Järkevä elatussopimus?

Kertoisitteko vinkkejä miten tehdään mahdollisimman järkevä ja selkeä elatussopimus, josta ei sitten tarvitsisi riidellä vuosi toisensa jälkeen. Onko se edes mahdollista? Mitä kaikkia asioita kannattaa sopia valmiiksi?

Meidän tapauksessa maksajia tulee kaksi. Toisen vanhemman luona tulee olemaan kirjoilla yksi lapsi, 11v, ja toisen luona kaksi pienempää. Pienemmät asuvat kaikki arkipäivät lähivanhempansa luona ja isoin asuu vuoroviikoin molemmissa kodeissa. Tälläisellä asetelmalla siis lähdetään.

Kumpikaan ei halua toista vedättää, koska molempien kohtuullinen toimeentulo on ennenkaikkea lasten etu. Näen itse kuitenkin että sopimalla mahdollisimman monet asiat ennakkoon vältämme paljon pahaa mieltä ja seläntakana marmatusta tulevaisuudessa.

 

Jokohan nyt onnistuisi.... Tökkii pahasti

Lastenvalvojalle kannattaa varata aika. Ne tietävät parhaiten neuvoa ja opastaa, tehdä ne sopimukset. TUota teidän tilannetta ajatellen, niin mikäli isoin lapsi on vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla, niin tuskin hänestä kannattaa maksella mitään puolin taikka toisin. Molemmat vanhemmat siis "elättävät" tasapuolisesti, mutta isoimmat hankinnat (vaatteet, harrastusvälineet ymt) kannattaa tietysti hankkia vaikka puoliksi eli siis molemmat osallistuu kustannuksiin.

Pienemmistä sitten taas normaalit elarit lähivanhemmalle.

Omasta kokemuksesta; Eron jälkeen meillä oli todella loistavasti toimiva vuoroviikkosysteemi. Silloin ei kumpikaan maksellut toisilleen mitään, mutta todellakin nuo isoimmat hankinnat tehtiin yhdessä (Huom! MEillä erittäin hyvät välit ex.n kanssa)
Lapsen aloitettua esikoulu, hän siirtyi minun luokseni ja tapaa isäänsä viikonloppuisin ja silloin tällöin halunsa mukaan viikollakin näkevät. Ex maksaa 100e/ kk minulle tällä hetkellä. Tuo summa on lähtöisin minulta ja olen siihen siis tyytyväinen. Mikäli tulojen mukaan mentäisiin, niin saisin varmaan n. 300e/kk, mutta pärjätään vähemmälläkin...ja hän kyllä osallistuu vaatehankintoihin mukisematta, jos tarvetta.

Me emme siis käyneet lastenvalvojalla missään vaiheessa, vaan sopuisasti sovittu kaikesta. Molemmilla uudet parisuhteet, eikä sekään ole vaikeuttanut asioita millään lailla. Ongelmia ei ole ollut meillä missään vaiheessa, jopa erokin sujui sopuisasti, mikä ihanteellisinta tietysti lapsen kannalta.

Ps. Lapsi muistelee vieläkin sitä vuoroviikko systeemiä, kuinka oli kivaa =) <br><br>

 

Kävimme jo syksyllä lastenvalvojalla hakemassa näkemystä, mutta ei sieltä mitään apua herunnut. Raha-asiat on kuulemma saatava itse sovittua tai sitten mentävä oikeuden kautta. Se tuntuu taas täysin turhalta koska olemme kuitenkin lähes puheväleissä.

Ajatukseni oli että kumpikin lähivanhempi maksaisi tietyt peruskulut lähilapsesta ja saisi lähilapsestaan lapsilisät näitä varten. Sen lisäksi sopisimme jonkun peruselarin/muksu, josta sitten vähennettäisiin tarvittaessa osa esim. sen takia että lapsi on vuoroviikoin myös toisen leivissä. Tässä lähtötilanteessa siis vanhempi jolla olisi kaksi pienempää olisi nettosaaja.

Lähinnä mietin sitä että pitääkö sopimukseen lisäksi kirjata etukäteen yhdessä jaettavat kulut; mahdolliset lukiokirjat, sairaalakulut, ajokortit tms. Tuntuu että kaikki tuntemani eronneet parit riitelevät tauotta rahasta, tosin varmaan ovat riidelleet jo ennen eroakin. =)

 

Meilläkin hoidettiin alkuun kaikki hyvässä yhteistyössä ja omasta tahdosta suostuin pieneen elatusmaksuun lapsien osalta, kun suullisesti olitiin sovittu muista maksuista/kulujen hoidoista.. nyt voinette jo arvata miten tyhmää tuo oli..

3 vuotta meni hyvin, kunnes ex-mieheni löysi tämän viimeisimmän naisystävän ja sen jälkeen olikin #&%?$!* irti ja on edelleen, ei olla enää puheväleissä, lapset ei näe isäänsä vaan ilmoittivat että jäävät minulle kokonaan (tilanne ollut todella tulenarka ja tulehtunut jo puolisen vuotta) ja minä sitten menin ottamaan puheeksi elatusmaksujen noston, eihän se käy, ne on kaikki pois häneltä ja hän uusperheeltä jos hän omista lapsista maksaa yhtään enempää ja mitään ylimääräistä hän ei enää maksa, kun missään ei niin lue, joten yksin olen hankkinut niin lukiokirjat kuin harrastukset yms. 'ylimääräisen'.

