Jätin tapailemani ja rakastamani miehen pettämisepäilyjen takia. Nyt miehen kaveri otti yhteyttä...

[vieraan mielipide]

[QUOTE="Vieras";28246573]Mulle kävi kerran vähän vastaavalla tavalla. Ei ollut kyse pettämisepäilyistä enkä jättänyt varsinaisesti miestä itse, vaan tilanne meni hänen kanssaan hankalaksi ja sopimus erosta oli yhteinen. En olisi sitä ehkä halunnut, mutta kuitenkin se tuntui niin helpottavalta, että olin ehdottomasti samaa mieltä, kun mies eroamista ehdotti.

Jälkeen päin tapailimme satunnaisesti ja aina asiat jäivät puhumatta, vaikka selkeästi puhuttavaa olisi ollut, puolin ja toisin. Sitten eräänä iltana miehen kaverikin soitti minulle ja puhui tavallaan miehen puolesta. Ei kovin suoraan, mutta kuitenkin.

Tilanne jäi silleen. Olin epävarma, olin pikkumainen, olin pelkuri. Annoin ajan kulua ja syödä pois pahan mielen. Mies eli eteenpäin. Muutti yhteen jonkun naisen kanssa, osti hänen kanssaan asunnon. Seurasin sivusta, mutta en pitänyt yhteyttä.

Nyt vuosia on kulunut, enkä tiedä mitään hänen nykyisestä tilanteestaan, tosin oletan sen olevan kutakuinkin ennallaan. Minunkin tilanteeni on muuttunut sittemmin, olen parisuhteessa, asun eri paikkakunnalla, olen kohtalaisen onnellinen. Tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Silti tulee hetkiä, kun ajatus tuosta kaihertaa mieltä. Tavallaan pystyn kyllä näkemään, että arjessa ei olisi samaa oikeanlaisuutta kuin tilanteessani nyt, ja että meitä erottaisi ehkä useampi asia kuin yhdistäisi. Silti kirpaisee. Ehkä se on juuri se käyttämättä jätetty tilaisuus, joka eniten sattuu. Kaduttaa, että annoin ylpeyteni voittaa sydämeni.

Yritänkö kertoa tässä jotakin? No, sen verran ainakin, että jos joku ihminen tuntuu oikeanlaiselta, niin kannattaa yrittää. Puhumista, avoimuutta, luottamusta. Jos sittenkään ei tule mitään, niin vika voi oikeasti olla ihmisten yhteensopivuudessa. Mutta mistä sen voi tietää, jos ei oikeasti yritä, oikeasti puhu?

Sinulla on selkeästi vaikeuksia ihmisiin luottamisessa, ja se saa aikaan tepposia. Kärsin itse samanlaisista ongelmista, ja niiden takia olen ajanut luotani pois jo useitakin ihmisiä, sekä parisuhdemielessä että ystävinä. Jos sinulla on tilaisuus vielä yrittää korjata asioita, älä jätä tarttumatta!

Jokin asia elämässäni sai nuo ajat palaamaan mieleen, kun olen muutenkin käsitellyt menneitä pois mieltä vaivaamasta. Tämä ketju herätti taas miettimään... vaikka ei pitäisi! Yritän nyt keskittyä olennaiseen. Elä sinä senkin edestä, sillä tämä ei ole mukavaa tämäkään.[/QUOTE]

Mun mielestä teitä ei ollut tarkoitettu yhteen, jos jäi noin omituisesti välit selvittämättä. Suuren rakkauden kanssa haluaisi tietenkin vielä yrittää jos tietäisi että toinen haluaa, ja haluaisi myös selvittää välit. Niin saamaton ei voi olla, ettei saa suutaan auki oikeassa kohdassa.

 

["Vieras"]

Mun mielestä teitä ei ollut tarkoitettu yhteen, jos jäi noin omituisesti välit selvittämättä. Suuren rakkauden kanssa haluaisi tietenkin vielä yrittää jos tietäisi että toinen haluaa, ja haluaisi myös selvittää välit. Niin saamaton ei voi olla, ettei saa suutaan auki oikeassa kohdassa.

