Jälkijunassa perheelliseksi

Odotan vasta ensimmäistämme ja ikää pukkaa pintaan, just kohta 36 jos oikein osaan laskea Tähän asti olen ollut se kummajainen ystävä-/sukulaisjoukoissa, jolla ei ole lapsia. Jäin monesta keskustelusta ulkopuolelle ja vieraannuin kun ei ole ollut yhteisiä kokemuksia.
Nyt kun meille on vihdoin ja viimein tulossa perheenlisäystä, ovat kaikki ystäväni jo vähintään taaperoiden äitejä, takaisin töissä ja kenellekään tämä ei ole enää uutta ja ihmeellistä niinkuin minulle.

Olen taas ihmeissäni ja orpona. Vähintäänkin kamalan vanha, muut mammat näyttävät vähintään 10v nuoremmilta. Eletyä elämää ja kokemuksia on jo jonkin verran takana, tuntuu vaikealta jos tässä pitäisi nyt hankkia uusia tuttavuuksia näistä paljon nuoremmista, yksinkään en osaa olla koko tulevaa kotiäitiaikaa. Vielä elättelen toiveita, että joku tuttu ilmoittaisi toisesta/kolmannesta lapsesta...

Onko kohtalotovereita?

 

Itse olen 33 ja ensimmäinen ja vielä ainakin ainoa on 6 kk.

 

Mä olin melkein 34 ennenkuin esikoinen syntyi ja melkein 36 kun pikkukakkonen syntyi. Muksut nyt 1,5 v ja 3,5 v.

Minunkin ystäväpiiri alkoi "lisääntyä" kaikki samaan aikaa elikkä kymmenen vuotta sitte alkoi kavereiden vauvabuumi. Ja sitten niitä tulikin... Kun mä neuloin jokaisen kaverin vauvalle aina jonkun puvun, niin jälkeenpäin laskin, että niitä pukuja tuli neulottua muutaman vuoden aikana parisenkymmentä...

Ja mitä minä tein kun kaverit alkoi lisääntyä? Lemppasin kihlattuni ja avopuolisoni (9v yhdessä) kun tajusin, että mä en ton kanssa lapsia halua. Muutenkin takkus koko yhdessäolo. sitte kun muut vaihteli vaippoja niin meikä vietti hurjaa sinkkuelämää... :saint:

Näytti jossain vaiheessa jo aika huonolta mutta onneksi tuo elämäni mies ilmestyi yllättäen eteen ja tässä sitä sitte ollaan.

Yllättävän paljon kuitenkin yli kolmekymppisiä äitejä on. Tapasin niitä mm. synnytysvalmennuksessa, vauvauinnissa, muskarissa, kerhossa...

Ja lohdutukseksi: luin tänää neuvolassa KaksPlussaa, jossa kertoili tarinaansa nainen, joka oli tullut äidiksi 47-vuotiaana!!

 

\

Odotan vasta ensimmäistämme ja ikää pukkaa pintaan, just kohta 36 jos oikein osaan laskea Tähän asti olen ollut se kummajainen ystävä-/sukulaisjoukoissa, jolla ei ole lapsia. Jäin monesta keskustelusta ulkopuolelle ja vieraannuin kun ei ole ollut yhteisiä kokemuksia.
Nyt kun meille on vihdoin ja viimein tulossa perheenlisäystä, ovat kaikki ystäväni jo vähintään taaperoiden äitejä, takaisin töissä ja kenellekään tämä ei ole enää uutta ja ihmeellistä niinkuin minulle.

Olen taas ihmeissäni ja orpona. Vähintäänkin kamalan vanha, muut mammat näyttävät vähintään 10v nuoremmilta. Eletyä elämää ja kokemuksia on jo jonkin verran takana, tuntuu vaikealta jos tässä pitäisi nyt hankkia uusia tuttavuuksia näistä paljon nuoremmista, yksinkään en osaa olla koko tulevaa kotiäitiaikaa. Vielä elättelen toiveita, että joku tuttu ilmoittaisi toisesta/kolmannesta lapsesta...

Onko kohtalotovereita?

