Jäähyt

Hei, miten teillä "kuritetaan" lasta? Iltapäivälehdessä oli juttu jäähyjen vaarallisuudesta ja mietinkin että miten te hoidatte kiukku- ja/tai tuhmuuskohtaukset?

"Lastenpsykiatri varoittaa nykyajan kasvatusperinteestä.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen lastenpsykiatri Jukka Mäkelä maanantaina Ylelle, kuinka hänen mukaansa on vaarallista ajatella sylin olevan lapselle palkinto.

Mäkelä ei pitänyt hyvänä ajatusmallia, jonka mukaan lapsen tulisi rauhoittua ensin yksin ja vasta sitten hänet otetaan syliin. Mäkelän mukaan lapsen on saatava olla vanhemman sylissä myös silloin, kun kiukuttaa.

Yksin rauhoittuminen opettaa epäsosiaaliseen toimintamalliin.

Eli lapsen on päästävä syliin, jos hän haluaa.

- Minusta yksi vaarallisia tämän ajan kasvatusperinteitä on se, että ajatellaan, että lapsen pitäisi ensin itse ottaa käyttäytyminen hallintaan ja sen jälkeen hän saisi ikään kuin palkintona sylin, Mäkelä sanoi Ylen aamu-tv:ssä.

Mäkelän mukaan nimenomaan kosketus ja syli rauhoittavat lapsen hermostoa ja vähentävät stressiä. Koska lapsi ei pysty säätelemään aikuisen tavoin käyttäytymistään, häneltä ei voida vaatia rauhoittumista ennen syliä.

- Oleellista on, että yksinjättämisen viesti ei ole haitallinen ainoastaan mielelle vaan myös kropalle, koska stressitila aiheuttaa kropassa haitallisia muutoksia."

 

Meidän 3,5 v on mahdoton pitää sylissä kun sille kunnon kiukkukohtaus tulee. Melkein on poskipäät pari kertaa meinannu murtua kun päätä hakkaa ihan mihin vaan pystyy hakkaamaan (=minuun).

Olen vienyt jäähylle kyllä, mutta usein sitten jään siihen viereen juttelemaan ja jos pyrkii syliin, paha sitä on kieltää. Jos yrittää jättää yksin, siitä alkaa hauska kilpaleikki, kun siellä jäähyllä ei tosiaan pysy. Muutaman kerran olen jättänyt yksin ja laittanut oven kiinni, kun on satuttanut toista ihmistä tahallaan. Nyt nuo tapaukset on jääneet kokonaan pois jostain syystä (onneksi).

Olen miettinyt, että olisiko tehokkaampaa kuitenkin alkaa viemään tavaroita jäähylle?? Tätä joskus koitin, mutta ehkä oli väärät tavarat jäähyllä kun ei niiden perään "itkenyt" ja jäähylle ne sitten unohtuikin moneksi viikoksi (taitaa vieläkin jotain siellä olla).

 

No meillä siis 4 v ja 2 v tytöt. Vanhempi on rauhallisempi ja "kuuliaisempi" kuin nuorempi ja jäähytkin ovat toimineet ihan hyvin. Jäähylle siis joutuvat jos tekevät jotain pahaa, lyövät, tönivät tms. Pelkästään kiukuttelusta ei siis jäähyä anneta.

Mutta tämä nuorempi.. Hän on sisukas, määrätietoinen ja välillä ilkikurinen tyttö (jos näin voi sanoa 2 veestä), jolla jäähyt eivät oikein toimi. Hän HALUAA mennä jäähylle jonne siis rangaistusmielessä laitetaan.. Eli jäähyä ei olla sittemmin käytetty hänen kohdallaan. Kaipa sitten riittävä keino lyömis, tönimis tms. tapauksissa on, että kerrotaan että lyöminen, töniminen on väärin ja että täytyy pyytää anteeksi.

 

Olin todella iloinen tuosta Jukka Mäkelän kannanotosta! Jäähyä pidetään nykyään jotenkin ihan itsestäänselvyytenä: "jos käyttäydyt huonosti, joudut pois toisten luota (= sinut hylätään)". Sylissä pitäminen toimii juuri päinvastoin: silloin, kun tekisi mieli työntää lapsi kauemmas, hänet otetaankin lähemmäs. Lapsen kiukun ym. tunteet ovat usein uskomattoman voimakkaita, ja ilman kiinnipitämistä lapsesta voi jopa tuntua, että hän hajoaa kappaleiksi.

Jos 3½-vuotiasta ei pysty fyysisesti pitelemään, johan on kumma! Kun lapsen tavat tuntee, pystyy jo etukäteen varautumaan, eli sellainen ote - luja, mutta hellä - että lapsi ei pysty esim. potkimaan, hakkaamaan aikuista päällään. Samalla lapselle puhutaan rauhoittavasti ja lempeästi, yritetään sanoittaa lapsen tunnetta, esim. "sinua suututtaa tosi paljon", "olet hirveän vihainen siskolle", tilanteen mukaan.

Tärkeää on ottaa lapsen tunteet vakavasti, ei selittää niitä pois tai yrittää lopettaa lapsen itkua mahdollisimman nopeasti. Vakavasti ottamiseen liittyy mm. se, että kiukun tunteiden osoittamista ei ainakaan lapsen kuullen nimitetä "kiukutteluksi" tai "uhmaksi". Aikuiset usein vähättelevät lasten tunteita (samaan tapaan kuin monet miehet naisten tunteita: naiset vain "kiukuttelevat" ja "oikuttelevat" tai heillä on "menkkaränkkä" - ei yhtään naurattanut, kun kuulin Mikko Alatalon esittävän tuollaisen "aikuisten" version "Känkkäränkkä"-laulusta).

Yksin olemista ei pitäisi käyttää rangaistuksena! Päinvastoin, isommille lapsille voisi tehdä houkuttelevan rauhoittumisnurkkauksen, jonne he voisivat vetäytyä, kun tunteet alkavat käydä liian kuumina.

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!
kotona.munfoorumi.com • Etusivu