jankuttaja

Onko 2-3 vuotiaille puhuvaisille lapsille tyypillistä saman asian jankkaaminen? Siis poika 2½ v. voi kysyä tai hokea samaa juttua vaikka sata kertaa peräkkäin niin kauan että tahto toteutuu ("anna mulle mehua!") tai että toistan hänen sanomansa ("auto meni rikki"x 50, äippä vastaa"joo, auto meni rikki" ja sitten lapsi vaikenee). Toki yritämme välttää toimimasta näin; yritän vastata "toisin sanoin" tai vaikka poistun jääkaapin tuntumasta kun vaatimukset alkavat yms. mutta kun tuntuu ettei tässä asiassa päästä edes tiukalla johdonmukaisella linjalla eroon... Onko muilla kokemusta asiasta? Jotain hyvää käytännön jippoa tms..

 

Tuohon jankkaamiseen, kunnes saa mitä tahtoo, toteaisin, että meillä auttaa se, että tietää rajat ja niistä pidetään AINA kiinni. Tietää, että jankkaamisella ei saa mitään läpi niin ei sitä kauan jatka. Tuleeko teillä sellaisia tilanteita, että välillä saa periksi ja välillä ei? Kannattaa olla kielloissa johdonmukainen. Yksinkertainen jippo, mutta toimii. Muihin asioihin jankkaamiseen niin meilläkin 3v jankkaa monta kertaa, että esim. "Katso äiti, auto!" mutta hän jankkaa vain niin kauan kunnes kiinnitän huomioni KUNNOLLA siihen, mihin hän haluaa. Jos sanon vaan puolihuolimattomasti joo auto ja teen/ajattelen muuta, hän jankkaa. Eli huomioitko tosiaan sen mitä lapsi juttelee KUNNOLLA? Näin toiminen meillä ei jankkaaminen ole päässyt ongelmaksi asti, vaikka toistoa siis tulee kieltämättä päivittäin.