Toggle sidebar

...jälleen kaivataan vinkkejä UNIKOULUUN!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hötkymamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hötkymamma

Vieras
Terve!

Meillä on tomera ja voimakastahtoinen 1-vuotias. Olin alussa tosi epävarma äiti, singahtelin heti pienestäkin inahduksesta vaavia tyynnyttelemään. Tämä paha tapa minulla on vieläkin öisin ja iltaisin. Lapsi ei osaa nukahtaa itse ja öisin herää todella usein, nousee pinniksessä seisomaan ja huutaa. Minä, huonohermoinen äiti, otan herkästi lapsen viereeni nukkumaan... Nyt olen päättänyt pitää unikoulun kun mieheni lähtee työmatkalle. Tämä ajankohta sen vuoksi, ettei tarvitse stressata töissäkäyvän miehen nukkumisista...häntä ei siis haittaisi huudot, mutta mua haittaa jos hän ei saa nukutuksi....

Periaatteet tiedän unikoulun systeemeistä. Puolisen vuotta sitten saimme yösyönnit koulun myötä loppumaan, silloin toivoin, että olisi nukkuminen tai pikemminkin uudelleen nukahtaminenkin onnistunut, vaan ei.

Harkitsemme tässä myös siirtoa tavalliseen matalaan sänkyyn. Olisikohan hyvä tehdä tuo vaihto ennen unikoulua, vai samassa hässäkässä vai vasta jälkeenpäin?

Muutenkin....antakaa käytännön vinkkejä. Mitä ei ainakaan kannata tehdä? Mitä ainakin pitäisi muistaa?

Meille on toinen muksu syntymässä puolen vuoden kuluttua. Tavoite olisi, että edes esikoinen nukkuisi itsenäisemmin tuohon mennessä....
 
Itse tunnustan sortuneeni esikoisen kanssa myös siihen, että olin samantien työntämässä tuttia vauvan suuhun, kun hän oli ihan pieni. Hätäilin siis liikaa ja hössötin ihan turhaan vauvan ympärillä. Meillä asia parani hieman sillä, kun siirsin vauvan sängyn pois vanhempien makuuhuoneesta.

Älä siirrä vauvaa pois pinnasängystä vielä unikoulun aikana, koska hän pääsee liian hyvin pois matalasta sängystä. Lisäksi pinnasänky on hänelle se tuttu paikka, joten matala sänky voisi olla ehkä liian iso muutos.

En osaa sanoa tassuttelu-unikouluista, koska olen lapsilleni käyttänyt vain sitä "huudatusunikoulua". Sitä ennen pidä kiinni rutiineista, että nukkumaan mennessä rutiinit olisivat kohdillaan esim. iltatoimien osalta.

Suhtaudu itkuun siten, että se on vain vauvan tapa kommunikoida. Siitä ei kannata ottaa hermoromahdusta itselle. Vaikka mies olisikin kotona, niin voihan hän nukkua esim. korvatulpat korvilla sen aikaa, että unirytmi loksahtaa kohdilleen.
 
Huudatusunikoulu mulla on mielessä ollut....siis vähän aikaa huutoa ja sitten käynti vauvan luona rauhoittelemassa.... Meillä lapsi nukkuu omassa huoneessaan.
 
vauvahan ei "opi" nukkumaan vaan alistuu olemaan huutamatta kun kukaan ei vastaa hänen tarpeisiinsa.
Vaarallista, vaarallista ja saattaa vaarantaa lapsen optimaalisen kehittymisen.



 
Ja pyh edelliseen! Vuoden ikäinen osaa olla jo niin juoni, että tietää kyllä keinot saada äiti luokseen. Kyse on ainoastaan tavasta! Luota ap. siinä itseesi, että kuulet kyllä huudon laadusta jos lapsellasi on oikeasti hätä. Tsemppiä!
 