Noin ajattelemalla elämä on helpompaa. En mitä oikeasti tiedä, mikä siinä jäi kaihertamaan. Epäilemättä emme olisi olleet toisillemme ehkä ne kaikkein sopivimmat kumppanit. Jotain siinä kuitenkin oli.

Lähinnä haluan viestiä ap:lle, että asia kannattaa selvittää. Ei se välttämättä niin pääty, että elätte sitten onnellisina yhdessä aina. Voi siinä niinkin käydä, että huomaatte yhteensopimattomuutenne. On kuitenkin helpompi elää, kun tuo asia on selvitetty. Sitten ei tarvitse jossitella.

Minä en pidä asenteesta, jossa ajatellaan jälkeenpäin, että ei se olisi hyvä ollutkaan, kun ei onnistunut, jos ei ole edes yritetty kunnolla.

 

["hell"]

[QUOTE="vieras";28246445]Etkö oikeasti tiedä mitä SINÄ haluat? Haluatko vielä yrittää ja antaa suhteelle mahdollisuuden vai et?
Tosiasiassa on ihan sama mitä joku miehen kaveri tulee selittämään.
Jos olet noin epävarma itsestäsi, ehkä kannattaisi hoitaa itsetunto kuntoon ensin. Et edes näytä tietävän mitä tunnet tätä miestä kohtaan?[/QUOTE]

TIEDÄN, rakastan häntä. Sen tiedän.
Hänen kantaansa en enää tiedä.

 

["hell"]

[QUOTE="Vieras";28246573]....[/QUOTE]

Kiitos pitkästä tekstistäsi! Itsekin kadun mielummin tehtyjä asioita kuin tekemättä jätettyjä.
Mutta en tiedä onko tässä nyt vaan niin myrskyisät tunteet joka suuntaan, rakkautta on paljon, mutta myös kommunikaatio-ongelmaa yms. En tiedä miten se toimisi.

 

["Vieras"]

[QUOTE="hell";28247045]Kiitos pitkästä tekstistäsi! Itsekin kadun mielummin tehtyjä asioita kuin tekemättä jätettyjä.
Mutta en tiedä onko tässä nyt vaan niin myrskyisät tunteet joka suuntaan, rakkautta on paljon, mutta myös kommunikaatio-ongelmaa yms. En tiedä miten se toimisi.[/QUOTE]

Mutta jos et edes yritä, et saa koskaan tietääkään.

Jos kerran on tunteita vielä pelissä, ja olet vieläpä herran kanssa edelleen tekemisissä, niin jotakin korjaavaa liikettä nyt kehiin vain. Ei liian tyrkkyä tai liian tunteellista, mutta kokeile kuitenkin solmujen avaamista. Jos saat siipeesi, niin sitten saat. Siitä toipuu paljon paremmin (=kokonaisvaltaisemmin) kuin kummittelemaan jätetystä haamusta.

 

["vieras"]

täällä jo eräs kirjoittikin että saattaisi jäädä kaihertamaan..

kyllä, muakin kaihertaa edelleen vanha suhde joka jäi selvittämättä.. oltiin liian nuoria aikanaan.. juuri tuntuu siltä kuin se tilaisuus olisi jätetty käyttämättä, sain kuitenkin kaksi mahdollisuutta.. minulle luvattiin että "olemme yhdessä sitten joskus, nyt ei ole sen aika.." ja "rakastan sinua ikuisesti".. tosirakkauttako? en tiedä.. mutta kyllä, kaipaan häntä joskus ja joskus saatan unohtaa hetkeksi mutta aina se palaa mieleen, kuinka meidän olisi voinut käydä?

hän vielä otti minuun myöhemmin yhteyttä, ehdotti tapaamista ja selvittämistä, MUTTA olin ja olen edelleen parisuhteessa toisen kanssa, en halunnu riskeerata tätä hyvää mitä minulla on, koska tiesin että sekoan.. sekosin jo niistä muutamasta viestistä mitä sain.. myöhemmin saamaani 3 viestiin en edes vastannut enää, ajattelin että mun on pakko päästä eteenpäin..

järjellä taas kykenen ajattelemaan että ei se ole samaa enää kuin se olisi ollut silloin.. tavallaan kaipaan sitä aikaa mitä silloin oli!

tää meni nyt vähän ohi, mutta jos mä olisin sinä, niin mä kokeilisin vielä, en jättäis tilaisuutta käyttämättä, varsinkaan jos kyseessä on RAKKAUS!

