Jälleen mustasukkaisuudesta...

[Ongelmanainen]

Neuvokaahan rakkaat lukijat.
Olen mega-mustasukkainen miehelleni hänen aikaisemmista suhteistaan, ja tietysti kenkkuilen ja v*ttuilen hänelle niistä. (tiedän- tyhmää ja keskenkasvuista, mutta en voi itselleni mitään) Mies on moneen otteeseen ilmaissut, että ei halua kuulla sanaakaan aiheesta, mutta en kykene sulkemaan suutani pitkäksi aikaa.. Mitään erityistä syytä mies ei käytöksellään anna tähän, ei esim haikaile näiden naisien perään.
Nyt mies päätti, että joka kerta kun sanon poikkipuolisen sanan hänen menneisyydestään, se on 1 päivä ilman seksiä. Kärsin juuri muutaman päivän "rangaistuksen", tänään kun mies olisi sitten halunnut vaakamamboa, haistatin suutuspäissäni paskat. (Minusta tämä järjestely on ihan kamala, vaikka itse olenkin itseni saaattanut tähän kuseen...)

Miten voin jotenkin "kasvaa ihmisenä" tms, jotta pääsisin yli noista existä? Itsetuntoa monessa paikassa käsketään kohottamaan, mutta eipä tuo minusta ainakaan ole helppoa, pikemminkin teeskentelyä hokea itselleen jotain "olen ihana" -mantraa.... Olen koko ikäni saanut kuulla olevani tyhmä ja ruma, joten ei tätä ihan heti muuteta.
Voisinhan myös mennä plastiikkakirurgille veitsen alle, mutta rahallisesti tämä ei ainakaan ole mahdollista

 

[luottamuksen kautta]

Kärsin myös mustasukkaisuudestani, mutta en enää niin paljon kuin aiemmin ja se on enemmän kausittaista. Olen saanut myös hillittyä käytöstäni vähitellen eikä mies edes tiedä, kuinka paljon teen töitä asian eteen. Kaikkein paras lääke itselläni on alkoholin käytön kontrollointi.
Uskon että aika auttaa tähän asiaan. Kun parisuhde on vakaammalla pohjalla ja luottamus kasvanut, mustasukkaisuuskin ehkä vähenee.
Suosittelisin että puhuisit asiasta ja tuntemuksistasi miehesi kanssa ystävällisissä merkeissä ja ajan kanssa. Avoimen keskustelun kautta ymmärrätte ehkä paremmin toisianne ja syitä, mitkä aiheuttavat ongelmia. Puhukaa myös läpi avoimet exiin tai muihin "tuttuihin" liittyvät kysymykset, jotka saattavat painaa mieltä ja kun ne on kerran selvitetty, unohda ne äläkä palaa niihin enää...

Nimim. kokemusta on ja usein helpommin sanottu kuin tehty ;-)

 

[AnnaStiina¤¤]

Voisitko olla armollinen itseäsi kohden? Olet saanut haukkuja elämäsi aikana, ja ne ovat vaikuttaneet siihen miten koet itsesi. Anna itsellesi armoa, lohduta itse itseäsi. Kiusaajat jätä taaksesi, arvostelijat. He vain yrittivät latistaa sinut. Näe se ettei kiusaajilla ja miehelläsi ole yhteyttä, että purat mieheesi kiusaajien jättämiä jälkiä.

En tiedä toimiiko tällainen sulla, mulla se helpotti mustasukkaisuutta. Samoin alkoholin vähentäminen.

 

[Lääkettä]

- Pura negatiivisia tunteita liikuntaan
- Käsittele menneisyydessä tapahtuneet ikävät asiat
- Kunnioita ja rakasta itseäsi
- Keskustele miehesi kanssa kun aika on sopiva

 

[Ei toimi niin ei toimi]

