Jätän lapset isälleen

[vinci]

eiköhän kannattaisi todellakin ensin kokeilla vaikka uutta opiskelupaikkaa tai harrastusta vaikka parikin kertaa viikossa kuin se että jätät rakastamasi perheen!
itselläkin menee hermo kyllä nopeesti kiukutteluun ja huomaan itsessäni samoja piirteitä kuin sinun tekstissäsi mutten suinkaan ensimmäisenä lähtis kokonaan pois!!
toinen asia on että jos saat jostain halvan pikku asunnon ja käyt aina kun haluat kotona tai hoidat lapsiasi kuinka jaksat ja jonain päivänä saatat huomata ettet enää tarvitsekkaan sitä omaa pakopaikkaa!
ja jos kerrran miestäsikin rakastat niin eihän siinä ole mitään järkee kokonaan sitä perhettä hylätä vai kuinka!!??
mitä tahansa teetkin niin toivon että se onnistuu ja saat sen "oman elämäsi" takaisin!!!

 

[Sitä tarkoitin]

Onko masentuneen äidin tekemä lasten pahoinpitely vähemmän kivulias lapselle, kuin terveen äidin? Sattuuko lapseen vähemmän? Järkkyykö lapsen perusturvallisuuden tunne ja luottamus vähemmän, jos äiti on masentunut? Lapsiraukat varmasti muutenkin kovilla jo äidin mielialamuutosten vuoksi, siihen vielä pahoinpitelyt päälle. Mieti nyt vähän.

Kukaan ei ole sitä väittänyt, enkä väitä sitä. Se vaan kertoo sitä, että ap tarvitsee apua - siksihän hän miettiikin lapsistaan luopumista. Eli mikään ei viittaa, että hän hakisi päähänsilitystä tai oikeutusta tekemisilleen, joten mikään ei viittaa siihen, että tämä jatkuis kun masennus saataisiin kuriin. Siksi minusta täysin käsittämätöntä tuo sun uhkailu "yhteydestä sosiaaliviranomaisiin". Tosin kyllähän heilläkin on kyky nähdä mistä on kysymys, ensisijainen tavoite heilläkin saada vanhemmat siihen kuntoon, että kykenevät ehjänä huolehtimaan jatkossa. Missään tapauksessa en sanonut, etteikö tuo lapselle olisi kivulias tai lapsi ei kärsi äidin masennuksesta. Mutta sen sanoin, että perusturvallisuus ja luottamus ei ole mahdotonta vielä saavuttaa - sen tiedän omasta kokemuksesta, poikanikin eka luokan ope totesi kerran että olisipa kaikilla lapsilla asiat samoin, eli viittasi juuri siihen mikä heijastuu pojastamme suhteessa kotiin. Ja hän on juuri se lapsi, jonka kohdalla virheitä lähinnä tein. Ehdottomasti, kaikki fyysinen väkivalta kuten henkinenkin on täysin väärin. Mutta ap:llä on mahdollisuus vielä korjata asiat.

 

[seinä vastassa]

joo sitä ei voi tietää, miltä se hermojen menettäminen tuntuu ja ku käy hiuksista kiinni vaikka aina vanno ettei koskaan kävisi, jos sitä ei oo kokenu... se tuska mikä itellä raivoaa sisällä on kauhea ja sellanen puristus rinnassa joka saa haukkomaan henkeä...

 

[Mieti itse]

Onko masentuneen äidin tekemä lasten pahoinpitely vähemmän kivulias lapselle, kuin terveen äidin? Sattuuko lapseen vähemmän? Järkkyykö lapsen perusturvallisuuden tunne ja luottamus vähemmän, jos äiti on masentunut? Lapsiraukat varmasti muutenkin kovilla jo äidin mielialamuutosten vuoksi, siihen vielä pahoinpitelyt päälle. Mieti nyt vähän.

Pakko vielä lisätä, että juuri sinun kaltaisten ihmisten takia jotku lapset joutuu kärsimään pitempään, koska tuollaisten asenteen kohtaamisen takia pelko hakea apua on monella suuri. Mutta sinusta on varmaan mukava "lyödä lyötyä", sillä sitähän masentunut äiti on.

 

[miukumaisa]

Hyvä, että tiedostat tilanteesi. Tiedostaako miehesi? Muu sosiaalinen verkostosi?(mummut, ystävät jne.) Muutoksen on lähdettävä sinusta.
Aluksi ammattilaisen puheille, mahdollisesti koko perhe + oma terapia. Jos mahdollista asumusero, mutta kuitenkin tiivis yhteistyö perheen kanssa.
Anna itsellesi aikaa ja anna itsellesi anteeksi. Vasta anteeksiantamisen jälkeen voit toipua ja miettiä tulevaa.
Paranna ensin itsesi rakastaen ja tutkien mitä on sisälläsi meneillään. Minkälaisen ammatin haluat?
Vasta sitten kuinka perheen kanssa edetään...
Jos tuntuu, ettet pysty koko päiväiseen äitiyteen, ole viikonloppuäiti
Ymmärrän jos et siihen kykene. Hyvä, että itse tiedostat. Muista kuitenkin, että sinä olet lapset tähän maailmaan saattanut ja sinä olet väsymyksestäsi huolimaata vastuussa heistä ja heidän elämänlaadustaan.
Lapsilla ei ole palautusoikeutta.

 

[merenneitonen]

Voimia!!
Hae juttuapua itsellesi, niistä lääkkeistä en nyt niin tiedä...niitä tunnutaan tyrkytettävän niin kovin helpolla nykyään.
Omaa lomaa ja juttukumppania ammattiauttajan roolissa tunnut tarvitsevan. Pidä itsestäsi huolta, muista lisäksi liikkua, nukkua ja syödä hyvin!!

:hug: =)

 

[ap]

Kiitos teille kaikille myötätunnosta!Ja naapurintäti:En todellakaan hae oikeutusta masennuksen avulla sille,että olen joskus neuvottomana ja täysin uupuneena antanut lapselle"tukkapöllyn".Kuka niin oikeasti haluaa omalle lapselleen tehdä?Olen lapsilta pyytänyt anteeksi ja ottanut syliin,jos ollaan huudettu toisillemme.Koska se vain tuntuu niin pahalta jälkeenpäin.Mistään lyömisestä tms.ei ole kyse!Vaikka tukkapöllyäkään en hyväksy..Ja itsehillintää harjoittelen.

 

[vieras]

Kovasti vaikuttaa provolta, anteeksi vain.

Muutenhan toi kertomasi kuulostaa masennukselta. Eikä sen takia kannata perhettään jättää. Miten miehesi kanssa menee? Oletteko eroamassa vain onko teidän väliset asiat kunnossa? Järkevintä olisi että ihan ensin hankkiutuisit psykologin juttusille masennuksesta. Toisekseen voisit ottaa hieman pienemmän eron lapsista; vaikka sellainen viikko alkuun tekisi terää

ärsyttää kun mistään vaikeasta tai hankalasta asiasta ei saa tänne tulla puhumaan kun heti leimataan provoksi. et sinäkään niin tyhmä ole ettet tietäisi että tällaista tapahtuu koko ajan, oikeasti!

 

[Miksuli]

mä tiedän yhden tapauksen missä äiti jätti lapset isälleen,ei siinä mitään hyvähän niiden olla isänsä ja uuden vaimon kanssa,ja en tarkkoja taustoja asialle tiedä joten en tuomitse.
Mut tää kyseinen ihminen tehnyt uuden miehen kanssa uuden lapsen joka nyt sit tietty asuu sen äitinsä kanssa...voipi lapset tuntea pientä alemmuuden tunnetta et miksi sisko kelpas ja me ei kelvattu.. :/

 

[Naapurin täti]

Onko masentuneen äidin tekemä lasten pahoinpitely vähemmän kivulias lapselle, kuin terveen äidin? Sattuuko lapseen vähemmän? Järkkyykö lapsen perusturvallisuuden tunne ja luottamus vähemmän, jos äiti on masentunut? Lapsiraukat varmasti muutenkin kovilla jo äidin mielialamuutosten vuoksi, siihen vielä pahoinpitelyt päälle. Mieti nyt vähän.

