Kyllähän se aina jännittää. Itse aloitin pojan kanssa viime vuonna. Poika ei sanonut sanaakaan vielä ollessaan 2,5v. Omia sanoja kyllä oli, mut ei niissä ollut mitään tolkkua. Sit sanoi ensimmäiset sanansa ja siitä pikkuhiljaa niitä alkoi tulemaan.. Täs vaiheessa meillä sit oli eka käynti puheterapeutilla. Siellä saatiin ohjeita apuviittomien käyttöön. Itse en alkuun oikein ymmärtänyt koko touhua, mut sit pikkuhiljaa ne alkoi olla ihan ok. Tosin me ei keritty niit käyttään kun kuukauden kun poika alkoi muodostamaan lauseita, ja sit aika nopeesti se rupes puhuun kun papupata. Puheterapeuttikin oli ihmeissään ja nyt mennään seuraavan kerran sinne loppukuusta. Parin kuukauden aikana poika on oppinut L:n ja nyt myös taivuttelee sanoja tosi hienosti. Ihan kiva kuulla, mitä siellä nyt sanotaan ja koska mennään seuraavan kerran.
Meidän terapeutti on iha jees, vaikkakin mua aina väliin häiritsee sellainen kumma tarve saada diagnosoitua tuo myöhäinen puheen oppiminen jotenkin. Miks ei siellä ymmärretä, et kaikki ei ala puhumaan kaksi vuotiaana???
Et kertonut minkä ikäinen oma lapsesi on ,joten en pysty sanomaan miten sitä lähdetään mahdollisesti auttamaan.
Oma kokemukseni on ihan hyvä, joten mene sinne vaan hyvällä mielellä ja muista, et ne koittaa vaan auttaa. Eiköhän se sinunkin lapsesi vielä puhua hölöttää ehdi..näin mua aina kannustettiin. :hug: