Jatkuva huoli tekee hulluksi!!!

[Sintsu]

Tämä on taas tällaista turhaa lätinää, kun tiedän, että monilla on paljon isompiakin huolia...

Raskausviikkoja on nyt kasassa 16+5, ensimmäinen raskauteni. Olen ihan alkumetreiltä pelännyt, että saan keskenmenon. Ensimmäiset viikot oli suoraan sanottuna ihan helvettiä, kun pelko tuli uniinkin. Näin unia, joissa sikiö kellui kuolleena kohdussa jne. Vieläkin syynään vessapaperia joka vessakäynnillä, että ei kai vaan ole tullut verta. Mitään kipuja/vuotoja mulla ei ole ollut, ellei lasketa niitä normaaleja alkuraskauden vatsakipuja. Silti pelkään.

Neuvolassa kaikki on ollut kunnossa, viimeksi kävin kuuntelemassa sydänääniä viikolla 15+1. Ihan hyvin kuului ja kaikki ok. Noista käynneistä saan kuitenkin mielenrauhan vaan muutamaksi tunniksi, sitten olenkin taas varma, että nyt vauva on kuollut kohtuun. Seuraava neuvola mulla on vajaan viikon päästä, sinne asti pitäisi taas jaksaa odottaa.

Mulla tosiaan on eka raskaus ja istukka etuseinässä, joten tiedän, että on normaalia, etteivät liikkeet tunnu vielä. Silti olen välillä jopa vihainen, kun en tunne mitään varmaa.

Onko muita, joilla samanlaisia aatoksia...Ennen raskautta kuuntelin muiden juttuja siitä, miten raskaus on elämän onnellisinta aikaa. Nyt kun itse olen raskaana, niin olen todennut, että tää on ihan hirveetä juuri tuon jatkuvan pelon takia. Jos tämän lapsen saan elävänä tuolta pihalle ja syliin, en kyllä varmasti tähän hommaan ryhdy uudestaan pitkään aikaan.

Te muut pelkääjät, onko pelko hellittänyt missään raskauden vaiheessa? Sitten kun liikkeitä alkaa tuntumaan vai vasta synnytyksen jälkeen? Silloinkaan?

Itse olen analysoinut, että tällaiselle huolehtijalle ja pikkutarkalle tyypille raskaus on rankkaa juuri siksi, ettei tätä pysty itse hallitsemaan. Tämä on ikäänkuin jonkun muun ""käsissä"" koko homma. Kasvun paikka näemmä...

 

[Relax]

Itse kun voi tehdä vaan asiat hyvin tiettyyn rajaan, muu on ""herran hallussa"". Kontrolloivalle ihmiselle raskasta aikaa.....
Olet ihan normaali kuitenkin, siitä raskauden huolista se vanhemmuus alkaa kasvamaan. Olet kuitenkin jo pitkällä, noilta viikoilta jo 96% selviytyy loppuun, reilun viikon päästä jo 97.5 %.
Useat raskaana olevat näkevät painajaisia jossakin vaiheessa raskautta, se ja huonot yöunet on sekin ihan normaalia.
Vauvan liikkeet helpottavat huolta, itsellä ne alkoivat tuntumaan rv 20, mutta vieläkin usein vauva on hiljainen, yöllä tai päivällä kyllä sitten välillä heittää masuvolttia, joten taas tuntuu rauhallisemmalta.
Relax, se on vauvallesi parasta!

 

[tuttua]

Kuulostaa tutulta. Rv25 menossa, ja edelleen huolestuttaa. Enää ei joka vessakäynnillä katso sitä paperia, mutta välillä kumminkin. Uusin huolenaihe on se, että pysyykö vauva kyydissä, kun on ollut sellaisia tuntemuksia (painontunnetta yms.), että pelkään kohdunkaulan pehmentyneen. Neuvola ei kuitenkaan laittanut lääkäriin, joten oletan, että kaikki on kunnossa. Silti huolestuttaa jatkuvasti.

Ensin pelkäsi keskenmenoa (pari kertaa oli tiputteluvuotoa), sitten ihmetteli, kun liikkeitä ei tunnu (tuntuivat suhteellisen myöhään), ja kun ne ovat alkaneet tuntua, niin nyt sitten tämä.

Ei silti, en anna tämän haitata tekemisiäni, enkä ajattele sitä koko ajan, mutta aina kun on uusi oire, niin huolestuttaa.

Minulla ei kyllä missään vaiheessa niitä ruusunpunaisia kuvitelmia ole raskausajasta ollutkaan, vaan olen lähinnä ajatellut, että kun siitä jotenkin selviäisi. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä ""elämän parasta aikaa"", kun useimmilla kuitenkin lienee jonkinlaista kipuilua, epämukavuutta yms. Harva kai ihan oireitta selviää. Ja vaikkei ruuan, matkustamisen suhteen yms. hysterisoisi, niin vähän niitä kuitenkin rajoittamaan joutuu.

Että jos lapsen voisi saada täysiaikaisena vaikka vain kuukauden raskaanaololla, niin ihan kernaasti valitsisin sen vaihtoehdon