Jaksaminen

anne-68
Mun mielestä ei ole.On näet arvot ja asenteet sen verran kohdallaan et tietää minkä edestä on hyvä ja helppo herätä,minkä vaikeampaa.Tietää mikä OIKEASTI on luojan suurin ihme;pikkuinen hymynaama vieressä aamutuimaan.Kuinka se voisi olla vaikeaa?Vaikka unta olisi takana viikon verran 2h yössä,ei tunnu missään.Ei edes näin 37 vuotiaana.Toista oli nuorempana,20v ja 27v,silloin se uni oli muka niiiin tärkeää,piti jaksaa niiiiin paljon kaikenlaista,ja niiiiin nopeassa tahdissa.Nytpähän tiedän paremmin senkin et mitä oikeasti tarvitsee jaksaa;ottaa pieni syliin,toivottaa hyvää huomenta,kertoa rakastavansa niiiin kovasti,alkaa verkalleen aamupuuron tekoon...kyllä ne muut asiat odottavat vuoroaan,aivan takuulla.Suosittelen lämpimästi lapsen tekemistä lähemmäs 40 vuotiaana :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 19:04 anne-68 kirjoitti:
Mun mielestä ei ole.On näet arvot ja asenteet sen verran kohdallaan et tietää minkä edestä on hyvä ja helppo herätä,minkä vaikeampaa.Tietää mikä OIKEASTI on luojan suurin ihme;pikkuinen hymynaama vieressä aamutuimaan.Kuinka se voisi olla vaikeaa?Vaikka unta olisi takana viikon verran 2h yössä,ei tunnu missään.Ei edes näin 37 vuotiaana.Toista oli nuorempana,20v ja 27v,silloin se uni oli muka niiiin tärkeää,piti jaksaa niiiiin paljon kaikenlaista,ja niiiiin nopeassa tahdissa.Nytpähän tiedän paremmin senkin et mitä oikeasti tarvitsee jaksaa;ottaa pieni syliin,toivottaa hyvää huomenta,kertoa rakastavansa niiiin kovasti,alkaa verkalleen aamupuuron tekoon...kyllä ne muut asiat odottavat vuoroaan,aivan takuulla.Suosittelen lämpimästi lapsen tekemistä lähemmäs 40 vuotiaana :heart:
Ihan samaa mieltä sun kanssa tästä asiasta!! Kolme ensimmäistä lasta oon saanu 20-25 vuotiaana ja tän kuopuksen 36 vuotiaana... vielä kun ainakin yhden sais... ikää mulla on nyt 37. :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 19:44 helmionni kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 19:04 anne-68 kirjoitti:
Mun mielestä ei ole.On näet arvot ja asenteet sen verran kohdallaan et tietää minkä edestä on hyvä ja helppo herätä,minkä vaikeampaa.Tietää mikä OIKEASTI on luojan suurin ihme;pikkuinen hymynaama vieressä aamutuimaan.Kuinka se voisi olla vaikeaa?Vaikka unta olisi takana viikon verran 2h yössä,ei tunnu missään.Ei edes näin 37 vuotiaana.Toista oli nuorempana,20v ja 27v,silloin se uni oli muka niiiin tärkeää,piti jaksaa niiiiin paljon kaikenlaista,ja niiiiin nopeassa tahdissa.Nytpähän tiedän paremmin senkin et mitä oikeasti tarvitsee jaksaa;ottaa pieni syliin,toivottaa hyvää huomenta,kertoa rakastavansa niiiin kovasti,alkaa verkalleen aamupuuron tekoon...kyllä ne muut asiat odottavat vuoroaan,aivan takuulla.Suosittelen lämpimästi lapsen tekemistä lähemmäs 40 vuotiaana :heart:
Ihan samaa mieltä sun kanssa tästä asiasta!! Kolme ensimmäistä lasta oon saanu 20-25 vuotiaana ja tän kuopuksen 36 vuotiaana... vielä kun ainakin yhden sais... ikää mulla on nyt 37. :wave:
Minäkin mielellään olisin tätä mieltä, mutta en valitettavasti voi rehellisesti näin väittää. Vaikka lapset maailman rakkaimpia pikkuotuksia olisivatkin, niin kyllä mulla tuntuu valvomiset tai jo pelkät öiset heräilyt lihaksissa ja hermoissa välittömästi. Kahden pienen kanssa joutuu välillä voimat koetukselle, etenkin jos kukaan muu ei lapsia koskaan hoida etkä voi nukkua päikkäreitä itse silloin tällöin. Yhden kanssa oli kyllä helpompaa... Ekös sitä jossain päin maailmaan kidutetakin ihmisiä herättämällä säännöllisesti kesken parhaiden unien? :LOL:
 
Kyllä on. Olen aina tehnyt enimmäkseen yö töitä ja olen aamutorkku.
Mutta lasten kanssa olen joutunut heräämään viimeistään 7.00 ja kyllä menee monta kuppia kahvia ja n, 3h ennenkuin tiedän olevani tällä planeetalla. :)
 
golda
Mielestäni ei ole yhtään sen rankempaa....Meille eka lapsi tuli kun oli pikkuisen päälle kolmekymmentä ja tämä uusi tulokas saatiin nyt kesäkuussa, kun olen liki 37 vuotias.
Arvot tässä on kolahtaneet paikoilleen - ja pieni nyytti on kaiken vaivannäön ja valvomisenkin arvoinen! Eihän sitä kestä kuin pienen aikaa!!
 