Yksinkertainen kysymys. Onko miehesi kertonut että hän rakastaa sinua, ottaako hän sinut toistuvasti huomioon osoittaen välittämistä ja sitä että haluaa rakentaa juuri tätä suhdetta. Luulenpa että pikemminkin kuviteltu kuin todellinen mustasukkaisuutesi kumpuaakin siitä ettet saa näitä suhteeseen kuuluvia perustarpeita tyydytettyä. Serksi on myös perustarve ja siinäkin näyttää homma menevän suuntaan jossa et voi kertoa omia halujasi, mies määrää milloin ollaan. Ymmärrät vielä suuttua, mutta kauankohan? Sen sijaan mustasukkaiset ihmiset kertoavat toistuvasti existään ja menneisyydestään heidän kanssaan saaden uuden kumppanin epävarmaksi. He eivät myöskään ilmaise että nykyinen suhde olisi heistä se paras, lisäten eddelleen toisen epävarmuutta. Uusi kumppani alkaa sitten miettiä onko hän mustis vaikka periaatteessa vain peilaa toisen tunnemaailmaa, toimii peilinä. Tällä tavoin mustasukkainen kontrolloi toista ja voi syyttää kavereilleen toista mustikseksi. Mikäli vihjailut eivät onnistu alkavat väkivaltaisemmat konstit. Onneksi moni ymmärtää lähteä ennen tätä.

 

[sessi_]

Yritä ensin selvittää itsellesi, miksi ihmeessä olet mustasukkainen. Onko kyse edes existä johtuvasta mustasukkaisuudesta vai oletko vain todella epävarma itsestäsi? Onko exillä lopulta mitään tekoa sinun epävarmuutesi kanssa? Jos miehesi ei puhu existään tai muuten anna aihetta mustasukkaisuuteen, miksi kiukkusi purkautuu exiä koskevilla kommenteilla? Jokaisella on oikeus menneisyyteen - meinneisyys on varmaan sinulla itselläsikin. Ymmärrän kyllä, että itsetuntosi on huono, jos olet saanut haukkuja aiemmin. Mutta ihan rehellisesti: kuinka kauan luulet miehesi kestävän päänaukomistasi? V*ttuilullasi teet tosi pahaa hallaa suhteellenne, joten yritä muuttaa käytöstäsi nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Kuten nimimerkki luottamuksen kautta kirjoittaa, koita puhua miehellesi asiasta asialliseen sävyyn, eikä provosoivien kommenttien kautta. Kerro omasta epävarmuudestasi. Miehesi alkaa ehkä ymmärtää sinua paremmin ja oma olosikin paranee.

Itsetunnon kohottamisesta... Ei sinun tarvikaan mitään mantroja hokea. Opettele vain rakastamaan itseäsi. Kuulostaa siltä, että et koe olevasi miehesi rakkauden arvoinen. Miehesi kuitenkin ON sinun kanssasi ja hän rakastaa sinua, joten lakkaa kysennalaistamasta näitä faktoja. Siihen on syynsä, että miehesi on sinun kanssasi, ja sinussa on paljon hyvää.

Tsemppiä!

 

[helttakaula]

Kyllä pääset eroon mustasukkaisuudesta tai ainakin opit elämään sen kanssa, mutta paljon töitä se vaatii. Se on kuin laihduttaminen, jossa pitää opetella jääkaapille menemisen sijasta jotakin muuta järkevämpää asiaa.

Mustasukkaisuudessa ei kannata ajatella, että et voi itsellesi etkä käytöksellesi mitään. Kyllä voit, mutta sinun pitää yrittää joka kerran estää itseäsi kiusaamasta itseäsi ja miestäsi. Mustasukkaisuusdraamoissa säälitellään aina sitä mustiksen puolisoa, mutta mielestäni myös se mustis itse kärsii asiasta.

Ensinnäkään et voi mitenkään vaikuttaa sellaisiin asioihin, jotka on jo tapahtuneet. Jos et siedä sitä, että miehelläsi on ex-naisia, niin suosittelen siirtymistä 18-vuotta täyttäneisiin, joilla ei ole vielä ehtinyt olemaan yhtään naista. Sitäkö siis toivoisit? Jos miehesi alkaisi piikittelemään sinua SINUN aikaisemmista suhteistasi, niin luulenpa, että et yhtään sietäisi sellaista, vaan vastaisit hyvin kipakasti, että mitä se sulle kuuluu.

