järkyttävä ajatus valtaa mieleni

[Osaako joku auttaa?]

Eli aika-ajoin minulle tulee aika voimakkaitakin ajatuksia siitä, että voisiko olla mahdollista että minua olisi lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi... Rinnassa painaa aina kun tuo ajatus tulee mieleeni, mutta minulla ei oikeasti ole minkäänlaisia muistikuvia ko. asiasta. Tiedän, että ihmismieli voi sulkea mielestään kokonaan liian traumaattiset asiat joita ei vain pysty/ halua käsitellä.. Mutta pystyykö tällaista asiaa millään tavalla selvittämään, esim. hypnoosilla?

Vähän taustaa minusta; sairastuin nyt toistamiseen synnytksen jälkeiseen masennukseen ja masennustestien mukaan kärsin vakavasta masennuksesta. Olen se kiltti tyttö, joka ei koskaan sano kellekkään pahasti ja minulla on ollut ennen masennusta oikeastaan aina todella voimakas miellyttämisen tarve. Minulla on puuttunut lapsuudessa ja myöhemminkin perusturvallisuuden tunne, eikä minulla ole ollut koskaan ketään aikuista, kenelle oikeasti olisin uskaltanut kiukkuilla, suuttua tai toisaalta avautua mieltä painavista asioista.

Voiko kyseessä olla vain masentuneen ihmisen hölmöjä pohdintoja (ajattelen muutenkin aivan liikaa ja koitan mielessäni analysoida masennukseni syitä) vai onko tällaisilla tuntemuksilla aina jonkinlaista perää? Sen muistan, kun isän eno on käsikopelolla ehkä 12-vuotiaana kokeillut ihan muidenkin aikuisten nähden, joko ne tissit on alkaneet kasvaa ja siitä tilanteesta juoksin kyllä karkuun, mutta en sitä nyt ihan noin vakavana asiana kuitenkaan pidä...

 

[häpeä]

Kyllä tuokin kokemus mikä sulle sattui voi ahdistaa aikuisena. Muakin on ahdistanut, kun suunnilleen samanikäisenä törmäsin itsensäpaljastajaan joka tyydytti itseään. Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen inhottaa mua, varsinkin miehet. Siitä huolimatta olin nuorempana holtiton, ja etsin uuden hoidon joka vkonloppu. Luulen että menneisyydellä siihen vaikutusta

 

[Hmm...]

Ikävä kyllä itse olen sitä mieltä, että tämän päivän yhteiskunta ajaa ihmiset etsimään "syvempiä" syytöksiä jostain missä niitä ei ole. Eli ei ole enää vain ok masentua, kun joka toinen masentuu. Nyt etsitään heitä, joita on hyväksikäytetty lapsena, ja yksi sun toinen meistä on tullut kokeneeksi jotain samaa kuin sinä, ilman, että siinä on ollut taustalla mitään sen enempää. Se vain antaisi vankemman syyn olla masentunut ja sairas kuin normaali masennus. Toivottavasti muistoistasi ei oikeasti löydy mitään pedofiliaan viittaavaa. Ja voimia sairauden voittamiseen <3

 

Ikävä kyllä itse olen sitä mieltä, että tämän päivän yhteiskunta ajaa ihmiset etsimään "syvempiä" syytöksiä jostain missä niitä ei ole. Eli ei ole enää vain ok masentua, kun joka toinen masentuu. Nyt etsitään heitä, joita on hyväksikäytetty lapsena, ja yksi sun toinen meistä on tullut kokeneeksi jotain samaa kuin sinä, ilman, että siinä on ollut taustalla mitään sen enempää. Se vain antaisi vankemman syyn olla masentunut ja sairas kuin normaali masennus. Toivottavasti muistoistasi ei oikeasti löydy mitään pedofiliaan viittaavaa. Ja voimia sairauden voittamiseen <3

Viisaasti kirjoitit.
Kiitos, että niin teit.
Puit sanoiksi sellaista mitä itsekin olen ajatellut, mutta teit sen paremmin, mitä itse olisin osannut.

 

[vieras]

Kyllä sulla hyvin voi olla tuollainen olo ja voit olla vakavasti masentunut ilmankin, että sua olisi käytetty hyväksi. Tuohon on varmasti miljoona muuta lapsuudenkodin ilmapiiriin liittyvää syytä, jotka ovat todennäköisempiä kuin se, että sua olisi hyväksikäytetty siitä huolimatta, ettei sulla ole mitään siihen liittyviä mielikuvia.

Esim. pelkästään niinkin tavallisenoloinen asia kuin aikuisten väliset riidat voivat vaikuttaa todella voimakkaasti lapseen.

 

[vieras]

Niin ja tsemppiä täältäkin masennuksesta parantumiseen!

 

[ap]

Ikävä kyllä itse olen sitä mieltä, että tämän päivän yhteiskunta ajaa ihmiset etsimään "syvempiä" syytöksiä jostain missä niitä ei ole. Eli ei ole enää vain ok masentua, kun joka toinen masentuu. Nyt etsitään heitä, joita on hyväksikäytetty lapsena, ja yksi sun toinen meistä on tullut kokeneeksi jotain samaa kuin sinä, ilman, että siinä on ollut taustalla mitään sen enempää. Se vain antaisi vankemman syyn olla masentunut ja sairas kuin normaali masennus. Toivottavasti muistoistasi ei oikeasti löydy mitään pedofiliaan viittaavaa. Ja voimia sairauden voittamiseen <3

Tätä olen todella paljon pohtinut, siis että etsinkö vain etsimällä niitä syvempiä syitä enkä jotenkin osaa hyväksyä niitä itsestäänselviä syitä ja käsitellä niitä ja onko oikeasti tuolla ajatuksella mitään todellisuusperää... Huoh.

Ja tosiaan mulla on myös ylä-asteiältä yksi rankemman puoleinen itsensäpaljastelia- tapaus, voiskohan tämäkin liittyä näihin ajatuksiini, niinkuin nimim. häpeä kirjoittaa..

Terapia vasta aivan aluillaan, mutta täytynee ottaa jossain välissä nämäkin asiat käsittelyyn.

 

[x]

En tiedä, mutta kyllä sulla pitäs oireita olla ja masennuskin kertoo aina jotain jostain.
Mulla kesti vuosikymmenet ennen kuin muistin, ja oirehdintaa on riittänyt.
Henkinen kipu, jännitystilat jne.
Kukaan ei voi väkisin kiskoa mitään muistoja ulos.
Kun aika on kypsä, muistoja voi tulla.
Tuo yks juttu, minkä kuvasit, on yksi askel.
Käy puhumassa.
En voi vastata tänä iltana enää, menen nukkumaan, huomenna kylläkin.

 

[Hmm...]

Itse olen aikoinaan pohtinut samoja asioita. Olen kohdannut vuosien varrella monia kourijoita ja itsensäpaljastelijoita ym. Äitini on aikoinaan lapsena tullut raiskatuksi sukulaisen toimesta. Hänen tunteensa ja kokemuksena tästä tapahtumasta ovat jotain niin paljon enemmän, että kaikki se, mitä olen vuosien varrella "kehitellyt" ei ole ollut mitään sen rinnalla.

Sisareni on vuosia ollut maanis-depressiivinen ja vakavasti masentunut. Hän pohti vuosia sitä, jos hänelle on sattunut jotain - insestiä, hyväksikäyttöä tmv. Mitään ei oikeasti ole tapahtunut, mutta se mahdollinen "hyväksikäyttö" olisi hänenkin mielestään tehnyt kaikista tunteista hyväksyttävämpiä. Olemme tästä keskustelleet usein. Ja sisareni on käynyt vuosia terapiassa, eikä mitään ole tullut ilmi.

Toivon siis edelleen, että sinäkin säilyt näiltä osin koskemattomana, ja tasapainon mielesi kanssa. Voimia.

 

[ap]

En tiedä, mutta kyllä sulla pitäs oireita olla ja masennuskin kertoo aina jotain jostain.
Mulla kesti vuosikymmenet ennen kuin muistin, ja oirehdintaa on riittänyt.
Henkinen kipu, jännitystilat jne.
Kukaan ei voi väkisin kiskoa mitään muistoja ulos.
Kun aika on kypsä, muistoja voi tulla.
Tuo yks juttu, minkä kuvasit, on yksi askel.
Käy puhumassa.
En voi vastata tänä iltana enää, menen nukkumaan, huomenna kylläkin.

