Jatkoa uusavuttomuuteen!

[pippa]

Mua kiinnostaa aihe, niin jatkan edellisestä ketjusta vielä. Kuinka moni myöntää, että oli pallo hukassa kotoa pois muutettuaan? Mistä moinen johtui ja kauanko kesti, että arki alkoi sujua rutiinilla?

Mulla oli taloudenhoito ihan hanskassa, mutta ei ollut hajuakaan siitä, että pitää esim. tehdä oma sähkösopimus. Onneksi eka vuokranantaja oli avulias. Niin ja ensimmäisenä kesänä jouduin lähettämään yhden laskun äidille, kun ei ollut varaa maksaa. 17 olin, kun muutin kotoa.

 

[no]

ei ollu mulla mitään ongelmia, ei kerta kaikkiaan. muutin 16 veenä kotoa. oon syntyny 72.

 

[v]

Olin 17, enkä ollut yhtään hukassa, ruoanlaitto ja muut kotihommat pyykinpesusta vaikka lampun sokeripalaan oli olleet ihan hallussa jo monta vuotta
Sähköstäkin älysin sopia ihan itte

 

[hempee]

No meillä on kotona opetettu kaikki ja muutin omille 15 v jo opiskelemaan. Ei tulisi mieleenkään äitinä päästää uusavuttomia lapsia maailmalle. Nuoria helppo huijata jos ei osaa asioida tuolla maailmalla.

Mut kai porukka on nykyään aika uusavutonta ku pitää pitkin keskutelupalstoja kysyy mitä saa tehdä vauvalle vaik ne on jo äitejä

 

[Piika-äiti]

Ei ollut uusavuttomuutta mitenkään. Maatalon tyttönä ja kahden pienemmän isosiskona ja vanhempien ongelmia katseltuani olin erinomaisen osaava ja pätevä kotiltalousasioissa kun muutin omilleni.

Osittain taisin olla pätevämpikin kuin nyt, sillä nykyään ei ole tuoretta kalaa jatkuvasti perattavana ja kun liha on karsiutunut ruokavaliostani, niin liharuokien kokkaaminen on hiukan ongelmallista enkä taida kalojakaan niin etevästi käsitellä kuin nuorempana.

 

[DaylightDancer]

Ei täälläkään mitään ongelmia, muutin 18v lopullisesti tulevan aviomieheni luo, 17v:stä asuin on-off silloisen poikakaverin luona. En oikein ymmärrä tota uusavuttomuutta, itse olen pyykannut, tiskannut käsin ja koneella, siivonnut (ikkunoita, parketinvahausta ym ym) ja laittanut ruokaa jostain 12v:stä asti, 15v aloin maksamaan kännylaskujani ja vaatteitani itse :/

 

[Turkilmas]

Aina pitää löytää asioista myös hyvää. Kotona asuessani jouduin tekemäään kotitöitä todella paljon, huolehtimaan pienemmistä sisaruksistani ja hoitamaan enimmäkseen kaupassakäynnin n. 8-vuotiaasta asti. Sen vuoksi olikin todella helppoa muuttaa pois kotoa, ei ollut asioita joita en olis osannut tehdä.

Samoin talouden kanssa. Ihan hervoton rahankäyttäjä olin nuorempana, mutta toisaalta jos joutuu elättämään itsensä jo hyvin nuoresta lähtien, niin eipä tarvi roikkua vanhempien rahapussilla (eipä siellä pussissa silti mitään olis ollutkaan...)

 

[vieras]

Kylläpäs sitä on oltu niin itsenäisiä että...

 

[pippa]

No höh. Minä kun odotin, että monilla olisi ollut juttuja kerrottavana siitä, miten tumpelo on joissain asioissa ollut. No, palstalla on vain täydellisiä naisia!

 

[Ainomieli]

Mulla ei hirveesti ongelmia ollut, mutta kerran lämmitin väärää levyä hellalla ja toisen levyn päällä ollut jalkalamppu hajosi (tyhmää pitää levyn päällä, I know) - samalla paloi sulake ja kämppä pimeni.
Soitin kämppikselle "Paistoin sun lamppua hellalla ja nyt täällä ei näe mitään"

 

[Turkilmas]

Kylläpäs sitä on oltu niin itsenäisiä että...

No mä ainakin olisin paljon mieluummin ollut nuorempana vähemmän itsenäinen. Olis ollut kiva saada olla lapsi. Mutta tasan ei käy onnen lahjat ja siks täytyy etsiä positiivisia puolia asiasta kuin asiasta.

Tarkoitus ei siis todellakaan ole mitenkään röyhistellä rintaa...

 

[Ainomieli]

Muistan myös kun huoltomies kävi ekan kerran, niin luulin että sille pitää pitää koko ajan seuraa Kotona ei käynyt mitään huoltomiehiä, ja vieraille juteltiin

 

[Cycadeen]

Kyllä homma oli hanskassa, mutta taisi olla vaan laiskuutta hoitaa hommat hyvin (esim. siivous yms.) Ruoan laitto oli mulla komapstus kivi ja kokkaamaan opin vasta naimisiin päästyä. Enpä tuota vieläkäään ole hääppönen kokki.. Kotoan lähdin 16v. Yllättävän hyvin osasin hoitaa käytännön jutut, esim. sopimukset, vakuutukset yms..