Hei RvaKoo

Täällä kanssa yksi "myöhänsherännäinen" - anteeksi tuo sanonta, mutta miusta se on vaan niin osuva!
Meille syntyi eka lapsi kun olin 31v - tosin liki 32v ja kyllä vähän ihmeteltiin meitä. Jotenkin väki ympärillä kait luuli, että emme haluakaan lapsia, kun niin "myöhäiseen" jätimme.
Olin aika hukassa ensialkuun äitiyteni kanssa, en tuntenut oloani ollekaan kotoisaksi äidin roolissa, vaikka tottakai rakastin lastani yli kaiken. En vain omasta mielestäni osannut tehdä mitään oikein ja olin epävarma kaikesta. Ja kun lapsi sitten vielä oli koliikkilapsi ja vaativa muutenkin luonteeltaan, niin olin ihan helisemässä. Onneksi oli mies rinnalla joka tuki ja auttoi.
Nyt meillä on "pikkukakkonen" pian 2 vuotias. Ja hänet tosiaan saimme kypsässä 36, liki 37 vuoden iässä. Ja aivan sopivaan aikaan. Nyt osaan olla jo kotona hyvällä omalla tunnolla, nautin lapsistani ja osaan ottaa asiat rennommin. En stressaa joka asiasta ja nautin kiireettömistä aamuista, kun voi olla kotona, eikä tarvitse juosta hoitopaikkaan- ja sieltä töihin ja sieltä jälleen hoitopaikkaan....
Tunnen itseni ajoittain vanhaksi, yleensä juuri silloin kun joku liki parikymmentä vuotta nuorempi työntelee rattaita vastaan, mutta osaan jo ajatella, että aikansa kutakin. Minä en olisi ollut yhtään aikaisemmin kypsä äidiksi+vanhemmaksi. Tämä on minulle parasta aikaa, ja paras aika olla äiti. <br><br>

 

Joo, 35 juuri täytin kun meidän yllätys, jota oli lykätty ja lykätty myöhemmäksi, ilmoitti tulostaan, nyt 6 kk.
Aluksi tunsin itseni vanhaksi mutta en enää.. minulla on lapsuuden ystäviä joilla on jo teini-ikäisiä lapsia, yksi täytti juuri 18 vuotta..
Mutta sitten taas on näitä uudempia ystäviä, joihin olen tutustunut ollessani 25 - 30 vuotias, uudessa kaupungissa, ja yksi kaverini sai ensimmäisensä myös 35 -vuotiaana ja nyt yksi 33 -vuotias ystäväni odottaa esikoistaan ja yksi 32 -vuotias haaveilee ensimmäisestä.
Toisaalta en olisi aiemmin ollut kypsä tähän touhuun, siis ainakaan ennen kuin täytin 30, ja silloin tapasin nykyisen kihlattuni, ja kiva oli viettää kaksistaan aikaa juhlien ja matkustellen arjen lomassa.
Mielestäni tämä oli henkisesti oikea aika minulla tulla äidiksi, osaa ottaa asiat rennosti ja on tullut itsevarmuutta eikä ole enää menojalka vipattamassa..
Taloudellisestikin, vakituinen työ ja oma asunto yms.
Kyllä tässä on jo pikkukakkonen mielessä.. =)
Fyysistä puolta remppaan tässä vanhempainlomalla kun on onneksi niin helppohoitoinen vauva..

 

Minäkin sain lapseni kypsässä iässä.Esikoisen sain kun olin 34-vuotias ja toisen kun olin 37-vuotias.Työkaverit ja tutut on sanoneet että vielähän ehdit kolmannenkin pyöräyttää.Saas nyt nähdä, kyllä tämä äitiys jo tällä iällä alkaa ottaa voimille mutta sen olen päättänyt että ennen 40-ikävuotta sen olis tapahduttava sen jälkeen kyllä steriloin itseni.

 

No nyt helpottaa, kiva kuulla että teitä on muitakin!

Meille tämä raskaus on enemmän kun toiveiden täyttymys. Sitä on odotettu vuositolkulla. Monet ovat (onneksi) lakanneet kyselemästä että "koskas te lapsia teette",vain anoppi on sitkeästi jaksanut pitää yksinpuhelua yllä. Kai se ulospäin onkin näyttänyt siltä, että elellään vaan kahdelleen ja tehdään töitä, matkustellaan jne. Jollainhan sitä on lapsettomankin ollut vapaa-aikansa täytettävä...