äityli-67
En tunne olevani yhtään väsyneempi nyt kuin ekojen kans. Ekat lapset tein pari kymppisenä ja nyt on ikää 37v. Varmasti on asennoitumisel tekemistä ko. asian kans. Kun sain ekan lapsen ni oli enemmän rasittavaa unen puute, nyt kolmannen kans tiesin jo mitä on edessä. Ja osaan nauttii täysin rinnoin, varsinki kun tiedän miten hirrrveen nopeesti tää aika kuluu...
 
Pian 40-vuotias
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.08.2005 klo 08:41 Ilona kirjoitti:
Onko yli 35-vuotiaana väsyneempi lasten heräämisten kanssa kuin 30-kymppisenä?
Ei väsytä enempää kuin ennenkään B) : Tosin minulla ei ole kokemusta koliikkivauvoista. Meidän pikkuväki on nukkunut aina suht hyvin.
Meillä on 6 lasta, ja äidillä ja isällä on ikää pian 40 vuotta =) .

Hyvin minä ainakin jakselen B) . Lähipiiri (sukulaiset, jotkut naapurit jne.) tietysti voivottavat, että "voi kun on hirveetä, voi kun on hirveetä" B) ! Että jollakin on nykyään NOIN iso perhe. No, mitä sitä nyt isona pitää.....

Pidä kunnostasi huolta. Nuku kunnon yöunet, huolehdi ruokailuista ja ulkoile. Opiskele uutta ja tee joka päivä jotakin mielekästä. Aivot pysyvät virkeänä ja se auttaa taas jaksamaan lasten heräämisiä ym. arjen asioita B) .
 
Hyvin jaksan. Vauva-aikana tökki joskus, mutta silloin kaikki oli niin uutta ja ennenkokematonta, ettei tiennyt valittaa. Ei ole kokemusta koliikkivauvasta, vaan vähäunisesta vauvasta. Nyt tuntuu, että jaksaisin uuden vauvan yökukkumiset ihan samallalailla. Olen aina tehnyt epäsäännöllisiä työvuoroja, joten aamuheräilyt ovat tuttuja. :heart:
 
Hyvin on jaksettu vaikka ikää on jo 39, mutta kyllä väsymyskin välillä painaa. Koliikit on kestetty ja sen myötä vähäiset yöunet. Nyt on jo helpompaa pojan ollessa 10 kk. Syö enään kerran yössä ja heräämisiä on huomattavasti vähemmän. Sen tiedän kokemuksesta, että töihin meno ei helpota, töiden jälkeen kun odottaa kotityöt kumminkin. Nyt ajattelinkin nauttia tästä hetkestä ja päiväunien aikaan olen varannut itselle omaa aikaa. Kyllä huushollin ehtii sitten myöhemminkin... tosin ehkä vähän on joutunut tinkimäänkin. =)
 
saukki 67
\|O Kyllä mielestäni iän myötä on laiskempi heräilemään öisin. olin 37 kun neljäs lapsemme syntyi ja 24 kun eka. muuten osaa kyllä nauttia äitiydestä paremmin iltatähden kaa. :)
 
Jupe
On se vanhempana rankempaa, valitettavasti. Unentarve tosin vaihtelee, mutta itse taas olisin mielestäni jaksanut yösyötöt ja valvomiset paljon paremmin 10v sitten kuin nyt 30+

 
Kyllä ikä vaatii veronsa mulla ainakin.Mutta kesken suurimman väsymyksen silti osaan nykyään muistuttaa itseäni siitä, mikä oikeasti on tärkeää: olla tässä hetkessä, kaikkena pienilleni. Eli vaikka väsyttää, on varsinkin vauva-aika tämän kolmannen kanssa haikean ohikiitävää. Joten väsymyksen en anna liikaa värittää elämääni, vaikka joskus se ottaa ylivallan :eek: Mutta nukutaan paremmin sitten vielä vanhempana :whistle: :) :wave:
 
Jaksaminen riippuu varmasti valvottako vauveli, millaiset unenlahjat äidillä on -> pystyykö nukahtamaan heti kun vauva nukahtaa, voiko nukkua päivällä, millainen kunto äidillä on ect. Toki minulla on vain kokemusta yhdestä ihanasta 8 kk ikäisestä muksusta, mutta en missään vaiheessa ole tuntenut väsymystä vaikka ikää 36 v. Vaikka yöheräämisiä on enkä nuku päivällä en tunne väymistä. Tämän lisäksi hoidan / ulkoilutan muutamaan koiraa sekä siivoan huushollia tiuhaan tahtiin varsinkin kun vauveli on oppinut konttaamaan.
 
sissi30
olen jaksanut hyvin 4 lapsen kanssa,ikää 36v,mutta olen tullut mukavuuden haluisemmaksi vai laiskuuttako lie,en jaksa yöllä hakea maitopulloa,helpompi tökätä rinta suuhun ja pistää silmät kiinni.Tästähän kyllä vauva hyötyy kun äitiä öisin laiskottaa =)
Päivällä sit saa pulloa.
Olenhan minä joskus väsynyt koska tuo nuorin on niin hitsin huono nukkumaan,mut en sen kummemmin kun 20v ekan saatuani,minulla kyllä mies tekee paljon kotitöitä,sekin varmasti auttaa asiaa. :heart:
 

Yhteistyössä