Olisi mukavaa, jos voisit huomenna kertoa tarkemmin millaisia oireita tarkoitat?

Ja kiitos kaikille tsempeistä masennuksesta toipumiseen! onneksi isoin askel on jo otettu ja apua haettu. Toivottavasti pääsen tästä kaikesta ulos mahdollisimman pian jo ihan lastenikin takia.

 

[maomao]

Hmm.. Erikoista, että juuri tänään kirjoitit.

Mulla on kouluikäisestä asti ollut tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Tiesin jo silloin jossain syvällä itsessäni, että jotain on tapahtunut. Äidiltäni kuulin joskus 15-vuotiaana, että olen ollut oikeassa - soitin sille ihmiselle, joka äitini mukaan on ehkä mulle sellaista tehnyt ja hän myönsi jotain (vieläkään ei totuutta, eli en tiedä mitä tarkalleen oli tapahtunut).

Viime viikolla hänen veljensä sanoi olleensa se, joka on jotain tehnyt. Nyt en tiedä mistä on kyse, kumpi ja mitä.

Olen sairastanut vakavan masennuksen ja ehkä sisälläni vieläkin.. Mutta erittäin vaikeaa on, en osaa edes selittää. En muista juuri mitään näistä. Seksuaalisuus on mulle hankala asia.

 

[MiiskuMuikkunen]

Kun mä olin pieni, muistan kuinka äitini miesystävä tuli huoneeseeni myöhään illalla, kuvitellen minun nukkuvan ja ihan vain silitti paljasta pyllyäni. Ikinä en ole äidilleni asiasta kertonut, vain muutamalle kaverille. Kyllä mä koin sen silloin pienenä aika suureksi pahaksi, vaikka nyt vanhempana sitä lukee aivan kamalia juttuja lehdistä. Vain joku noinkin pienikin juttu voi painaa mieltä.

 

[kylli]

Kun mä olin pieni, muistan kuinka äitini miesystävä tuli huoneeseeni myöhään illalla, kuvitellen minun nukkuvan ja ihan vain silitti paljasta pyllyäni. Ikinä en ole äidilleni asiasta kertonut, vain muutamalle kaverille. Kyllä mä koin sen silloin pienenä aika suureksi pahaksi, vaikka nyt vanhempana sitä lukee aivan kamalia juttuja lehdistä. Vain joku noinkin pienikin juttu voi painaa mieltä.

Tässä tullaan kysymykseen, milloin lapsen helliminen ja silittely ei ole hyväksyttävää. Onko paljaan pyllyn taputtelu tai silittäminen hyväksikäyttöä vai vain hyväksyttävä hellyydenosoitus?

 

[Omni]

Minäkin mietin aikanaan, voisiko minulla olla jotain seksuaalista hyväksikäyttöä taustalla, kun olin lapsesta asti masentunut ja ahdistuin helposti miesten kanssa. Tuttavapiirisämme oli selkeästi yksi liian nuorista tytöistä kiinnostunut mies, jolta sai asiattomia kommentteja ja minulla oli myöskin yksi vähän kummalinen mielikuva hänestä kun olin vielä pikkutyttö. Kekustelin psykiatrini kanssa hyväksikäyttöepäilyistäni, mutta hän oli sitä mieltä, ettei minulle ole luultavasti tapahtunut mitään sellaista ja oikeastaan olenkin samaa mieltä hänen kanssaan. Sitä vastaan todistaa minusta sekin, että pidän seksistä, mitä nyt jännitän sitä uuden ihmisen kanssa. Miten sinä suhtaudut seksiin?

Jotenkin minusta tuntuu että kun hyväksikäytöstä kirjoitetaan ja puhutaan niin paljon, aika moni tulee sitä epäilleeksi. Sinulla voi olla hyväksikäyttötausta tai sitten ei, toivottavasti se asia selviää, eikä jää vaivaamaan mieltäsi.

 

[MiiskuMuikkunen]

Kun mä olin pieni, muistan kuinka äitini miesystävä tuli huoneeseeni myöhään illalla, kuvitellen minun nukkuvan ja ihan vain silitti paljasta pyllyäni. Ikinä en ole äidilleni asiasta kertonut, vain muutamalle kaverille. Kyllä mä koin sen silloin pienenä aika suureksi pahaksi, vaikka nyt vanhempana sitä lukee aivan kamalia juttuja lehdistä. Vain joku noinkin pienikin juttu voi painaa mieltä.