Pakko vielä lisätä, että juuri sinun kaltaisten ihmisten takia jotku lapset joutuu kärsimään pitempään, koska tuollaisten asenteen kohtaamisen takia pelko hakea apua on monella suuri. Mutta sinusta on varmaan mukava "lyödä lyötyä", sillä sitähän masentunut äiti on.

Ööö, tuota... munko vikä se on, että AP:n lapsia riepotellaan tukasta kotona?

Minähän alleviivasin juuri ritä, että AP sanoi aiemmin, ettei ole menossa lääkäriin. Ei ole hankkimassa itselleen apua siihen täällä diagnosoituun masennukseen. Siksi sanoin, että sossulle pitäisi tehdä ilmoitus. Jos AP ei hae apua, ei tilanne tule muuttumaan valitettavasti lastenkaan osalta miksikään.

Kukaan ei ajattele näissä väkivaltatilanteissa(tai yleensäkään huostaanottotilanteissa) lasten etua, aina on kyse vanhempien oikeudesta lapsiin, ei lapsien oikeudesta turvalliseen elämään. Viimeiseen asti yritetään pitää perheet kasassa ja lapset ovat lopulta niin raunioina, että kun viimein saavat apua, heistä ei enää ehjiä meinaa saada tekemälläkään. Tätä olen valitettavasti työni kautta joutunut todistamaan monta monituista kertaa.

 

[Naapurin täti]

Kiitos teille kaikille myötätunnosta!Ja naapurintäti:En todellakaan hae oikeutusta masennuksen avulla sille,että olen joskus neuvottomana ja täysin uupuneena antanut lapselle"tukkapöllyn".Kuka niin oikeasti haluaa omalle lapselleen tehdä?Olen lapsilta pyytänyt anteeksi ja ottanut syliin,jos ollaan huudettu toisillemme.Koska se vain tuntuu niin pahalta jälkeenpäin.Mistään lyömisestä tms.ei ole kyse!Vaikka tukkapöllyäkään en hyväksy..Ja itsehillintää harjoittelen.

No tuota... aiemmin kyllä puhuit tukasta vetämisestä ja riepottelusta, et pienistä satunnaisista tillikoista... ihan miten vaan.

 

[LOISTOTUPSU]

Mun on vaikee uskoo että se auttais asiaa että jätät lapset isälle, kun sun ongelma ei varmaan ole se että sulla on lapsia? Olet vaan kertakaikkisen väsyny ja varmasti masentunu.

Ehottaisin kanssa jotain harrastusta, ja vaikka toi töihin haku mitä jotkut ehotti. Otat sitä omaa aikaa äläkä jää sinne kotiin murjottaan ja synkistelemään.

Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu, kokemusta on masennuksesta ja siitä kyllä selviää.

 

[Naapurin täti]

Ja vielä: onhan se kamalaa, kun ihminen masentuu ja olen tilanteestasi AP tosi pahoillani. Mutta jos et kerran ammattiapua aio hakea, edes sen takia, että saat ne "muutamat tukkapöllyt" kitkettyä pois kasvatusmetodeistasi, et sympatioitani saa.

 

[FANG-ANN-75]

Olet selkeesti masentunut. Hae heti apua :attn: :hug: . Olet täysin eri ihminen kun saat hoitoa(lääkitys jne). Saat myös lastenhoitoapua tai jopa tukiperheen johon lapset voi välillä laittaa jos noin raskasta on. Hae apua, pyydän :hug: :hug: :hug: Et ole nyt oma itsesi ja silloin itse et kykene päätöksiä tekemään, anna meidän siis tehdä se puolestasi.