 

["vieras"]

[QUOTE="hell";28245417]Pettämisepäilyt siis suhteen lopettamisen taustalla, enkä nyt tarkoita että olisi välttämättä pettänyt toisen kanssa, mutta petti luottamukseni, ei mielestäni ollut täysillä mukana suhteessa jne. Siltä tuntui.
Nyt sitten miehen kaveri otti yhteyttä että olin hölmö kun tein niin ja jättämäni mies rakasti minua, ei pettänyt. Meistä näki että välillämme oli jotain hienoa jne. jne.
Näin kyllä olikin, välillämme oli jotain todella hienoa;(

Mitä tekisitte??[/QUOTE]

miehet? pitää toisistaan huolta. Huomaan itse kysymyksellä että "sinä olet saanut"?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28247145]miehet? pitää toisistaan huolta. Huomaan itse kysymyksellä että "sinä olet saanut"?[/QUOTE]

tiedän millon valehtelee.

 

["Vieras"]

Olen se pitkän viestin kirjoittanut, en nyt jaksa tarkistaa viestin numeroa. Mutta sen verran haluan vielä sanoa, että muista nyt kuitenkin se, että et tapailuasteella olevasta suhteesta voi vielä mennä sanomaan, onko se sitä suurta rakkautta. Sen näkee vain kokeilemalla. Alan olla siinä uskossa, että sen näkee oikeasti vasta vuosien päästä.

Mutta jos ei anna tilaisuutta, niin selvittämättähän se jää. Jos haluat että voit ihan huolettomin mielin joskus rakastua johonkuhun ilman menneisyyden haamujen painolastia, niin katsot nyt sen kortin ihan rohkeasti.

 

[fwv]

Tästä tulee jotenkin mieleen se, kun minä jätin erään Pohjois-Pohjanmaalla asuneen miehen (itse asuin eteläisessä Suomessa), niin hänen äitinsä soitti minulle ja puhui poikansa puolesta. Ja siis ihan kolmikymppisestä miehestä oli kyse. Kavereita ollaan edelleen, hän on sellaisena ollut aina upea. Kummallakin meillä jo omat perheet.

Ap:lle sanoisin, että kuuntele sydäntäsi.

 

["Hell"]

[QUOTE="vieras";28247145]miehet? pitää toisistaan huolta. Huomaan itse kysymyksellä että "sinä olet saanut"?[/QUOTE]

Nyt meni jotain minulta ohi..?


Niin ja ollaan kyllä tunnettu 10v, vaikka nyt vasta tapailua olikin.

 

[pookypooh]

[QUOTE="hell";28245460]Epäluottamus perustui käytökseen ja kaikkeen mitä luin hänestä.
Ollaan oltu edelleen yhteydessä, mies on aina kiistänyt ja kiistää kaiken.

Haluaisin kyllä niin paljon jatkaa hänen kanssaan.

Kaveri sanoi että on varma että tämä mies edelleen rakastaa ja että meidän pitäisi sopia.[/QUOTE]

Luit mistä? Luulen, että minustakin on kirjoitettu vaikka mitä mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Tämän vuoksi tuppaan kumppanilta kysymään reilusti kasvotusten, jos on jotain.

 

["Hell"]

"Tänään, 15:27 #37
pookypooh

Alkuperäinen kirjoittaja "hell"
Epäluottamus perustui käytökseen ja kaikkeen mitä luin hänestä.
Ollaan oltu edelleen yhteydessä, mies on aina kiistänyt ja kiistää kaiken.

Haluaisin kyllä niin paljon jatkaa hänen kanssaan.

Kaveri sanoi että on varma että tämä mies edelleen rakastaa ja että meidän pitäisi sopia.


Luit mistä? Luulen, että minustakin on kirjoitettu vaikka mitä mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Tämän vuoksi tuppaan kumppanilta kysymään reilusti kasvotusten, jos on jotain."


Luin siis käytöksestä, teoista yms. En mistään kirjoitetusta siis tokikaan.