Minulle tulee tuosta huudatus-unikoulun ideasta jotenkin ahdistunut olo. Ihan kun lapselle haluttaisiin sanoa, että 'kyllä me sinulle näytetään että huudolla et saa tahtoasi läpi' ja huuda vaan, opithan olemaan huutamatta kun kukaan ei vastaa huutoosi'. Tuntuisiko itsestäsi kivalta jos esim miehesi tekisi noin? Olisi täysin välinpitämätön sinun hädästäsi?

Itsehän ap on osittain lapsen ongelman aiheuttanut, kun on liian herkästi reagoinut vauvan pienimpään ääneen. Nyt on ap:n tehtävä opettaa vauvalle, että hänen huutoonsa kyllä reagoidaan, mutta sinaostaan läsnäololla ja läheisyydellä (eli tassuttelulla) ellei ole joku 'oikea' hätä. Kyllä lapsi oppii uusille tavoille ilman huudatusta jos vaan on johdonmukainen unikoulussa. Mies voisi olla suureksi avuksi; meillä mies hoiti tassuttelun kaksi yötä kun itse olin jo niin poikki jatkuvasta heräilystä.
 
niin, en oikein nää eroa noiden kahden unikoulun välillä. Tottakai menen tassuttelemaan pienokaista aina kun hetki on huudettu....molempia siis oli aikomus harrastaa. Kuten edellä jo kerroin, yösyöttöjä ei ole enään ollut puoleen vuoteen, eli tähänkin saakka olen käynyt pienokaisen aina tassuttamassa takaisin vuoteeseen, kunnes olen väsynyt ja ottanut hänet viereeni....

Itsehän olen ongelmani toki aiheuttanut....sattui vieläpä niin huonosti, että lapseni on huonouninen. En todellakaan halua jättää lasta huutamaan kun korkeintaan viideksi minuutiksi kerrallaan, luontoni ei anna periksi pidempiä huutoja kuunnella.... Jos nyt olen oikein ymmärtänyt...unikouluvinkeistänne....läsnäoloa ja tassuttelua, mutta ei viereen ottamista? Te, jotka olette huudatusta vastaan, kuinka nopeasti reagoitte lapsen herättyä ja menette tassuttamaan?
 
heippa!

Meillä vauva alkoi temppuilemaan nukahtamisen kanssa 4kk iässä ja kahden viikon sylissä kantelun ( 3-6 tuntia per ilta) ja kamalan temppuilun jälkeen päätimme aloittaa lempeän unikoulun. Kysyin vielä ohjeitakin synnystysosaston hoitajilta ja he sanoivat, että kannattaa opettaa nukahtaminen nyt eikä tapella sitten kun vauva ymmärtää enemmän (jossakinhan suositellaan unikoulua aikaisintaan 6kk ikäisille). Me mentiin näin:

-Luotiin iltarutiinit. eli 20.30 puhdas vaippa ja unipuku päälle
-Sylittelyä 21 saakka
-21.00 äiti ja vauva menevät hämärään ja hiljaiseen makuuhuoneeseen. Rauhallinen imetys. Röyhtäytys ja vauva omaan sänkyyn. Vauvaan ei kosketa niin kauan kun on sängyssä hiljaa ja tyytyväisenä, saa liikkua, jutella ja touhuta itsekseen. Jos alkaa itkeä, lauletaan/hyräillään hiljaa ja laitetaan käsi esim. selän, pepun tai hartioiden päälle. Silitellään kunnes rauhoittuu. Sitten otetaan käsi pois ja voidaan vielä jatkaa hyräilyä kunnes sekin lopetetaan. Jos lapsi on rauhallinen annetaan hänen itse nukahtaa tai aloitetaan alkusta jos itkee kunnolla. Jos lapsi itkee hysteerisenä otetaan hetkeksi syliin ja rahoitellaan. Ei kuitenkaan tarjota mitään virikkeitä. Kun on rauhallinen laitetaan takaisin sänkyyn.