Nyt jos tekisin elatussopimuksen, niin kirjauttaisin siihen ylös kaikki, siis aivan kaikki, vaikka oltaisiin miten hyvissä väleissä, mutta eihän sitä silloin välttämättä osaa arvata miten kaikki muuttuu, sitä haluaa uskoa hyvää myös siitä toisesta.

(ex-mieheni aiemmat naisystävät (2) eivät aiheuttaneet mitään harmia vaan he olivat sitä mieltä että tottakai osallistuu lasten kuluihin niin kuin on sovittu, ei se ole heiltä pois..)

 

Lastenvalvoja oli tavallaan oikeassa: te kaksi teette keskenään sopimuksen, joka vahvistetaan ja saa lainvoiman lastenvalvojan luona. Lastenvalvoja ei sitä sopimusta puolestanne tee.

Jos ette pääse sopimukseen, se menee oikeuskiistaksi. Mutta teillähän on puhevälit.
Istukaa siis alas ja miettikää yhdessä. Tai laatikaa tahollanne lista, ja miettikää sitä yhdessä.

En tiedä kannattaako noin pienten (vielä ala-asteella se vanhinkin?) kohdalla pohtia mitään lukion oppikirjoja tai autokoulukuluja. Siinä vaiheessa lapsi voisi jo yrittää olla töissäkin, ja tienata rahaa itse.

Vuoroviikkosysteemistä tulee mieleen, että miksi lapsesta mitään elatusmaksuja kukaan maksaisi, jos lapsi vuoroviikoin asuu vanhemmillaan? Ja kumpi saa lapsilisät? Siihen tulee ilmeisesti sisaruskorotus ja yh-korotus päälle?
Olisiko niin, että se joka saa lapsilisät, vastaa lapsen lääkäri- ja lääkekuluista esim.
Vai laitetteko yhteisen tilin, jossa rahan käyttöoikeus ja nosto-oikeus on jotenkin rajoitettu (jottei kumpikaan väärinkäytä tiliä omiin tarkoituksiinsa), jonne tulee esim. tuo lapsilisä, ja josta lapsen kuluja katetaan. Esim. fillarit tms. isommat hankinnat, mitkä ovat molemmissa kodissa käytössä.

Niiden lasten osalta, joille tulee lähikoti ja etäkoti, jossa käyvät tapaamisilla, pitäisi keksiä hyvä ja molempia tyydyttävä elatusmaksu. Mitä enemmän kynit rahaa exältä, sen vähemmän hän tekee yhteystyötä tai tekee ns. ylimääräisiä hankintoja. Kun elari on semmonen, että myös exä pystyy elämään, hänellä on mielenkiintoa satsata lapsiin.

Mikä sitten olisi hyvä summa. Niinpä. Joillekin riittää 100 e / kk, joillekin ei riitä mikään.... minulla tulee mieleen tämänhetkinen sossun minimi, se voisi olla hyvä / lapsi, sen vielä tavallinen työssäkäyvä maksaa.

Mieti, mitä itse olisit valmis maksamaan ??? !!! Ja vertaa siihen, että mitä vaadit.

Elatussopimuksen voi tehdä määräaikaiseksi, vaikkapa 3 vuotta kestäväksi. Se toki pitää sitten muistaa uusia, eli aika varata ja niin edelleen, silloin sen voisi siis päivittää, jos etä kokee summan kohtuuttomana tai lähi kokee, että lasten menot kasvaneet vain.. tms.

ja muista, että saat päälle lapsilisät + yh-korotus, etäisä ei niitä saa. Olet myös oikeutettu as.tukeen, mihin etävanhempi lapsiaan tavatessa ei ole oikeutettu, vaikka joutuu lapset huomioimaan asunnon hankinnassa.

 

Niin, siis homma meni niin että minä tulen maksamaan elareita yhdestä lapsesta ja toinen vanhempi kahdesta. Hän on pienituloisempi kuin minä, joten rahaa ei käytännössä juuri siirry ennen kuin ensimmäinen lapsista aikuistuu. Tämä sopii minulle, on oikeudenmukaista että paremmin tienaavana maksan enemmän.

Kiitos kuitenkin näkemyksistänne, taidan päätyä siihen että kaikki mahdollinen ja mahdoton sovitaan yhdessä ja kirjataan etukäteen ylös lastenvalvojan luona tehtävään sopimukseen. On sitten ainakin paperi josta voidaan katsoa mitä on sovittu siinä vaiheessa kun suulliset sopimukset ovat unohtuneet ja uudet kumppanit sekoittaneet pakkaa.
Jos ei siitä ole muuta hyötyä niin ainakin on rauhallisempi mieli. :/