 

[pippa]

Minä ensimmäisessä kämpässä asuessani unohdin avaimet sisään, kun lähdin käymään pihalla. Eipä ollut edes kännykkää mukana. Onneksi osui yksi tuttu vastaan, joka heitti mut äidin luo. Äidillä taisikin olla vara-avaimet..

 

[tytönjapojanmamma]

No höh. Minä kun odotin, että monilla olisi ollut juttuja kerrottavana siitä, miten tumpelo on joissain asioissa ollut. No, palstalla on vain täydellisiä naisia!

No täällä nyt ei muuta olekaan kun täydellisiä naisia täydellisine lapsineen.....

 

[tytönjapojanmamma]

No höh. Minä kun odotin, että monilla olisi ollut juttuja kerrottavana siitä, miten tumpelo on joissain asioissa ollut. No, palstalla on vain täydellisiä naisia!

No täällä nyt ei muuta olekaan kun täydellisiä naisia täydellisine lapsineen.....

Niin ja vielä...ei muuten ole ollenkaan huono taito myöntää, että tarvitsee jossain asiassa apua, aikuisenakin...eikä se tarkoita uusavuttomuutta.

 

[feger]

Minä olen yhäkin pallo hukassa välillä.
Ainakin saisin painottaa enemmän tuohon siisteyteen. :kieh:

Jotkut asiat ovat sellaisia, että pitäisi neuvoja kysellä, mutta ylpeyteni ei salli soittaa äiteeltä neuvoa. :xmas:

 

[Ainomieli]

Minä ensimmäisessä kämpässä asuessani unohdin avaimet sisään, kun lähdin käymään pihalla. Eipä ollut edes kännykkää mukana. Onneksi osui yksi tuttu vastaan, joka heitti mut äidin luo. Äidillä taisikin olla vara-avaimet..

Mä teen tätä nykyäänkin jatkuvasti
:/

 

[tytönjapojanmamma]

Se on eniten pallo hukassa, joka ei ikinä myönnä olevansa pallo hukassa! Mut moido, lähen nyt laittaan ruokaa ja jätän tämän keskustelun!

 

[pippa]

Niin ja vielä...ei muuten ole ollenkaan huono taito myöntää, että tarvitsee jossain asiassa apua, aikuisenakin...eikä se tarkoita uusavuttomuutta.

Tässä olen ihan samaa mieltä. En todellakaan ole uusavuton tai taitamaton muutenkaan, mutta silti tulee asioita, joita en hallitse. Soitan silloin oikein mielelläni mummolle tai äidille ja kysyn neuvoa. Ja sitten vaikka kelan kanssa asioiminen on joskus oikeastikin monimutkaista. Miksi ei silloin menisi pyytämään virkailijalta apua? Kaikkea ei tarvi aina tietää.

 

[Gorthaur]

Kaikki muut kotihommat oli hanskassa paitsi pesukonetta en ollut ikinä käyttänyt. No soitto äidille ja kone lähti käyntiin

 

[Ainomieli]

Kaikki muut kotihommat oli hanskassa paitsi pesukonetta en ollut ikinä käyttänyt. No soitto äidille ja kone lähti käyntiin

Ai niin, meillä ei edes ollut pyykkikonetta! Eli bussilla vein poikaystävälle pesettäväksi :saint:
Tiskaamisesta tykkäsin, tiskasin usein kämppiksenkin puolesta. Voi kun tykkäisin vieläkin :/

 

[Sinirastas]

Mä muutin suoraan kotoa miehen luokse, joka oli asunut keskenänsä jo useamman vuoden, eli onneksi sain sälytettyä kaikki "vaikeat" hommat sille eikä tarvinnut myöntää etten itse olisi osannut Se meillä on hoitanut sen jälkeenkin vuokra-, sähkö- yms. sopimukset, taulujen seinäänlaittamiset, huonekalujen kokoamiset ja muut :ashamed: Mutta osaan itsekin, ihan itse saanut 3 kukka-amppelin koukkua kiinni ikkunalistaan poraamalla ja ruuvaamalla ja olin ihan yksin kotona ja ennen ikinä edes pitäny porakonetta kädessä

 

[pippa]

Minä muuten tein kans kaikki "miesten hommat" yksin asuessa. Nykyisin ei tule kyllä seiniä porailtua, kun on mies, joka tarttuu puuhaan. Meillä myös pullan leipominen on nykyisin miehen homma!

 

[Ursus maritimus]

Kun muutin omilleni tai siis miehen kanssa yhteen niin mies sit osas just nuo sähkösopimukset ym sellaset huoltaa joten niitä en oo ikinä tarvinnu järjestää.
Ainoa asia mitä en oikein osannu oli pyykinpesu koska en ollut koskaan pyykinpesukonetta saanut kotonani käyttää :/ Lajittelin epätoivoisena kaikki lämpötilojen ja värien mukaan niinkin tarkkaan kuin tumman siniset ja vaalean siniset sekä tumman vihreät ja vaalean vihreät erikseen :ashamed: Pyykkivuori vain kasvoi kun sit yritin olla taloudellinen ja saada aina täyden koneellisen kyseistä väriä ja lämpötilaa ennen kuin pistin koneen päälle.
Siitä kyllä muistin äidilleni valittaa kun ei ollut antanut minun opetella pyykin pesua.

Meillä kohta 13v tyttö on pessyt pyykkiä jo varmaan pari vuotta ja pyrinkin siihen että jokainen osaisi perushommat sitten kun omilleen lähtevät.