Jätetäänkö "kummit" hankkimatta?

Meillä on 2 lasta ja kolmas tulossa. Esikoiselle valitiin aikoinaan ns. kummeiksi (emme kuulu kirkkoon, vaan "kummit" on lähinnä lapsen omat luotto-aikuiset, aikuiset ystävät ym.) ystäväpariskuntani. No, eipä oo heistä juuri mitään kuulunut esikoisen vauvaiän jälkeen. Eivät ehdi käymään, ei just soitellakaan jne. Olen itse koittanut olla aktiivinen siihen suuntaan, mutta kiinnostus heillä kai niin hukassa ku olla ja voi. Aikoinan olivat kyllä innoissaan kummipojastaan. Kadun siis sitä kummivalintaani. Kakkoselle otettiin "kummiksi" mun sisko, mutta hän on muutenkin kovasti innoissaan meidän lapsista. Emme puhuttele häntä koskaan kummina lapselle. Nyt mietin jätetäänkö toi koko "kummi"-pelleily väliin tän kolmosen kanssa vai väkisinkö pitää joku keksiä, ettei koe itseään sorsituksi. Mielipiteitä?

Pidimme molemmille nimenantojuhlan ja laadin kauniit kummitodistukset.

 

Mun vanhemmalla pojalla on kummit ja pienemmällä ei.. Eka joulu arvelutti että isompi saa ison läjän paketteja ja pienempi unohdetaan.. Mutta onneksi vanhemman pojan kummit ottivat ostoksissaan huomioon myös tämän pienemmän ja toivat kummallekin paketit ja nyt pienempää muistettiin myös 1-vuotis synttäreillään.
En tiiä oliko aikoinaan viisas ratkaisu vai ei. Haluaisin että kummallakin olisi omat kummit mutta harmi vaan ettei ole samanlaisia kuin isommalla.