Järki vs. Tunteet ( lapsilukuun liittyen)

Järki vs Tunteet
Millä perusteilla teillä vauvahaaveita lähdetään toteuttamaan?

Meillä on tällainen tilanne: Kaks lasta 2v8kk ja 1v6kk. Opiskelut aloitin viime syksynä "unelmien alalla" ja ihan intopinkeenä olen koulusta.
Miehellä on ollut vauvakuumetta jo pidemmän aikaan ja hienoisesti aina välillä ottaa asiaa puheeksi. Viime syksynä olin ihan saletti varma että en jaksa heti perään kolmatta, mutta nyt kun on syksyn opiskellut ja sai pitää pitkän loman lasten kanssa kotona joulun aikaan niin alkoi ajatus kolmannesta tuntumaan jo todella houkuttelevalta.
Järki sanoo että näinkin on hyvä ja saisin opiskella "rauhassa" ja valmistua ajallaan.
Tunteet sanoo että oishan se ihana ja kiva ja kaikkea...

Olen ajatellut myös että voisin opiskella ensin ja sitten kun on hetken töitä tehnyt niin vois harkita sitten sitä vauvaa, mutta jaksaako sitä aloittaa sitten kaikki alusta? Haluaako sitä saada lapsia vielä lähempänä 35 vuotta kun aina on ollut ajatuksissa että tehdään lapset nuorena...
eli millä perusteilla teillä yritykseen ja toteutukseen on lähdetty?

 

Meillä lähdettiin sillä mielellä, että kaikki lapset (3 kpl) niin pian kun mahdollista. Olen sitten putkeen kotona sen mitä olen, ja sitten vasta töihin. En halunnut sellaista ees taas töihin ja kotiin hyppimistä. Enkä jaksais kyllä aloittaa alusta vauva-aikaa enää myöhemmin, hyvä että menee kaikki kerralla (nyt siis on 2 ja kolmas tulossa). Ja musta on kiva, että lapset on suht samanikäisiä, kelpaa samat lomakohteet ja lelut ja huvipuistot ja leikkii keskenään.

 

Minun mielestäni on kätevämpää opiskella lastensaannin jälkeen, samaan aikaan lapset kasvaa eikä se valmistuminen mihinkään katoa, vaikka muutaman vuoden odottaisikin. En siis käsitä, mikä logiikka siinä on että olisi muka järkevämpää olla ensin valmistunut.

 

mä hoitasin tossa tapauksessa opiskelut pois alta kun ne on kerta aloitettu. kokemuksen syvällä rintaäänellä ( koulusta jo kohta toista vuotta hoitovapailla ja takas menemisen kynnys vaan kasvaa :/ )

 

Ihanko oikeasti?
Eikö sitä kannattais miettiä ihan järellä joitain juttuja esim sitä ku aletaan puuhaileen lapsia maailmaan.

 

Mulla se järjen ääni onkin yleensä aina voimakkaampi. Siksi juuri ite tässä asiaa pohdin ja punnitsen. Jos antaisin tunteiden viedä niin varmaan jo kolmatta odottaisin.

Endie: Oletko suorittanut opintoja hoitovapaalla ollessas? Saitko ensimmäisen koulussa ollessas vai ennen sitä? Olen tässä pohtinut tuota opintojen eteenpäin viemistä äitiysloman aikana. Luulen kyllä että jos vauvahaavetta toteutetaan niin haluan kyllä keskittyä vauvaan ja sisaruksiin 100%:sti jos vaan mahollista.

 

Mulla se järjen ääni onkin yleensä aina voimakkaampi. Siksi juuri ite tässä asiaa pohdin ja punnitsen. Jos antaisin tunteiden viedä niin varmaan jo kolmatta odottaisin.

Endie: Oletko suorittanut opintoja hoitovapaalla ollessas? Saitko ensimmäisen koulussa ollessas vai ennen sitä? Olen tässä pohtinut tuota opintojen eteenpäin viemistä äitiysloman aikana. Luulen kyllä että jos vauvahaavetta toteutetaan niin haluan kyllä keskittyä vauvaan ja sisaruksiin 100%:sti jos vaan mahollista.

ensimmäinen oli meillä kolmevuotias, kun aloitin koulun. ehdin opiskella puoltoista vuotta kun jäin äitiyslomalle toista odottaen..
ensin ajattelin, että heti äippäloman jälkeen palaan takaisin, mutta sitten tuli tää " hän on niin pieni en haluu vielä laittaa hoitoon " ( meillä tulisi PITKIÄ päiviä hoidossa ( 7-17 ) .siirsin opiskelua toisella vuodella, tarkoituksena aloittaa nyt syksyllä taas opiskelu..no, nyt tuntuu että lykkään vielä vuodella, kun esikoinen lähtee kouluun ja sen kannalta olisi helpompi jos olisin vielä kotona - eikä tarttis tuota taaperoakaan viedä hoitoon vielä ( :ashamed: )
en ole suorittanut mitään täs hoitovapaalla.

 

En tekis kolmatta pienellä ikäerolla. Meillä 2 lasta vuoden ikäerolla ja kolmas haluttiin ehdottomasti isommalla ikäerolla (esikoinen aloitti tuolloin eskarin kun kuopus syntyi).
Jos olisin sinä, hoitaisin ensin opiskelut loppuun ja vasta sitten miettisin kolmatta. Tää oli vaan mun mielipide.

 

ja oli kiva olla kotona kun esikoinen aloitti eskarin ja meni kouluun, olin kotona tuolloin. Erittäin hyvä aika hoitovapaalle. Ja jaksoin ihan eri tavalla, kun keskimmäinenkin oli jo 4v 4kk ja kävi kerhossa. Sain nauttia vauva-ajasta 100%.

 

Juuri näitä omia kokemuksia ja mielipiteitä kovasti kaipaankin.

Kovasti tässä tulee asiaa pohdittua niin suuntaan kuin toiseenkin. Eikä tässä onneksi ole kiire minnekkään.

Oletteko kerenneet tehdä siinä opiskelun jälkeen ennen vauvaa töitä omalla alallanne?
Millaista se on ollut jäädä vasta valmistuneena sitten heti äippälomalle? Entä takaisin töihin paluu?