyvä tietää, otetaan käyttöön. En vaan usko, että on ihan riittävää...

 

["vieras"]

Jos syöt e-pillereitä niin heti heitä menemään.

 

[Blue]

Hyvä tietää, otetaan käyttöön. En vaan usko, että on ihan riittävää...

Ei välttämättä riitä mutta siitä on hyvä aloittaa. Ja kunhuomaat että mieliala paranee niin sekin jo auttaa lisää.

 

[kerrompa]

lopeta hormooni pitoinen ehkäisy, pillerit, yms...aloita just tuo kalaöljyn käyttö ja lopeta kahvin juonti. Sun teksti oli niin kuin mun käsialaa joku aika sitten, mutta kummasti tasottui mieli kun korjasin nuo edellä mainitut asiat en tiedän toimiiko kaikille, mulle auttoi. Olen kokenut tuollaisia mieliala vaihteluita vain nyt raskauden puoli välissä, mikä lienee normaalia kun hormoonit hyrrää.

 

[Femm]

En syö... Pienempänä ongelma taisi olla vielä vähän pahempi, ainakin mitä näin jälkeenpäin olen kuullut. Silloin kaveritkin oli tulilinjalla ja "hakkasin" heitä mm. tuoleilla, yritin ainakin. Hermo meni esim heti jos en saanut leikkiä haluammani barbilla (olin siis noin 8-vuotias). Sillon äidin kanssa käytiin psykiatrilla vuoden verran ja ongelma helpotti. Kaverit ei sen koommin ole ottanut päähän. Teininä tietty porukat sai kärsiä ja sittemmin poika/miesystävät. Eli kaikki ne rakkaimmat.

Tulee niin toivoton olo kun tämä ei tunnu millään helpottavan.

Ehkäisyä on ollut jos jotakin vuosien varrella ja enhän minä ala-asteellakaan ehkäisyä käyttänyt. Tämä ei siis vaikuta hommaan mielestäni mitenkänä.

 

[bud]

Sulla on jotain käsittelemättömiä asioita, ehkäpä alitajuisia.

 

[njaa]

eli siis vanhempasi on sinulta sietäneet tuommoista käytöstä koko ajan? Silloin se on se ainoa suhdemalli, mikä sulla on.

Eli nyt pitää tehdä kovasti töitä, että saat ajatustapasi muuttumaan. Opettele kunnioittamaan niitäkin, joita rakastat.

 

["jaa-a"]

Omaan vähän samantapaista ongelmaa .. olen todella herkkä hermostumaan .. esim. lapsi kaataa juomalasin, huudan ja mesoan .. ja pian kaduttaa typerä käytös .. herkin hermostumaan olen väsyneenä ja kun on liikaa tekemistä, eikä kerkeä rentoutumaan .. Oletko yliväsynyt ?

 

["vieras"]

Minulla on ollut aina vähän samaa, tosin nyt kun olen jo 30 niin tilanne on vähän helpottanut, ehkä iän mukana. Nuorempana minua ärsytti hirveästi ihmisissä se, että aloin tosi nopeasti oppimaan, mitä he seuraavaksi sanovat tai tekevät, ja alkoivat tuntua minusta hitailta, tylsiltä ja arvattavilta Siis kaikki joihin tutustuin, en kestänyt heitä pian enää, perheenjäsenistä puhumattakaan. Myös poikakaverit aiheuttivat raivoa, samoin nykyinen mies

Jotenkin se on vain mennyt ohi vähitellen. Ehkä hormonitoiminta on muuttunut kun ikää on tullut lisää? Tai ehkä mun luonne on vaan parantunut? Ainakin nuorempana oli hirveä stressi kaikesta, opinnoista, tulevaisuudesta, rahojen riittämisestä, suorittamisesta...Nyt kun on jo saavuttanut aika paljon niin ei mene enää energiaa siihen, että pyrkisi koko ajan paremmaksi ja paremmaksi..

 

["Piika-äiti"]

Luultavasti sinun on tehtävä totaalinen asennemuutos ja vaan päätettävä, että tällainen käytös loppuu ja alat olla ihmisiksi.

Yritä päivä kerrallaan, viikko kerrallaan ja palkitse itseäsi tiuhaan kun onnistut.