 

[LOISTOTUPSU]

Onko masentuneen äidin tekemä lasten pahoinpitely vähemmän kivulias lapselle, kuin terveen äidin? Sattuuko lapseen vähemmän? Järkkyykö lapsen perusturvallisuuden tunne ja luottamus vähemmän, jos äiti on masentunut? Lapsiraukat varmasti muutenkin kovilla jo äidin mielialamuutosten vuoksi, siihen vielä pahoinpitelyt päälle. Mieti nyt vähän.

Pakko vielä lisätä, että juuri sinun kaltaisten ihmisten takia jotku lapset joutuu kärsimään pitempään, koska tuollaisten asenteen kohtaamisen takia pelko hakea apua on monella suuri. Mutta sinusta on varmaan mukava "lyödä lyötyä", sillä sitähän masentunut äiti on.

Ööö, tuota... munko vikä se on, että AP:n lapsia riepotellaan tukasta kotona?

Minähän alleviivasin juuri ritä, että AP sanoi aiemmin, ettei ole menossa lääkäriin. Ei ole hankkimassa itselleen apua siihen täällä diagnosoituun masennukseen. Siksi sanoin, että sossulle pitäisi tehdä ilmoitus. Jos AP ei hae apua, ei tilanne tule muuttumaan valitettavasti lastenkaan osalta miksikään.

Kukaan ei ajattele näissä väkivaltatilanteissa(tai yleensäkään huostaanottotilanteissa) lasten etua, aina on kyse vanhempien oikeudesta lapsiin, ei lapsien oikeudesta turvalliseen elämään. Viimeiseen asti yritetään pitää perheet kasassa ja lapset ovat lopulta niin raunioina, että kun viimein saavat apua, heistä ei enää ehjiä meinaa saada tekemälläkään. Tätä olen valitettavasti työni kautta joutunut todistamaan monta monituista kertaa.

Olin lukevinani että tuossa eka tekstissä luki että jättää lapset isälleen ja siitä oli jo puhuttu ilmeisesti, eikö hän sillon ajattele lapsien etua.
Se on joillekin iso kynnys lähtee sitä apua hakemaan, varsinkin jos vielä sattuu sinun kaltaisia ihmisiä olemaan sitä mukamas tarjoomassa.
Silläkö se ratkee että lapset pois vaan.

 

[vieras]

mä tiedän yhden tapauksen missä äiti jätti lapset isälleen,ei siinä mitään hyvähän niiden olla isänsä ja uuden vaimon kanssa,ja en tarkkoja taustoja asialle tiedä joten en tuomitse.
Mut tää kyseinen ihminen tehnyt uuden miehen kanssa uuden lapsen joka nyt sit tietty asuu sen äitinsä kanssa...voipi lapset tuntea pientä alemmuuden tunnetta et miksi sisko kelpas ja me ei kelvattu.. :/

Tunnetko perheen tilanteen tarkasti? Oletko varma, etteä äiti on vapaaehtoisesti "jättänyt" lapset isälle?

Meillä on erittäin pitkän ja raskaan oikeusprosessin jäälkeen lapset määrätty asumaan isälle ja MINÄ; ÄITI, tunnen kyllä syyllisyyttä ja häpeää ja alemmuuden tunnetta tuosta asiasta, lapset on mulle rakkainta maailmassa ja enemmän kun mitään muuta haluaisin, että ne asuis meillä, minun luonani!! (ja useiden ihmisten just tuo "äiti jätti lapsensa"-asenne ei ainakaan omaa olotilaa helpota!!)

Ja mulla on myös uudesta liitosta yksi lapsi, joka tietenkin asuu täällä meillä kotona, äidin ja isän luona...isän luona asuvat lapset kyllä tietävät olevansa mulle rakkaita ja tärkeitä ja tietävät myös, että haluaisin niiden asuvan täällä!

Sori ap, meni vähän ohi, mut pakko oli kommentoida!!