Mutta palatakseni alkuperäiseen tunteeseen, odottelen innolla, että tapaisin lähiteinoon muita odottajia. Josko sieltä löytyisi kaveria päiväkahveille

 

Täälläkin yks jälkijunalainen ..

Esikko(2v) syntyi kun olin 34v(täytin sinä vuonna 35v) ja nyt mahdollista sisarusta pukkaa..Tänä vuonna pamahtaa lasiin 37v.

..Tänään sitten lekuriin katsastamaan onkos siellä mahassa ketään(rv 11).
Syksyllä kun tuli keskenmeno juuri näillä viikoilla,eli himppa jännittäääääää..

Jos tämä pallero sieltä sitten lokakuussa tupsahtaa,niin sitten on tämän perheen lapsiluku täynnä!

 

Meidän esikoinen ja ainakin toistaiseksi ainokainen syntyi, kun olin 31. Meidän ystäväpiirissämme se on kyllä ihan tavallinen ikä, ei tosiaankaan ole herättänyt mitään kummasteluja. Itse asiassa juuri nyt on aikamoinen babyboom meneillään ystäväperheissä, ja kyllä nuo tuoreet ja tulevat äidit ovat järjestään kolmekymppisiä.

Itse haluaisin vielä toisen, mies ei ole niin innokas, mutta mahdollisesti ylipuhuttavissa. Olen nyt 33 ja toiveissa olisi, että jos sen nyt 35-vuotiaana saisi ainakin alulle

 

Itse muistelen vitsailleeni eräälle tutulle n. 10v takasin, ku heitti et 10v pääst jos lähetään porukal viihtel on ongelmana mun pienokaisen hoito,- johon tuumasin- mikä ongelma? Sinun lapsesi on silloin jo 15-v- siis hyvässä lapsenhoitoiässä.
Siis ekan ja ainoani sain ollessani 35-v. Nyt neiti pian 2-v.
Ystäviä löytyy näin omasta kategoriasta vauvasta - vaariin, vaikka kauhean sosiaalisesti aktiivinen en olekaan.

 

Tääl kans "myöhäisherännäinen",mutta odotan siis toista. Eka täyttää vauvan synnyttyä jo 9v!!! Mut iltatähtihän tää siis kai on nimeltään. Ikää mulla 0n 33v

 

Minä sain tytön kans 33-v. ja kyllähän oli nuorempia äitejä nuissa kerhoissa.
Tosin oli myös suunnilleen saman ikäisiä,mut heillä oli ennestään jo 2-4 lasta.
Että nuorena olivat aloittaneet. <br><br>

 

Meidän suvussa pari lähisukulaista ovat vieläkin jälkijunalaisempia eli toinen sai esikoisen sinä vuonna kun täytti 40 v. ja toinen syntyi nyt kolme vuotta myöhemmin ja hänen siskonsa sai esikoisen 42 v. Ja kolmas, nyt odottaja, täytti tänä vuonna 38 v. eli sä olet kuule vielä nuori! Minä itse täytin 30 v. kun esikko syntyi.

 

Itse olin 29 esikoisen syntyessä ja tunsin itseni muihin verrattuna "myöhäisherännäiseksi". Mutta en olisi kyllä aiemmin ollut edes valmis äidiksi.

Ikähän on loppujen lopuks vaan yksi luku muiden joukossa- en edes tunne itseäni 31 vuotiaaksi, vaan paremminkin kymmenen vuotta nuoremmaksi! Ja kaikki muutkin, jotka eivät minua entuudestaan tunne, luulevat minua kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmaksi! Kai ulkonäköni ja olemukseni antavat ymmärtää, että olisin nuorempi...en tiedä!

Mitä väliä sillä iällä sitten loppujen lopuksi on? Ihminenhän on juuri sen ikäinen kuin tuntee olevansa. Eikä kaikilla ole mahdollista tai edes halua tulla äidiksi 2-kymppisenä.