Tässä tullaan kysymykseen, milloin lapsen helliminen ja silittely ei ole hyväksyttävää. Onko paljaan pyllyn taputtelu tai silittäminen hyväksikäyttöä vai vain hyväksyttävä hellyydenosoitus?

No miksi liu-utti käden housujen sisään, kun olisi voinut ihan päältäkin silitellä? Miksei veljelleni näin tehnyt? Ja tämä ko. henkilö muutenkin kamppaillut oman mielenterveytensä kanssa, säälittä oikeasti, että työskennellyt jopa monta vuotta lasten parissa..

 

[kylli]

Kun mä olin pieni, muistan kuinka äitini miesystävä tuli huoneeseeni myöhään illalla, kuvitellen minun nukkuvan ja ihan vain silitti paljasta pyllyäni. Ikinä en ole äidilleni asiasta kertonut, vain muutamalle kaverille. Kyllä mä koin sen silloin pienenä aika suureksi pahaksi, vaikka nyt vanhempana sitä lukee aivan kamalia juttuja lehdistä. Vain joku noinkin pienikin juttu voi painaa mieltä.

Tässä tullaan kysymykseen, milloin lapsen helliminen ja silittely ei ole hyväksyttävää. Onko paljaan pyllyn taputtelu tai silittäminen hyväksikäyttöä vai vain hyväksyttävä hellyydenosoitus?

No miksi liu-utti käden housujen sisään, kun olisi voinut ihan päältäkin silitellä? Miksei veljelleni näin tehnyt? Ja tämä ko. henkilö muutenkin kamppaillut oman mielenterveytensä kanssa, säälittä oikeasti, että työskennellyt jopa monta vuotta lasten parissa..

En tarkoittanutkaan sinun tapaustasi kun en tiennyt tapahtumista tarkemmin. Käden laittaminen vaatteiden sisään kuulostaa hyväksikäytöltä. Moni vanhempi varmasti kuitenkin hyväilee lapsiaan ilman seksuaalista tarkoitusta.

 

[x]

En tiedä, mutta kyllä sulla pitäs oireita olla ja masennuskin kertoo aina jotain jostain.
Mulla kesti vuosikymmenet ennen kuin muistin, ja oirehdintaa on riittänyt.
Henkinen kipu, jännitystilat jne.
Kukaan ei voi väkisin kiskoa mitään muistoja ulos.
Kun aika on kypsä, muistoja voi tulla.
Tuo yks juttu, minkä kuvasit, on yksi askel.
Käy puhumassa.
En voi vastata tänä iltana enää, menen nukkumaan, huomenna kylläkin.

Olisi mukavaa, jos voisit huomenna kertoa tarkemmin millaisia oireita tarkoitat?

Ja kiitos kaikille tsempeistä masennuksesta toipumiseen! onneksi isoin askel on jo otettu ja apua haettu. Toivottavasti pääsen tästä kaikesta ulos mahdollisimman pian jo ihan lastenikin takia.

Oireita on ollut lapsuudesta saakka, menin ihan kokonaan "kipsiin" ja vaikka
mitä. Nyt vuosia sitten aloin muistamaan, kaikki aukeni kuin lankakerä.
Ja sitten aloin muistamaan muutakin väkivaltaa(ei siis tätä).
Ei ihme että masennusta on ollut, voimakasta ahdistusta, koska siinä on hirveä "työ" kun joutuu pitämään noita ahdistavia asioista ja tunnelukkoja sisällään.
Miten olisin niitä lapsena käsitellyt?
Kaikki oli pakko sulkea pois.
Kehon jännitystila muodostuu myös kaikesta tästä.
Kyllä tiesin aina että jotakin on, en vaan muistanut.
Nyt tuntuu vaikealta saada apua, tavallinen keskusteluterapia ei auta,
pitäisi olla kokonaisvaltaisempaa hoitoa.
Joka tapauksessa kannattaa selvitellä asioita, sinä voit lähteä tosiaan
ensin tuosta yhdestä tapauksesta liikkeelle.
Alitajunta suojaa ihmistä, työskentely on hidasta,
mutta silti kannattavaa.