Jäisitkö vai lähtisitkö?

Hyvä! Nyt kovasti tsemppiä sinne!

 

Kaveri maksaa taksin hänen luokseen, kun ei tästä meiltä ole kuin 10km heille.

Meen nyt pakkaa tärkeimmät tavarat ja sitten matkaan. Toivottavasti päätös pitää ja en palaa tänne enää muutakuin tavaroita hakemaan.

Kiitos, ilman teitä olisin varmasti jäänyt.

 

Good for you.

 

Teet arvokkaan teon itsellesi ja lapsellesi. Et voisi ikinä antaa anteeksi itsellesi, jos lapselle sattuisi jotakin sen vuoksi, että jäit. Vastuullisen aikuisen naisen ja äidin valinta on lähteä, kun merkit ovat noin _todella_ pelottavat. Tsemppiä <3

 

Hienoa, jos meistä oli apua päätöksessäsi! :hug:

 

Hyvä että päätit lähtee, toi on vaikee valinta. Ite en lähteny aikanaan heti ja ensin se väkivalta oli pientä läpsimistä, mut kun en lähteny ni mies huomas et se voi tehdä mulle niin ja siitä se pikku hiljaa alko koventaa otteitaan. Onneks lähdin sit kuitenkin ajoissa ennenkun mitään peruuttamantonta tapahtu. Meillä onneks ei ollu lasta ja pari vuotta erosta mies soitteli ja piti yhteyttä mut nyt vihdoin päässy kokonaan eroon siitä, vuoteen en oo enää kuullu mitään. Ihan pelkästään lapsen kannalta toi on ainut vaihtoehto, vaikka mies rakastaa lasta ni joku kerta kun ei enää jaksa kuunnella itkua ja lapsi ei rauhotu ni voi ravistella ym. Täältä iso tsemppihali sulle ja vauvalle, te kyllä selviätte

 

Hyvä, että lähit. Tossa oisitte kärsiny niin, sinä kuin myös teijän lapsi. Alku on vaikeeta, mutta ajan myötä huomaat itsekkin, että elämä on paljon paremmin. Mun exä oli väkivaltanen ja kestin sitä paskaa n. 4vuotta ennenkun tajusin mihin suuntaan mun elämä on kulkeutumassa.

Tsemppiä ja voimia sulle ja teijän pikkuselle :hug:

 

Voin sanoa, että oikean päätöksen teit!!! Nyt vaan voimia kovasti..

 

Mä en uskonu, vaikka takana oli kolme kertaa musta silmä (yksi niin paha, että olin kaksi viikkoa saikulla, kahdesta muusta selvisin, kun kuljin töissä värivoidepurkki taskussa), kaksi kertaa murtunut kylkiluu ja lukuisia, lukuisia mustelmia. Mut pysäytti vihdoin se, kun yksinkertaisesti tajusin, että tuo mies ei rakasta mua. Se totuus vaan valkeni yhtäkkiä, jotenkin. Sitten mä vaan laitoin asuntopaprut vetämään ja häivyin. Kolmen pienen lapsen kanssa. Ja nyt elän onnellista, rauhallista ja ennenkaikkea väkivallatonta elämää yksin lasteni kanssa.

 

Huh huh mikä mies sulla, mie häipyisin ja äkkiä.
Teit hyvän päätöksen lähteä, itses ja lapsen takia. :flower:
Tsemppiä ja voimia.

 

Hei kahdenvaiheilla, laitathan tilannepäivitystä tänne sitten kun voit... Kovasti jaksuja nyt, pysy vahvana, vaikka mies tulee varmasti itkemään sua takas ja puhuu niin kauniita ja ihania asioita ja sinne palaaminen tuntuis niin paljon helpommalta ratkasulta... Mutta muista, että jos palaat, niin sitten KUN hän käy käsiksi uudestaan, niin tulet katumaan sitä katkerasti, että palasit. Ota joku ystävä mukaan, kun menet hakemaan tavaroitasi, ÄLÄ mene yksin ja jos mahdollista, jätä vauva hoitoon siksi aikaa jollekin, joka on sinun puolellasi. En halua pelotella, mutta ikävä kyllä kokemusta on, kuten muillakin täällä.. Voimia!

 

Tsemppiä aapeelle!

 

joo lähde ja katso miten midehesi reagoi
hyvä olisi jos miehesi menee itseensä ja huomaa tilanteen
se ei välttämättä edes tajua mitä tekee

 

muutin oman ukkoni väkivaltaisesta täydelliseksi
töitä se vaati mutta, sain miehen takaisin
saman johon aikoinaan rakastuin

 

Lähtisin. Yksin voi moiseen jäädä, jos masokistin vikaa on, mutta ei lapsia tuollaisessa elämään!

 

Hui kun niin monilla on kokemuksia väkivaltaisesta miehestä. tosi surullista

 

Noniin..

Mies soitti eilen illalla ja arvasi mihin olin mennyt ja miksi. Keskusteltiin puhelimessa hetki ja mies yritti käännyttää päätäni puhelimitse, mutta kerroin etten voi näin isoa asiaa päättä heti ja nyt. Vastusteluistani huolimatta mies tuli kaverini luokse (kaverini asuu kerrostalossa) ja menin sitten keskustelemaan miehen kanssa pihalle. Mies vannoi ettei enää minua satuta ja pyyteli miljoona kertaa anteeksi tapahtunutta, sanoi menevänsä hoitoon tai vihanhallintakurssille jos sitä vaadin, kunhan vain palaisin takaisin hänen luokseen ja antaisin vielä yhden mahdollisuuden. Sanoi ettei voi luvata kuuta taivaalta, koska se olisi mahdotonta, mutta tekee kaiken jotta palaisin lapsen kanssa takaisin.