Joskus mustasukkaisella nalkuttamisella voi olla sellainen tausta, että jos omat vanhemmat ovat eronneet, niin alitajuntaan on saattanut jäädä sellainen ajatus, että minä itse lapsena kiukuttelullani olen aiheuttanut vanhempien eron. Tietenkään oikeasti asia ei ole niin, mutta tuollainen lapsellinen ajatus on saattanut jäädä ihan aikuisiälle asti. Silloin siis kiukuttelee puolisolle ja yrittää saada häntä lähtemään, vaikkei sitä oikeasti halua.

Mietipä sellaista vaihtoehtoa, että kun koet mustasukkaisuutta, niin sano miehellesi siitä. Kerro, että sinusta tuntuu, että olet huonompi kuin exä ja kaipaat nyt kamalasti halausta. Joskus siis käyttäytyy mustasukkaisesti, vaikkei oikeasti halua muuta, kuin huomiota mieheltä. Mustasukkaisella käytöksellä vaan saa lähinnä miehen kiukkuiseksi eikä sitä, mitä oikeasti haluat eli huomioimista.

Mustasukkaisuudesta kannattaa puhua miehen kanssa silloin, kun tunnet olosi tyyneksi ja vahvaksi. Kun ei ole turhaa kiihkoilevaa raivomielialaa, niin asioista voi tosiaan keskustella ilman huutoa. Yritä opetella tunnistamaan, mitä tunteita sinussa on ja miten niitä voi purkaa. Yleensä myös liikunta auttaa ahdistuksessa, stressissä, masennuksessa ja hyvin monenlaisessa henkisessä ahdingossa.

Miehesi tehtävänä ei ole sinun parantaminen, mutta toki voit pyytää mieheltä apua ja kertoa hänelle, että miten pitäisi toimia, kun mustiskohtaus yllättää. Jos se yllättää esim. silloin, kun olet kokannut kuumassa keittiössä kesähelteellä ja olet nälkäinen, niin sen sijaan, että alkaisit heittämään kommenttia siitä, miten miehen exä tuskin olisi raatanut keittiössä tms, niin ota tauko, kylmä juoma ja pyydä mieheltä pusua tai vaikka vartin pikasessiota makuuhuoneen puolella. Taatusti sellaisen jälkeen kumpikin on tyytyväisempi kuin että kiukuttelisit mustasukkaisena.

 

[ei ole helppoa]

Pakko sun on jotain tehdä. Mene vaikka parisuhdeneuvojalle tai psykologille juttelemaan tuntemuksistasi. Tuolla menolla ajat itse miehesi pois, ehkä paremmin kohtelevan naisen syliin.

 

[Sn]

Itsetunnolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä näytät. Vaikeahan sitä itsetuntoa tietysti on lähteä kohottamaan, mutta oma neuvoni on että suuntaa ajatuksesi muualle. Järjestelmällisesti kieltäydy ajattelemasta entisiä naisia ja keksit muuta tekemistä.

Mitä taas tulee tuohon "en voi itselleni mitään"-väitteeseen niin sehän ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Et halua voida itsellesi mitään ja se on aivan eri asia. Aikuisella ihmisellä tulisi olla itsehillintää ja huolestuisin todella jos sinulla ei sitä ole.

 

[Itserääkkääjä]

Mustasukkaisuus on on ihan vihoviimeistä! Minä olen edelleen - yli kuuden vuoden jälkeen - niin mustasukkainen miehestäni, että usein mietin, että haluan lopettaa koko suhteen, jotta tämä ällöttävä tunne loppuisi. Mutten pysty siihenkään, koska hän on (vasta aikuisiällä löytynyt) Elämäni Rakkaus.

Olen käyttänyt paljon aikaa mustasukkaisuuteni analysointiin ja itseni asennekasvatukseen. Ei auta. Inhottavinta on, kun huomaan, että yllytän itseäni miettimällä kaikenlaista älytöntä ja muistelemalla ikivanhoja sanomisia tai tapauksia, ja ravoni ja tuskani kasvaa järjettömäksi.

Olen huomannut, että mustasukkaisuus on paljolti myös kateutta siitä, että itse en ole kokenut samoja asioita kuin toinen. Eli olen kateellinen hänen menneisyydelleen. Aivan syyttä tosin, mutta se ei mustasukkaisuudessa olekaan oleellista.

Yksi ikävä lisätuntemus on se, että en halua myöntää enää mustasukkaisuuttani, koska silloin olen heikommassa asemassa. Ilkeästi myös usein toivon, että olisinpa silloin ja silloin sanonut sen ja sen, niin olisin saanut näyttää, miltä tuntuu, kun sattuu. Ääliömäistä. Mustasukkaisuus pistää puolustuskannalle ja tekee julmaksi.

Niin, että jos joku tietää, miten mustasukkaiset tunteensa saisi kuriin, niin nevuot kyllä kelpaavat. Ainut millä minä itseäni osaan lohduttaa on se, että onhan hänkin mustasukkainen minusta. Ja että onhan minullakin oma vinkeä historiani...

 

[sopii joillekin]

Eräs psykologi neuvoi mustasukkaisuuteen (aiheelliseen, oli petetty) sen neuson vain, että täytyy asennoitua siihen, että se kaikkein pahin voi tapahtua, voi löytää puolisonsa sängystä toisen kanssa. Silti täytyy asennoitua siihen, että oma elämä jatkuu senkin jälkeen ja siitä selviää. Joten so what? Eläkää täysillä, anuttikaa, koskaa ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, toinen voi pettää, toinen voi vaikka kuolla. Oman elämän on silti jatkuttava. Miksi pitata nukyhetki murehtimalla etukäteen mikä voi mennä vikaan.

 

[SäälittäväLyyli]

Olen kanssa mustasukkainen poikaystävästäni. Hän erehtyi tutustuessamme kertomaan minulle juttuja entisistään ja vedän niitä joskus edelleenkin esiin riidoissa. En tajua miten ne saattavat edelleen sattua niin. Ei kukaan mies toisaalta minulle ole niin yksityiskohtaisia tarinoita kertonutkaan. Tieto lisää tuskaa... Mä näen hänet niin vastustamattomana, ja ehkä jotenkin en koe itseäni arvoisekseen. Hän on myös minua useamman vuoden vanhempi, ja samalla lailla minäkin koen että olen hänen menneisyydestään mustasukkainen, kaikista seikkailuista, pitkistä rakkauksista. Ei niin, etteikö minullakin niitä olisi ollut, mutta jotenkin... Ehkä kun nyt kun hän rakastaa minua tunnen, miten hän VOIKAAN rakastaa, niin intohimoisesti, ja miten voimakkaan seksuaalinen hän on, ja tunnen mustasukkaisuutta, että hän on rakastanut myös näitä toisia naisia samalla tavoin. Vaikka kyllähän nyt järkikin sanoo, että en minäkään koskaan rakasta kahta kertaa samalla tavalla, kun kohde on eri, ja itse muuttuu! Enhän mä itsekään ajattele entisiäni nyt kun olen hänen kanssaan, enkä edes muista millaista oli olla lähellä näitä miehiä. Mikä hemskatti siinä sitten on, että en voi kääntää tätä toisinpäin?
En ole siis ollut aiemmissa suhteissa mitenkään erityisen mustasukkainen. Mutta tämän ihmisen kohdalla olen. Ehkä hän käytöstavoillaan, suurella sosiaalisuudellaan (jota joskus naiset voi tulkita väärinkin?), joillakin vitseillä joista en tykkää, kertomillaan tarinoilla (joita ei siis enää kerro kun tietää tunteeni) saa oloni epävarmaksi. Ehkä mä pelkään sitten että olen itsekin hänelle vain joku "tarina" loppujen lopuksi.
Mutta tiedän miten uskollinen hän on, varmaan mielenlaadultaan vielä uskollisempi kuin minä. Ei tekisi mitään minua vastaan tässä mielessä, siihen voin luottaa.
Omaa alemmuudentunnetta tämä vain on, eikä toista voi omistaa. Ehkä olen vielä kypsymätön tässä mielessä, ehkä hänen kanssaan vasta mulla on mahdollisuus kohdata tämä pimeä puoli itsessäni, vai pelkäänkö vain menettäväni hänet?...
Raastavaa se kuitenkin on, eikä saa aikaan mitään hyvää. Tekis mieli paeta vaan jonnekin nunnaluostariin.
Ei mulla aina ole tämän näin "päällä" tosiaankaan, mutta nyt on joku kriisivaihe. Voi myös olla että muut ongelmat jotenkin kanavoituu siihen mustasukkaisuuteen.