 

[Miksuli]

mä tiedän yhden tapauksen missä äiti jätti lapset isälleen,ei siinä mitään hyvähän niiden olla isänsä ja uuden vaimon kanssa,ja en tarkkoja taustoja asialle tiedä joten en tuomitse.
Mut tää kyseinen ihminen tehnyt uuden miehen kanssa uuden lapsen joka nyt sit tietty asuu sen äitinsä kanssa...voipi lapset tuntea pientä alemmuuden tunnetta et miksi sisko kelpas ja me ei kelvattu.. :/

Tunnetko perheen tilanteen tarkasti? Oletko varma, etteä äiti on vapaaehtoisesti "jättänyt" lapset isälle?

Meillä on erittäin pitkän ja raskaan oikeusprosessin jäälkeen lapset määrätty asumaan isälle ja MINÄ; ÄITI, tunnen kyllä syyllisyyttä ja häpeää ja alemmuuden tunnetta tuosta asiasta, lapset on mulle rakkainta maailmassa ja enemmän kun mitään muuta haluaisin, että ne asuis meillä, minun luonani!! (ja useiden ihmisten just tuo "äiti jätti lapsensa"-asenne ei ainakaan omaa olotilaa helpota!!)

Ja mulla on myös uudesta liitosta yksi lapsi, joka tietenkin asuu täällä meillä kotona, äidin ja isän luona...isän luona asuvat lapset kyllä tietävät olevansa mulle rakkaita ja tärkeitä ja tietävät myös, että haluaisin niiden asuvan täällä!

Sori ap, meni vähän ohi, mut pakko oli kommentoida!!

En tunne tilannetta tarkkaan niinkuin laitoin(en ole kuullu juuri muiden versioita kuin tämän uuden vaimon,mikä voi sitten olla osaksi katkeruuttakin)eli en tuomitse asiassa,enkä tuomitsis muutenkaan,mietin vaan että kyllä lapsista varmasti joskus tuntuu pahalta miettiä asiaa,nämä lapset ovat kyllä säännöllisesti äitinsä kanssa tekemisissä,mikä mun mielestä positiivistä.

 

[vieras]

pms-oireilta,pahoilta sellaisilta..Jos ei siis ole tuo tunne koko ajn vaan mielialat heittää.Mulla oli joskus niin,että kerran kuussa olin vioikon ajan ihan eri ihminen,aivan kauhea sellainen.Huusin lapsilla,kävin joskus jopa käsiksi.Huusin myös miehelle ilman syytä.Ja mietin kotoa lähtemistä ihan tosissaan.Hyvä,ettn lähtenyt..Tämä toistui liian monta kertaa niin menin lääkärille.Mietittiin mun kk.kiertoa,että kun asiat tapahtuivat aina samaan aikaa ja todettiin,että hormonit käy "täysillä" koko ajan.Sain hormonilääkitystä ja nyt on tasaisempi olo.

Sitten,jos siihen vielä lisätään arkielämän paineet niin se on menoa,jos et hae apua!

Miksi siis naiset ovat aina niitä,jotka saavat "hulluuskohtauksia"ym.Hormonit..!

 

[Kaalikääryle]

Ööö, tuota... munko vikä se on, että AP:n lapsia riepotellaan tukasta kotona?

Minähän alleviivasin juuri ritä, että AP sanoi aiemmin, ettei ole menossa lääkäriin. Ei ole hankkimassa itselleen apua siihen täällä diagnosoituun masennukseen. Siksi sanoin, että sossulle pitäisi tehdä ilmoitus. Jos AP ei hae apua, ei tilanne tule muuttumaan valitettavasti lastenkaan osalta miksikään.

Kukaan ei ajattele näissä väkivaltatilanteissa(tai yleensäkään huostaanottotilanteissa) lasten etua, aina on kyse vanhempien oikeudesta lapsiin, ei lapsien oikeudesta turvalliseen elämään. Viimeiseen asti yritetään pitää perheet kasassa ja lapset ovat lopulta niin raunioina, että kun viimein saavat apua, heistä ei enää ehjiä meinaa saada tekemälläkään. Tätä olen valitettavasti työni kautta joutunut todistamaan monta monituista kertaa.