Jäin kuitenkin kaverini luokse yöksi ja nyt erittäin huonosti nukutun yön jälkeen olen kotona, ilman miestä siis. En tiedä mitä tehdä.. Antaisinko uuden mahdollisuuden jos mies tosiaan menisi esim. vihanhallintakurssille tai puhuisi asiasta jollekkin ammattilaiselle.

Puhuimme myös ystäväni kanssa ja tämä sanoi erään asian joka minua nyt häiritsee.. Hän sanoi että en varmaa halua, että lapsestani tulee myös akanhakkaaja ja että minun ei pidä palata jos mies ei ensin hae apua.

Olen aina ollut sitä mieltä, että pitäisi antaa toinen tilaisuus ja päätös olisi varmasti helpompi ilman lasta. Mutta vaikka tiedän, että mies ei ikimaailmassa satuittaisi poikaansa niin mietin sitä, että jos mies ei hae apua ja tämä jatkuu ja en pysty enää lähtemään niin pojasta kasvaa samanlainen.

Kertokaa te! Antaisinko uuden mahdollisuuden sillä ehdolla, että hakee apua?

Mies ei siis ole kotona nyt, sovittiin että käyn täällä hakemassa henkilökohtaisia tavaroita ja mietin asiaa vielä. Ja mies oli käynyt ostamassa ruusun ja kirjoittanut lapun jossa pyytää vielä anteeksi ja toivoo että voin hänelle anteeksi antaa. Nämä oli teipattu eteisen peilikaappiin.

 

Palaat vasta sitten, kun mies on oikeasti hakenut ja saanut apua!!

 

[QUOTE="viiraska";27153049]Palaat vasta sitten, kun mies on oikeasti hakenut ja saanut apua!![/QUOTE]

juu tätä mietinkin, että pitäisikö odottaa että mies on hakenut apua. Ettei vain sano ja sitten kun palaan niin jää tekemättä asiat jotka on luvattu.

Palailen palstalle vielä illemmalla, lähden vielä tapaamaan miestä ja keskustelemaan asiasta.

 

Älä hitossa lankea kaikkein helpoimpaan ansaan. Mies menee ENSIN kurssille ja osoittaa katuvansa, muutenkin kuin paperilapun kulmalla. SITTEN, jos häneen on luottamista, voit HARKITA jatkoa hänen kanssaan. Jos nyt jäät ja mies selviää anteeksipyynnöllä, hän oppii, että suutut satuttamisesta, mutta et jätä. Olet talutusnuorassa.

 

Ja olen sitä mieltä, että aina pitää yrittää ennen kuin eroaa lopullisesti. Eli kyllähän mies ansaitsee toisen tilaisuuden, sillä kuka meistä on virheetön? Ja hän on lapsesi isä. Mutta turvallisuussyistä otat kuvaamasi pitkittyneen väkivaltatilanteen tosissasi, ja varmistat että mieskin ottaa avuntarpeensa tosissaan. Siihen riittää vain pois muutto toistaiseksi, ainakin viikkojen ajaksi, kunnes mies ja sinä saatte apua.

Huolestuttavinta on se, kuinka kauan väkivalta kesti. Pikaistuksissaan huitaisu on minusta vielä eri asia kuin kuristaminen ja raahaaminen paikasta toiseen. Huitaisujakaan ei voi hyväksyä, sillä ne voivat tehdä pahaa jälkeä, mutta sinun tapauksessa miehellä oli aikaa harkita, eikä hän pysähtynyt teossaan!

 

Sekin on hyvin mahdollista, että lapsi ottaa mallin kotoa ja jatkaa sitä suhteessaan. Ja ennen kaikkea, lapsella on oikeus elää niin, ettei hänellä ole pelkoa väkivallan uhriksi joutumisesta. Samoin hänellä on oikeus olla näkemättä ja kuulematta vanhempien keskinäistä väkivaltaa. Kolmanneksi, hän aistii kyllä, jos äiti pelkää isää, vaikkei tilanne menisikään väkivaltaan asti.

Eli suhde katkolle ja mies rakentamaan luottamusta lusta alkaen uudestaan. Mieluiten ammattiavun kera.

 

kun sanon tämän, mutta epäilen ettei oikeasti mene sinne vihanhallintakurssille. Ei minunkaan exäni mennyt vaikka niin lupaili, ne puheet loppuivat siihen kun minä tyhmä jäin siihen. Eikä aikaakaan kun kaikki oli taas minun syytäni ja tyyliin "yksin hakkasin itseäni", niinkuin hän aina väitti sen jälkeen kun oli minua pahoinpidellyt.. Ok, ihminen voi muuttua..... Jos oikeasti haluaa muuttaa elämänsä parempaan suuntaan, se on mahdollista. Mutta vaatii hyvin paljon töitä! Luonteenlujuutta.

 

Mies ensin vihanhallintakursille ja apua saamaan, katso sitten vasta tilannetta uuvestaan.
Älä heti muuta takaisin.

 

Nyt ollaan puhuttu miehen kanssa asiat selviksi. Hakee apua ja sen aikaa minä ja lapsi asutaan muualla. Katsottiin yhdessä mistä mies voi hakea apua ja soittaa sitten heti maanantaina. Katsotaan parin kuukauden päästä miten meidän parisuhteen käy, jatketaanko vai lähdetäänkö eri suuntiin.

Mies saa tänä aikana tavata poikaa niin paljon kuin vain haluaa, mutta ei saa yrittää kääntää päätäni.

Haikee ja rikkinäinen olo, mutta uskon että tein oikean päätöksen.