Kun epäonnistut, yritä analysoida miksi epäonnistuit ja mieti miten seuraavalla kerralla tilanteen ratkaiset.

 

["mies"]

Olet nainen, siitä se johtuu Ei ole minusta huono asia, jos ymmärrät että pahoitat toisten mielen ja muistat pyytää anteeksi. Usein mieheltä kysytään pitkämielisyyttä naisen ailahteluissa, mitä kaikilla miehillä ei valitettavasti ole. Uskon myös voimakastahtoisen miehen voivan auttaa tai ehkä voit myös opetella hieman rauhallisemmaksi, ei kuitenkaan kannata alkaa esittää muuta kuin on.

 

[toinen vieras]

[QUOTE="vieras";25896561]Jos syöt e-pillereitä niin heti heitä menemään.[/QUOTE]

Jos et syö, niin aloitapas kokeeksi pillerit. Itselläni oli vuosia aivan järkyttävät mielialanmuutokset, raivokohtauksia ja vihaisuutta ja aivan luomuna olin. Sit aloitin e-pillerit ja yllättäen luonne tasaantui.

 

[feminn]

Juotko tarpeeksi vettä? Naisilla pienikin nestehukka ilmenee kiukkuisuutena ja väsymyksenä... Kokemusta on.

 

["mies"]

Jos et syö, niin aloitapas kokeeksi pillerit. Itselläni oli vuosia aivan järkyttävät mielialanmuutokset, raivokohtauksia ja vihaisuutta ja aivan luomuna olin. Sit aloitin e-pillerit ja yllättäen luonne tasaantui.

Pillerit lisäävät naisen maskuliinisuutta joidenkin tutkimusten mukaan, itselleni tämä on no-no...

 

[Mehukatti]

Meditaatio.

Hengellisiin asioihin perehtyminen, tavoitteena rauhallisuus ja seestyminen.

Kiukuttelusta on mahdollista oppia pois, jos olet vain määrätietoinen etkä luovuta. Ja kannattaa kyllä yrittää, kuten ootkin huomannut, sillä kiukkuaminen ja raivoaminen tuhoaa pitemmällä aikavälillä elämää hyvin tehokkaasti. Kokemusta on

Tsemppiä!

 

[naurava toinen vieras]

[QUOTE="mies";25896915]Pillerit lisäävät naisen maskuliinisuutta joidenkin tutkimusten mukaan, itselleni tämä on no-no...[/QUOTE]

???

Kerro lisää tästä "maskuliinisuuden" lisääntymisestä.

 

["mies"]

???

Kerro lisää tästä "maskuliinisuuden" lisääntymisestä.

noo, korjataan että ainakaan miehekkäät miehet eivät välttämättä silloin niin kiinnosta: Contraceptive pill has made women less attracted to masculine men... and more interested in 'boyish' looks | Mail Online

 

[Joxu]

Ihan kuin olisin ite kirjottanu ton sun tekstin. Oon saman ikänen kuin sinä ja oon ite ollu aina todella tempperamenttinen. Huudan ja raivoon melki joka päivä, oon yrittäny hillitä itteeni, mutta se vaan ei mun kohalla toimi. Mun riehuminen on sitä, että huudan pääpunasena ja yleensä revin sanomalehtiä, tai heitän jotain tavaroita mitkä ei mene rikki. Raivoomista kestää 5-10 min ja sen jälkeen rauhotun todella nopeesti ja oon hyväntuulinen. Mutta, jos joku rupee siihen väliin valittaa ja marmattaa jotain, niin hihat palaa hetkessä uudestaan ja kiukkuuminen vaan jatkuu ja jatkuu. Mies on sanonu muutamaan otteeseen mulle, että rakastaa mua paljon, mutta ei vaan jaksais kuunnella mun kiukutteluja.

Oon monesti miettiny mikä tohon auttais, muutenkin noi mielialat vaihtuu mulla todella nopeesti. Saatan olla ilonen ja yht'äkkiä saatan jo itkeä ihan hirveesti, sitten jo saatan nauraa ja yht'äkkiä saatan olla todella raivoissani.

 

["mie"]

Mulla oli enne samanlaista, mut aloin syömään b-vitamiineja. Toimii ainakin mulla ihan loistavasti! Kokeile ainakin