Meillä vauva oppi näillä menetelmillä siis nukahtamaan itse noin viikossa, pahimmillaan nukahtaminen kesti 2 tuntia josta itki noin 20-30min pätkissä (vertaa siis entiseen 6 tunnin sylissä kanteluun!). Mitään huudatusta ei noin pienille todellakaan suositella. Mutta mielestäni sinä voit jo antaa vähän huutaakin, ettei lapsesi opi käyttämään huutoa pomotteluna.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hötkymamma:
niin, en oikein nää eroa noiden kahden unikoulun välillä. Tottakai menen tassuttelemaan pienokaista aina kun hetki on huudettu....molempia siis oli aikomus harrastaa. Kuten edellä jo kerroin, yösyöttöjä ei ole enään ollut puoleen vuoteen, eli tähänkin saakka olen käynyt pienokaisen aina tassuttamassa takaisin vuoteeseen, kunnes olen väsynyt ja ottanut hänet viereeni....

Itsehän olen ongelmani toki aiheuttanut....sattui vieläpä niin huonosti, että lapseni on huonouninen. En todellakaan halua jättää lasta huutamaan kun korkeintaan viideksi minuutiksi kerrallaan, luontoni ei anna periksi pidempiä huutoja kuunnella.... Jos nyt olen oikein ymmärtänyt...unikouluvinkeistänne....läsnäoloa ja tassuttelua, mutta ei viereen ottamista? Te, jotka olette huudatusta vastaan, kuinka nopeasti reagoitte lapsen herättyä ja menette tassuttamaan?
Click to expand...

Tassuttelussa lapsen saa ottaa syliin rauhoiteltavaksi kun taas huudatuksessa ei. Suosittelen lukemaan Elizabeth Bantleyn "pehmeä matka höyhensaarille" Sen ohjeet käyvät n. 2 vuotiaaksi asti. Ja kirjassa kerrotaan myös, miten huudattaminen vaikuttaa lapseen! Kirjailija siis vastustaa huudattamista.
 
tosiasia kuitenkin on, että huudattamalla lapsi ei opi mitään muuta kuin sen, että vanhempiin ei voi luottaa jos on hätä. 1-vuotias osaa olla niin juoni, että osaa jopa huutaa jos on jokin hätä, hätä se on vauvalle nimittäin äidin läheisyydenkin kaipuu, jos aikuisiakin ahdistaa usein öisin niin miksei pientä vauvaa sitten. Mut ihan miten vaan, senkun huudatatte.
 
Minäkään en oikein ymmärrä eroa tassuttelu ja huudatus -unikoulujen välillä. Meillä ei kyllä pelkkä tassuttelu huutoa lopeta. Eli vauva huutaa sängyssä tissiä, silittelen ja pidän kättä selällä ja pepulla. Ei auta yhtikäs mitään huutoon. Eli huuto jatkuu. Tiedä sitten kumpaa unikoulua olen toteuttanut. Kun oikein äityi, niin otin vain viereen kainaloon ja itkuunsa nukahti reppana. Mutta niin vain 4 yön jälkeen jäin tissin perään huutelu pois. Yhdesti olen joskus imettänyt, kun siihen on kerran "lupa".
 
