Ihan samaa mieltä sun kanssa tästä asiasta!! Kolme ensimmäistä lasta oon saanu 20-25 vuotiaana ja tän kuopuksen 36 vuotiaana... vielä kun ainakin yhden sais... ikää mulla on nyt 37. :wave:Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 19:04 anne-68 kirjoitti:Mun mielestä ei ole.On näet arvot ja asenteet sen verran kohdallaan et tietää minkä edestä on hyvä ja helppo herätä,minkä vaikeampaa.Tietää mikä OIKEASTI on luojan suurin ihme;pikkuinen hymynaama vieressä aamutuimaan.Kuinka se voisi olla vaikeaa?Vaikka unta olisi takana viikon verran 2h yössä,ei tunnu missään.Ei edes näin 37 vuotiaana.Toista oli nuorempana,20v ja 27v,silloin se uni oli muka niiiin tärkeää,piti jaksaa niiiiin paljon kaikenlaista,ja niiiiin nopeassa tahdissa.Nytpähän tiedän paremmin senkin et mitä oikeasti tarvitsee jaksaa;ottaa pieni syliin,toivottaa hyvää huomenta,kertoa rakastavansa niiiin kovasti,alkaa verkalleen aamupuuron tekoon...kyllä ne muut asiat odottavat vuoroaan,aivan takuulla.Suosittelen lämpimästi lapsen tekemistä lähemmäs 40 vuotiaana :heart:
Minäkin mielellään olisin tätä mieltä, mutta en valitettavasti voi rehellisesti näin väittää. Vaikka lapset maailman rakkaimpia pikkuotuksia olisivatkin, niin kyllä mulla tuntuu valvomiset tai jo pelkät öiset heräilyt lihaksissa ja hermoissa välittömästi. Kahden pienen kanssa joutuu välillä voimat koetukselle, etenkin jos kukaan muu ei lapsia koskaan hoida etkä voi nukkua päikkäreitä itse silloin tällöin. Yhden kanssa oli kyllä helpompaa... Ekös sitä jossain päin maailmaan kidutetakin ihmisiä herättämällä säännöllisesti kesken parhaiden unien?Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 19:44 helmionni kirjoitti:\Ihan samaa mieltä sun kanssa tästä asiasta!! Kolme ensimmäistä lasta oon saanu 20-25 vuotiaana ja tän kuopuksen 36 vuotiaana... vielä kun ainakin yhden sais... ikää mulla on nyt 37. :wave:Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 19:04 anne-68 kirjoitti:Mun mielestä ei ole.On näet arvot ja asenteet sen verran kohdallaan et tietää minkä edestä on hyvä ja helppo herätä,minkä vaikeampaa.Tietää mikä OIKEASTI on luojan suurin ihme;pikkuinen hymynaama vieressä aamutuimaan.Kuinka se voisi olla vaikeaa?Vaikka unta olisi takana viikon verran 2h yössä,ei tunnu missään.Ei edes näin 37 vuotiaana.Toista oli nuorempana,20v ja 27v,silloin se uni oli muka niiiin tärkeää,piti jaksaa niiiiin paljon kaikenlaista,ja niiiiin nopeassa tahdissa.Nytpähän tiedän paremmin senkin et mitä oikeasti tarvitsee jaksaa;ottaa pieni syliin,toivottaa hyvää huomenta,kertoa rakastavansa niiiin kovasti,alkaa verkalleen aamupuuron tekoon...kyllä ne muut asiat odottavat vuoroaan,aivan takuulla.Suosittelen lämpimästi lapsen tekemistä lähemmäs 40 vuotiaana :heart:
Ei väsytä enempää kuin ennenkään B) : Tosin minulla ei ole kokemusta koliikkivauvoista. Meidän pikkuväki on nukkunut aina suht hyvin.Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 08:41 Ilona kirjoitti:Onko yli 35-vuotiaana väsyneempi lasten heräämisten kanssa kuin 30-kymppisenä?