 

[pookypooh]

[QUOTE="Hell";28247258]
Luin siis käytöksestä, teoista yms. En mistään kirjoitetusta siis tokikaan.[/QUOTE]

Minulla on ollut paha tapa tehdä myös noin ja metsään se on monesti mennyt. Eikö kannattaisi ihan nyt miehen kaa puhua, jos itseäsi kerta kiinnostaa. Monesti miettimällä yli luot ongelmia, joita ei oikeasti ole olemassa.

 

["Hell"]

Minulla on ollut paha tapa tehdä myös noin ja metsään se on monesti mennyt. Eikö kannattaisi ihan nyt miehen kaa puhua, jos itseäsi kerta kiinnostaa. Monesti miettimällä yli luot ongelmia, joita ei oikeasti ole olemassa.

Tiedän mietin usein yli:/ Mutta jos kysymälläkään en ole asioihin saanut järkevää vastausta. Pitänee silti yrittää selvittää.

 

[pookypooh]

[QUOTE="Hell";28247290]Tiedän mietin usein yli:/ Mutta jos kysymälläkään en ole asioihin saanut järkevää vastausta. Pitänee silti yrittää selvittää.[/QUOTE]

Kannattaa. Minä mietin kanssa yli joskus, tiedän kyllä itsekkin. On joutunut opettelemaan tietoisesti toisenlaisen toimintavan ja oikeasti se puhuminen on äärimmäisen tärkeää. Kannattaa miettiä kysymyksetkin niin, että niihin voi vastata mahdollisimman yksiselitteisesti.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hell";28247258]"Tänään, 15:27 #37
pookypooh

Alkuperäinen kirjoittaja "hell"
Epäluottamus perustui käytökseen ja kaikkeen mitä luin hänestä.
Ollaan oltu edelleen yhteydessä, mies on aina kiistänyt ja kiistää kaiken.

Haluaisin kyllä niin paljon jatkaa hänen kanssaan.

Kaveri sanoi että on varma että tämä mies edelleen rakastaa ja että meidän pitäisi sopia.


Luit mistä? Luulen, että minustakin on kirjoitettu vaikka mitä mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Tämän vuoksi tuppaan kumppanilta kysymään reilusti kasvotusten, jos on jotain."


Luin siis käytöksestä, teoista yms. En mistään kirjoitetusta siis tokikaan.[/QUOTE]

Minä olen lapsuuteni elänyt sellaisen vanhemman kanssa, joka ei puhunut juuri mitään ja olen oppinut tavan "lukea" ihmisiä. Olen tehnyt aina näin ja ei siinä ole ollut ongelmaa. Mutta vasta muutama kuukausi sitten tajusin, että enhän minä oikeasti voi tietää mitä ihmiset ajattelevat. Että kaikki mitä jää sanomatta on vain arvailua minun puoleltani. Voin lukea ja tulkita ja arvailla, mutta jos ei puhuta voin olettaa asioita vain omasta vinkkelistä ja se voi mennä todella väärin. Sitähän katsoo maailmaa vain niiden omien kokemusten ja ajatusten läpi. Jos sinulla on pahoja kokemuksia pettämisestä, saatat lisätä sen aina toiseen vaikka se ei sinua olisi pettänytkään. Että joko miehesi on sinua pettänyt oikeasti tai sitten olet vain olettanut/pelännyt niin tapahtuneen. Ja se tässä olisi surullista jos olet olettanut ja antanut pelkosi mennä kaiken kauniin yli.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hell";28247290]Tiedän mietin usein yli:/ Mutta jos kysymälläkään en ole asioihin saanut järkevää vastausta. Pitänee silti yrittää selvittää.[/QUOTE]

Mielestäni spekuloit liikaa. Jos jo luottamus meni ja jätit hänet, niin mitä selvitettävää teillä vielä on? Ja jos mies on niin nössö ettei voi itse soittaa sinulle, vaan laittaa kaverin asialle, niin mitäs rakkautta se on? Oikeassa rakkaudessa teot ovat tärkeämpiä kuin sanat. Minä luovuttaisin tuossa tilanteessa. Miksi yleensä jätit miehen jos MUKA rakastat häntä???