Niin, vielä siitä tassuttelusta. Meillä siis ei huudeta maidon perään, kaveri huutaa seuraa, viereen tai mitä lie. Joka tapauksessa huudot liittyvät tiettyyn aikaan yöstä, noin kahden kolmen aikaan on pahin....kun kippaan pinniksessä seisovan lapsen takaisin sänkyyn ja taputan kevyesti pepulle rauhoittuu heti ja jatkaa uniaan, kai. 5-10 minuutin päästä sama homma ja tätä jatkuu ties minne....yleensä olen sitten väsynyt ramppaamaan edes takaisin ja otan muksun viereeni. Välissä nukkuminen oli ihan ok, mutta nyt tuo unikoulu tuli ajankohtaiseksi, koska tuntuu, että välissä lapsi on vielä rauhattomampi kuin omassa sängyssään.... Tähän asti olen noussut heti inahduksen kuultuani laittamaan lasta takaisin makuulle, jotenkin ajattelin, ettei ehtisi herätä ihan kokonaan kun ei ehdi alkaa huutamaan ihan tolkuttomasti... tiedä sitten mikä olisi paras. Neuvolassa kehottivat menemään heti inahduksestakin, juuri sen vuoksi, ettei lapsi havahtuisi täysin hereille. Nyt kuitenkin meinaan olla sen verran kylmempi äiti, että anna hetken karjua.... Jos yhtään osaan lastani tulkita, osaa hän jo mielestäni kikkailla tuon heräilyn kanssa....tai siis tietää pääsevänsä väliin kun tarpeeksi usein nousee ja karjuu...
 
Minulla on sellainen kokemus, että vauvalla on erilaisia huutoja. On sellaista huutoa, että "tule äiti tänne, haluan seurustella ja leikkiä yöllä ja ehkä tissinkin suuhuni, vaikka ei ole nälkä" ja sitten on sellaista hätähuutoa.
Tuo ensimmäinen huuto on sellaista katkonaista ää ää ääää -kokeilua ja välillä saattaa olla hiljaista. Itku saattaa laantua itsekseen, kun vauva löytää tutin suuhunsa tai nukahtaa kesken oman jollituksensa. Tuota kuuntelin öisin menemättä lapsen huoneeseen. Toinen malli taas on kovaa ja yhtenäistä itkua ja siihen reagoin välittömästi. Käänsin vauvan vatsalleen, laitoin tutin suuhun ja tassuttelin selkää siihen asti, että vauva rauhoittui.
Kun noita on jonkin aikaa oikein ajatuksen kanssa kuunnellut, oppii erottamaan todellisen hätäitkun testailuhuudosta.
Mutta lapset ovat tietysti erilaisia ja itkut sen myötä.
 
Sain avun 8kk ikäiseni nukkumisongelmaan ensi-ja turvakodista ja kyse ei ole mistään huudattamisesta. Lapsemme aloitti heräilyn n.30min- 1tunnin välein ollessaan 5kk ja sitä on jatkunut tähän asti, sen lisäksi vielä monina öinä hän valvoi 1-2 tuntia touhuten kaikenlaista ja tissiä söi tiuhaan tahtiin. Voimat alkoi olla jo lopussa, kunnes apu tuli neuvolan kautta sain numeron ensi-ja turvakodin uniopettajalle.

Meidän neidin ongelma oli että on herkkäuninen niinkuin äitinsäkin ja koska nukkui vieressä ja välillä omassa sängyssä parisängyn vieressä, häiriintyi myös minusta ja heräili myös sen takia ja virkistyi usein sitten valvomaan ja ainut apu oli aina että tissi suuhun. Itsekin herkistyin joka ääneen. Kevyen unen vaiheessa tyttö aina heräsi ja eikä osannut mennä takaisin uneen ilman maitoryyppyä tai sitten virkistyi 1-2tunniksi.

