Mulle kävi kerran vähän vastaavalla tavalla. Ei ollut kyse pettämisepäilyistä enkä jättänyt varsinaisesti miestä itse, vaan tilanne meni hänen kanssaan hankalaksi ja sopimus erosta oli yhteinen. En olisi sitä ehkä halunnut, mutta kuitenkin se tuntui niin helpottavalta, että olin ehdottomasti samaa mieltä, kun mies eroamista ehdotti.
Jälkeen päin tapailimme satunnaisesti ja aina asiat jäivät puhumatta, vaikka selkeästi puhuttavaa olisi ollut, puolin ja toisin. Sitten eräänä iltana miehen kaverikin soitti minulle ja puhui tavallaan miehen puolesta. Ei kovin suoraan, mutta kuitenkin.
Tilanne jäi silleen. Olin epävarma, olin pikkumainen, olin pelkuri. Annoin ajan kulua ja syödä pois pahan mielen. Mies eli eteenpäin. Muutti yhteen jonkun naisen kanssa, osti hänen kanssaan asunnon. Seurasin sivusta, mutta en pitänyt yhteyttä.
Nyt vuosia on kulunut, enkä tiedä mitään hänen nykyisestä tilanteestaan, tosin oletan sen olevan kutakuinkin ennallaan. Minunkin tilanteeni on muuttunut sittemmin, olen parisuhteessa, asun eri paikkakunnalla, olen kohtalaisen onnellinen. Tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Silti tulee hetkiä, kun ajatus tuosta kaihertaa mieltä. Tavallaan pystyn kyllä näkemään, että arjessa ei olisi samaa oikeanlaisuutta kuin tilanteessani nyt, ja että meitä erottaisi ehkä useampi asia kuin yhdistäisi. Silti kirpaisee. Ehkä se on juuri se käyttämättä jätetty tilaisuus, joka eniten sattuu. Kaduttaa, että annoin ylpeyteni voittaa sydämeni.
Yritänkö kertoa tässä jotakin? No, sen verran ainakin, että jos joku ihminen tuntuu oikeanlaiselta, niin kannattaa yrittää. Puhumista, avoimuutta, luottamusta. Jos sittenkään ei tule mitään, niin vika voi oikeasti olla ihmisten yhteensopivuudessa. Mutta mistä sen voi tietää, jos ei oikeasti yritä, oikeasti puhu?
Sinulla on selkeästi vaikeuksia ihmisiin luottamisessa, ja se saa aikaan tepposia. Kärsin itse samanlaisista ongelmista, ja niiden takia olen ajanut luotani pois jo useitakin ihmisiä, sekä parisuhdemielessä että ystävinä. Jos sinulla on tilaisuus vielä yrittää korjata asioita, älä jätä tarttumatta!
Jokin asia elämässäni sai nuo ajat palaamaan mieleen, kun olen muutenkin käsitellyt menneitä pois mieltä vaivaamasta. Tämä ketju herätti taas miettimään... vaikka ei pitäisi! Yritän nyt keskittyä olennaiseen. Elä sinä senkin edestä, sillä tämä ei ole mukavaa tämäkään.