Tämän kaltaisten asenteiden vuoksi näistä ongelmista vaietaankin niin visusti. Ei kai kukaan täällä ole väittänyt, että tukkapöllyn antaminen lapselle olisi oikein tai puolusteltavaa. Mutta vähänpä tuostakaan on apua, että heti sännätään sormi ojossa osoittelemaan ja saarnaamaan, että hakkaaja, hakkaaja, ilmoitan sossulle, lapset pois!

Tämä aihe on näköjään edelleen iso tabu. Mutta luuletko, että ongelmat ratkeavat lyömällä leimoja niiden otsaan, jotka myöntävät joskus antaneensa tukkapöllyn lapselle? Minä väitän, että se aiheuttaa ainoastaan vaikenemista, peittelemistä ja kulissien rakentamista.

 

[työskennellyt sossussa]

Hei, käyppä kertomassa asiasta lastensuojelutyöntekijälle, saat varmasti apua sieltä. Lapsia ei viedä teiltä pois vaan koko perhettä autetaan ja tuetaan, esim. perhetyöntekijän käynneillä ja kotiavulla.

 

[Naapurin täti]

äsh, täällä aina mennään henkilökohtaisuuksiin, tyyliin "sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi ap hakkaa lapsiaan"... en jaksa enää kommentoida, kun sais kuitenkin vääntää rautalangasta.

Mutta AP, toivon todella, että haet ammattiapua ongelmaasi, lastesi vuoksi jos et itsesi. Heillä on oikeus turvalliseen lapsuuteen.

 

[Väitätkö?]

äsh, täällä aina mennään henkilökohtaisuuksiin, tyyliin "sinun kaltaistesi ihmisten vuoksi ap hakkaa lapsiaan"... en jaksa enää kommentoida, kun sais kuitenkin vääntää rautalangasta.

Mutta AP, toivon todella, että haet ammattiapua ongelmaasi, lastesi vuoksi jos et itsesi. Heillä on oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Ettet itse mennyt henkilökohtaisuuksiin, sinähän sen juuri aloitit uhkailemalla ap:tä, että jos saat tietoosi henkilöllisyyden, niin ilmoitat sosiaaliviranomaisille.
Kukaan ei ole väittänyt että sinun kaltaisten ihmisten takia ap hakkaa lapsiaan (lueppa uudestaan tekstit jos et usko), vaan kuten riks raks poks ja kaalikääryle lisäkseni totesi, että tuollainen asenne saa epäröimään sitä avun hakemista.

 

[vieras]

meneppä lääkäriin ja puhu sille kaikki. vaikuttaa että olet masentunut. älä tee ratkaisuja ennen. voimia ja siunasta teijän koko perheelle! *halaus*

 

[lumihiutale82]

voimia ap. :hug: itse teet omat ratkaisusi.

 

[Mulla]

samoja fiiliksiä. Tosin luulen että on vaan väsymystä tähän arkeen. Nyt tässä muutaman päivän miettiny että lapsella olisi varmasti kaikki paremmin ilman mua.

Ollaan siis kaksistaan lapsen kanssa päivät pitkät, on toki tukijoukkoja takana sekä on säännölliseen (tai säännöllisee ja säännöllisee) hoidossa että saan ite vähän akkuja ladattua. Ei voi mitään, tuntuu että päivittäin hermot loppuu (kauhea uhma päällä), mutta se on vaan pakko paeta toiseen huoneesee. Välillä sekään ei auta oloa kun lapsi seuraa perässä mihin vain meen.

Tuntuu vain siltä, että olisi helpompi luovuttaa. Isästäkään ei pahemmin hyötyä ole, kun käy lasta meillä kattomassa aina silloin tällöin, kun itselleen sopii.

Päivä kerrallaan se on otettava, pelottaa vaan nää tunteet mitä on heränny. Tiedän rakastavani lasta yli kaiken, mutta silti vapauden kaipuu on suuri.