Eli sain erittäin tarkat ohjeet miten toimi tässä nämä:
jos mahdollista tyttö omaan huoneeseen omaan rauhaan, ei nukuteta enää rinnalle, viimeisenä iltapesut puuron ja tissin jälkeen. Unilelu ja sänkyyn, lauletaan iltalaulu ja silitellään samalla. Hyvää yötä ja pois, kun tyttö itkee niin 3min ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää odotetaan ja taas mennään silittämään.( 3 min ei ole liian pitkä aika odottaa ja ei tule hätä, 3min kuulemma tämän ikäiselle juuri sopiva aika.) Tärkeää oli myös että iltaunet jätettiin pois, ne sekoittiavat myös yöunia joten nyt neiti kaksilla päiväunille ja uniope rohkaisi minua laittamaan tyttö vaan seitsemältä nukkumaan, koska kerran on väsynyt eikä pitkittää iltaa, se vaan huonontaa mahdollisuutta levolliseen uneen. Eli jo toisena iltana neiti osasi laittaa silmät kiinni ja oli levollisena sängyssä kuunteli laulun siis silmät kiinni=), yhden kerran jouduin käymään 3min päästä silittämässä ja sitten jo nukahti. Yöllä noudatetaan tätä 3min myös. Eli aina kun itkee odotetaan 3min ja sitten mennään silitetään hetki ja pois. Jos kipuitkua tai paniikkia niin sitten tietenkin pitää mennä mahd.pian. Meillä itku ollut sellaista itkua "kuin olisi lattialla eikä jaksa enää olla", välillä ihan hiljaista kitinää. Nyt on neljä yötä mennyt ja neiti on oppinut nukkumaan!!!!!AIVAN USKOMATONTA=). Ihanaa. välillä kuuluu pientä kitinää tai itkua kun alan katsoa kelloa se loppuu aina 1-3min päästä, usein laulaa unialaulua itselleen ja nukkuu. Eli meillä tämä toimi. Tuloksena nyt virkeämpi tyttö ja äiti. Aamu seitsemään nukkuu. On ihan eri neiti meillä nyt, huomaa tuloksen jo näin nopeasti. Meillä valvominen alkoi vaikuttaa jo kasvuun ja koko tytön olemukseen. Joten apua oli pakko saada ja nyt hän osaa nukkua. Yösyötöt on siis historiaa, ainakin siltä nyt näyttää.Siteyttä vaan vaatii, ei pidä yhtään lipsua. Toiset lapset saattavat protestoida kovinkin, mutta 4-7 yössä suurin osa näistä uniongelmaisista oppivat nukkumaan.

Meillä kaksi isompaa lasta he nukkuneet aina vieressä ja hyvin ovat nukkuneet, nyt 5 ja 3 vee ja ovat omassa huoneessaan. Mutta kaikilla ei näytä toimivan vieressä nukkuminen tai samassa huoneessa ainakaan kun alkaa olla yli 6kk, lapset ovat erilaisia, nyt sen ymmärrän kahden ekan lapsen kanssa ajattelin että kaikki nukkuvat hyvin vieressä jos vaan saavat...oppia ikä kaikki. Meillä tilannen nyt hyvä ja saamme nukkua. Toivon samaa teille!!!
 
Voiko 4kk ikäiselle vauvalle ruveta pitämään jo jonkinlaista unikoulua?? Minä pelkään, että olen totuttanut vauvamme väärille nukahtamistavoille... Poikamme nukahtaa yöunille siis vain siten, että imetän häntä meidän sängyssämme, jonne hän sitten nukahtaa ja nostamme omaan sänkyyn. Yöllä hän herää syömään, syötän hänet nojatuolissa istuen ja laitan takaisin omaan sänkyyn, jonne hän jää tyytyväisenä ja nukahtaa heti. Mutta jos yritän illalla laittaa syötön jälkeen omaan sänkyyn, poika itkee hysteerisesti eikä rauhoitu millään muulla kuin tissillä... Ollaanko nyt väärillä raiteilla?? Hän ei suostu päivälläkään nukahtamaan omaan sänkyynsä. Mikä neuvoksi??
 
mam77: kirjoitin tuolla ylempänä miten meillä opeteltiin nukahtamaan 4kk iässä. En siis todellakaan kannata sen ikäiselle huudatusta, mutta siinä iässä lapsi alkaa ymmärtää eron äidistä samoin kun sen että häntä laitetaan nukkumaan. Meillä ainakin tuo "nukahtamiskoulu" on toiminut. Vauvamme ymmärtää nyt, että kun laitetaan sänkyyn niin taytyy alkaa nukkumaan. Viikon koulusta on aikaa nyt kaksi ja puoli kuukautta ja vauva nukahtaa aina itsekseen sänkyynsä ilman itkuja. Olipa kyse sitten yö tai päivä unista.

 
Huomenta!! Viime yö oli sitten ensimmäinen unikouluyö.... Toimimme lähes kuten Heltsu kuvasi omaa unikouluaan yllä. Kolme, neljä minuuttia itkua, juuri tuota, "en jaksa enään olla lattialla"-itkua ja sitten käynti lapsen luona. Puolitoista tuntia tätä kesti ja lapsi nukahti lopuksi itsekseen hetken itkettyään....laittoi tutin suuhunsa ja painoi pään tyynyyn. Oli pakko käydä vielä tarkistamassa mihin asentoon pikkuinen simahti, siellä hän oli pylly pystyssä masullaan kuten tavallisesti.... Elikäs aika hyvä yö näin ensimmäiseksi unikouluyöksi. Toki meillä oli herätys viideltä, mutta sehän on jo aamu....
 
Oikein hyvä alku! Ihana kuulla että oli apua, mietinkin että olisi kiva voida auttaa jotain toista joilla ongelma, on se yöeläminen niin rankkaa.
Vinkki vielä, että sain ohjeeksi että ennen klo6.00 ei kannata antaa aamun vielä tulla, eli jatkaa sitä 3 min systeemiä vielä silloin, siis oppii myös siihen että aamu ei ala liian aikaisin. Mutta itse varmaan tiedät mikä parasta. Itse tein niin kun tyttö ekoina aamuina heräili viiden aikaan, eli 3 min odotin ja kävin silittämässä, ja sitten piti muistaakseni vielä käydä pari kertaa ja sitten heräsi ennen seitsemää. viime yö oli meillä nyt viides unikouluyö ja neiti nukkui päästämättä inahdustakaan, (en ainakaan kuullut) klo 19.00-6.00. En voinut uskoa todeksi, joten piti käydä katsomassa viideltä, että onko tyttö vielä hengissä. Ja siellä se tuhisi, klo6.00 sitten herättiin. Tämä uniope kyllä sanoi ettei saa käydä tarkistelemassa yhtään eikä katsomassa asentoja ettei häiriinny, pitää luottaa että nukkuu ja kaikki on hyvin kun ei kerran mitään hätää ole ja 8kk ikäinen osaa jo etsiä itse mieluisan asennon nukkua...nooh en aio enää käydä kurkkimassa=), uskon jo että osaa nukkua. nyt laittamaan neiti aamu-unille.

Voimia sulle hötkymamma ja älä luovuta. Tsemppiä siis jatkoon, muista olla sitkeä=). Toivon että kaikki menee jatkossa hyvin. Kiva kun voin auttaa. jos jaksat ilmoitella jatkossa miten sujuu, niin olisi kiva=).
 
ihana lukea helsu sinun kokemuksista. Meillä unikoulu vielä odottaa toteutusta, todennäköisesti mummo tulee avuksi jotta saadaan vieroitettua poika tissiltä. Tuli kuitenkin sellainen olo että ehkä mekin onnistutaan! Kiitos siitä sinulle!
 
Hyviä kokemuksia tuosta Elizabeth pantleyn pehmeä matka höyhensaarille!!!
Kannattaa kokeilla. Kuukausi ollaan säädetty ja 8kk nukkuu aikas hyvin jo pinniksessä. Jopa ilmavaivojen kanssa nukahtaa itsekseen rupsuteltuaan.
 
Hei taas! Tuo aamukoulu täytynee toteuttaa heti huomisesta lähtien. Normaalistikin heräilee vasta puoli seitsemän aikaan, joten tuo tämän aamuinen klo viisi oli liian varhain. Otimme sitten pienet torkut kahdeksan aikaan, jotta päivä lähti hyvin käyntiin. Nostelen sitten viikon päästä ketjua ylös kertoakseni miten meidän koulu on sujunut. Tsemppiä kaikille muillekin koululaisille!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa