Järki vai tunteet??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "elina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"elina"

Vieras
Meillä on entuudestaan kaksi lasta, 4v ja 1v, ja aina ollaan miehen kanssa puhuttu että tämä oli nyt tässä tää meidän lapsiluku. Nyt yhtäkkiä on alkanut vauvakuume nostaa päätään, ja pahemman laatuisesti...:O Järki kyllä sanoo että ei enempää lapsia, vaikka esim. taloudellinen tilanne on hyvä, mutta sydän sanoo että vielä yksi meille mahtuisi...<3

Mies ei vielä tiedä näistä mun ajatuksista, enkä tiedä miten asiassa etenisin. Toisaalta mies tykkää kovasti lapsista, eikä ehkä olisi ajatusta vastaan, tai tiedä häntä...

Kertokaa te kolmen äidit ja isät, onko elämä kolmen kanssa jotenkin merkittävästi hankalampaa/helpompaa?
 
Mulla on sama, tai tosin 3 lasta mulla oli mielessä aiemminkin, ehkä jopa 4. Mutta mietityttää silti hyvät ja huonot puolet. Vaikka tiedän että kovasti katuisin jos kolmatta ei koskaan tulis, oon välillä jopa miettinyt että mitä jos meillä olis "vaan" nämä 2 lasta.
Mitään vauvakuumetta en pode, enkä oikeastaan edes raskauskuumetta vaan kaipaisin kolmatta lasta, pienellä ikäerolla kun ikää alkaa olla jo 30.
Meillä ei kyllä yrityskään ole vielä ajankohtaista kun vasta kesällä ja pienethän meillä on vasta nämä lapset, 1v11kk ja 3kk. Mutta näillänäkymin haluaisin yrittää niin että pienin mahdollinen ikäero ois 1v6kk...
Kahden kanssa meillä on ollut tosihelppoa, tietenkin varmaan vaikeutuu kun vauva alkaa liikkumaan mutta väliaikaisesti. Aikaa on riittänyt molemmille hyvin ja esikoinen ei ole ollut mustasukkainen yhtään. Meillä mieskin on paljon kotona (tietenkin käy töissä) osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin.
Haluan kolmannen lapsen kyllä mutta silti mietityttää onko se järkevää, nyt kun 2 on ollut ihan suht helppoja, mitä jos uhmaan kohtaloa tuolla kolmannella? Onko sallittua haaveilla vielä kolmannesta tai jopa useammasta kun on 2 ihanaa lasta jo? Tuleekohan siitä sitten ihan helvettiä, aika ei enää riitä ollenkaan?
 

Similar threads

Yhteistyössä