Nyt kun poika on 2 v 4 kk, on vauvakuume valloillaan ja pikkukakkosta aletaan yrittelemään kesän kuluessa. Toivomuksena oli jo ennen esikoista, että ennen 30 ikävuotta pitää saada esikoinen ja nyt on pikkukakkoselle rajana 35 vuotta!

 

Hei,

Täällä myös "jälkijunassa perheelliseksi"-tapaus. Olemme 35-v aviopari ja esikoista odotetaan kesäkuussa syntyväksi. Meillä tosin lapsettomuus ja ei oltaisi saatukaan aikaisemmin. Nyt onnistuneen hoidon jälkeen sitten onnellisesti odotellaan pientä poikaa.

Ystäväpiirissä on paljon samanikäisiä ja heistä useimmilla on jo 1-9-v lapsia. Ja onpa vielä muutama, joilla ei ole kummaniakaan vielä, saatikka lapsia. Että ihan hyvään aikaan tulee esikoinen ja mitäpä minä valittamaan, kun en kerran aikaisemmin olisi saanutkaan....

Onpahan reilusti elämänkokemusta karttunut ja kaksinoloa miehen kanssa, niin nyt jaksaa tämän uuden ihana tilanteen. Tsemppiä ja hyvää kevättä kaikille.

 

olin kk vaille 33 kun tyttaremme syntyi. taytyy sanoa etten kylla tuntenut itseani vanhaksi lainkaan, kiitokset lukuisten samanik. tai vanhempien lapsettomien sinkkuystavien seka katilonammattini, jossa olen naita vanhempiakin synnyttajia nahnyt aikalailla. aiemmin olisin tuntenut itseni liian nuoreksi, silla aika vaan ei ollut silloin oikea.

 

Aivan loistava ikä siinä missä jokin muukin.Itse olen 35 ja 7 lapsi tulossa.Ainahan joku on eri mieltä ja eri tilanteessa. :flower:

 

Kyllä sitä melko myöhäisherännäisenäkin pieneksi suurperheeksi ehtii. Meillä lasten teko on aloitettu minun ollessa 33 v, toka tuli 35 ja kolmas 37. Nejättä olisi samalla tahdilla vielä aikaa vuoden verran pukata, vaan se taitaa jo jäädä. Eli nyt lapset ovat 1, 3 ja 5 v ja aika monet lasteni kavereiden vanhemmat ovat 10 vuotta minua nuorempia.

 

Mä sain ekan lapsemme syksyllä, kun alkuvuodesta olin täyttänyt 30v. Nyt meillä on neljä lasta 8v7kk - 1v10kk. Olen aina tykännyt paljon lapsista. Tapasin vasta rakkaan mieheni puolisentoista vuotta aiemmin ennen perheenlisäystä.
Yksin ollessa olin miettinyt ruveta ihan pienen sijaisvanhemmaksi. Joskus siitä juttelinkin muutaman ystävän kanssa niin he suurinpiirtein nauroivat asialle :/ Nyt en enää voi terveydellisistä syistä saada lapsia :'( Vauvakuume on ihmeellinen asia, se ei varmaan häviä ikinä.

 

siis tosiaan itse sain 32 v nyt 6 kk vanhan vauvan, olen jo 33 kerinnyt nyt täyttää ja vielä en tiedä tuleeko jatkoa. on se vaan niin kumma, miten sukulaiset jaksaa ottaa kantaa tai tuttavat jos ei sukulaiset, vauvojen saamisikään. Kun olin raskaana, eräs ex-sukulainen sanoi, että sinä se sitten päätit ruveta vanhana tekemään lapsia! oikeesti ei minkäännäköstä tahdikkuutta...

 

siis tosiaan itse sain 32 v nyt 6 kk vanhan vauvan, olen jo 33 kerinnyt nyt täyttää ja vielä en tiedä tuleeko jatkoa. on se vaan niin kumma, miten sukulaiset jaksaa ottaa kantaa tai tuttavat jos ei sukulaiset, vauvojen saamisikään. Kun olin raskaana, eräs ex-sukulainen sanoi, että sinä se sitten päätit ruveta vanhana tekemään lapsia! oikeesti ei minkäännäköstä tahdikkuutta...